Konserttiarviot

Nostalgiaa, mutta verevää sellaista.

Robert Plant yhtyeineen poikkesi Ruotsin jälkeen kahdelle keikalle Suomeen. Heinäkuussa vuorossa ovat sitten Manner-Euroopan maat, ihan vaan tiedoksi siltä varalta, että tämä sauma ohi ja konserttimatkailuun on mahdollisuuksia.
 

Kanta-Hämeen pääkaupungin, Hämeenlinnan, suojissa piilee mukavan hämyisä klubi, jonne oli tarkoitus suunnata tällä kertaa puhtaasti ihan vain rentoutumismielessä. Toisin kävi, olikin semmoinen ilta, että piti myös tarttua kynään.

Toukokuinen kevätilta keikkui varsin totisena koleuttaan, ilmassa oli jopa pieniä lumihiutaleita, lämpömittarin ulottuessa vain neljään asteeseen. Jo pelkästään tuollakin perusteella oli hyvä syy suunnata sisätiloihin elävän musiikin pariin.

Jos tehdään tribuuttia nin tehdään sitten kunnolla. Niinkuin nyt!

Aleksanterin teatteri, Helsinki, 11.3.2025.

Mukavan olohuonemainen Suisto-klubi oli valmiina, kun hiljattain 73 vuoden ikään ehtinyt, aina silti vain yhtä viehättävän poikamainen Jukka Gustavson toivotti pienelle, mutta selvästi asioihin perehtyneelle ja vastaanottavaiselle yleisölleen hyvää sunnuntai-iltaa.

D-A-D osoitti kuinka viihdyttävä perinteinen rokkibändi voi parhaimmillaan olla. Voimakertseistä ja melodisista kitarariffeistä tunnettu veteraaninelikko luotti nostalgiaan ja kaikesta päätellen sitä yleisö oli tullut hakemaankin.

Apocalyptica Helsingin jäähallissa 8.6.2024

Ilta Kulttuuritalolla sisälsi tuhdin annoksen Mike Oldfieldin musiikkia ja tietenkin hänen tuotantonsa peruskiven – Tubular Bells -teoksen.

Funk elää, ei huolta.

Sää enteili jo hiukan liiankin konkreettisesti vuodenajan vaihtumista talven suuntaan, mutta toisin kuin tavanomaisemmat, ne muuttavat siivekkäät yleensä suurelta osin, nämä luontokappaleet eivät pyrähtäneetkään pääkaupunkia etelämmäs parveilemaan. Paikkalintuja?

Ane Brun luo enkeliäänellään taikamaailman, jossa on herkkyyttä ja mystiikkaa. Sen rinnalle on noussut uudempi tuotanto, joka sykkii elektronisemmalla soundille ja soi duurissa.

Elvis Costello osoitti olevansa yhä verevä viihdyttäjä ja kiinnostava esiintyjä.

Merellä soi tango, lavalla humppa ja festareilla rock – mutta jazzin ilo raikaa kesässä mitä viehkeimmissä paikoissa.

Elävä Legenda. Näin kirjoitetaan julkisuuden henkilöistä usein, riippumatta siitä, mitä kulloinenkin persoona sitten onkaan elämässään työstänyt. Toinen juttu sitten täysin onkin, onko sanoilla katetta, tai painoarvoa.

Kesäsään hipoessa jo melkein hellelukemia, olikin mukavaa nyt suunnata auto ja matka juurevan rockin perusasioiden pariin. Billy Gibbons (73), ZZ Topista tuttu partanaakeli, luotsaisi tällä kertaa omaa soolo-trioaan.

En tiedä, olisiko tämän konsertin ajankohta voinut olla parempi. Lankalauantaina kun on tapana järjestää kaikenlaisia rientoja pitempiä vapaita ansaitusti kevään korvalla nauttiville työikäisille. Tervetuloa aikakoneeseen, suuntamme on 70-luvun alkuun!

Vain pari keväisempää, huhtikuisen julmaa päivää välissä, ja suunta jälleen kohti Suistoa! Alkuasetelma oli jo pelkästään kirjoitettunakin kova: tarjolla intiimissä kattauksessa olisi arvostettu maailmanluokan basisti ja sittemmin myös pedagogi ja bassonsoiton opinahjojenkin perustaja, Jeff Berlin (70), vihdoin Suomessa oman yhtyeensä kera!

Kuulas ja vuodenaikaan nähden kovin viileä ilta siivitti tällä kertaa matkaa Kanta-Hämeen kulttiliiteriin. Estradille oli määrä odottaa omintakeista ja osaavaa bändiä, josta yhtäkkiä kuulee puhuttavan vähän joka suunnalta.