Juttunaytteet

Kitaroita, mielipiteitä, tarinoita soittimien takaa. Suomalaiset kitaristit esittelevät itselleen tärkeitä instrumentteja, ”elämänsä kitaroita”. Vuorossa Bluesministeri Esa Kuloniemi.

Tämän vuoden Gibson-mallistoa on luonnehdittu ”paluuna perusasioiden äärelle”, millä viitataan viime vuoden varsin uskaliaisiin ja erikoisiin ratkaisuihin ja etenkin niistä luopumiseen. Tuollainen tulkinta on kuitenkin liian yksioikoinen, eikä tee täyttä oikeutta uutuussoittimille.

Reilun parinsadan rummun valikoimaa vuokraava rumpu-teknikko ja -kouluttaja Veka Salminen on saanut lempinimen ”rumpukuiskaaja”. 
Osuva luonnehdinta miehestä, jolla on vuosikymmenien kokemus rummun syvimmästä olemuksesta.

Kun tallentimeksi käyvät nykyään mobiililaitteetkin, pitää myös perinteisiä mikrofoneja valmistavien firmojen huomioida asia.

Palvottua ja palkittua poprockia päästelevän Pariisin Kevään sieluna hohtaa Arto Tuunela. Mies noudattaa sekä biisinteossa että tuotannossa yhä omia metodejaan ja dogmiaan, mutta myös vastuunjako löytyy nykyään keinovalikoimasta.

Jousikaiku on sähkökitaran perusmauste, joka sopivasti annosteltuna sopii lähes mihin hyvänsä musiikilliseen tyylilajiin. Niinpä myös sellaista jäljittelevän efektin on oltava mukana digitaalisessa kaikupedaalissa, jos mielii puhutella kitaristeja.

änitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Vuorossa on tällä kertaa Anssi Kippo, raskaan musiikin tekoon erikoistuneen Astia-studion isäntä.

Kipon ja Children of Bodomin yhteistyö alkoi jo kauan sitten:
– Kirkon pommisuojan ovelle koputtaa kaksi pitkätukkaista teiniä: ”Me ollaan Stadista, me halutaan tulla tekeen demo. Soita mitä oot tehny!” Soitin heille Soulset-yhtyeen albumia, jonka olin just tehnyt 16-raitanauhurilla.

Valovuosi-yhtyeen reggae-poljentoisesti popahtava Aurinkokuningatar oli yksi tämän vuoden ehdottomista kesähiteistä. Projektiin ulkopuolelta tullut tuottaja Sami Arola kertoo, että kappaleesta tehtiin studiossa jopa 50 eri versiota.

Touchmix on ensisijaisesti äänentoistoon suunniteltu keikkamikseri, mutta ominaisuuksiensa ansiosta sillä on vahva kaksoisrooli.

Ainakin Instagramin perusteella Liljeström on soitinrakentajana ns. nosteessa, eikä hän näytä arkailevan uusia soitinmalleja suunnitellessaan. Otimme kokeiluun kaksi Liljeström Modern -sarjan soitinta.

Tekniikan kehitys on nyt siinä pisteessä, että syntetisoijan ohjaaminen suoraan tavallisella sähkökitaralla käy päinsä – ilman aiemmin välttämättömiä erikoismikrofoneja tai sovittimia.

Pitkän linjan artistille säännöllinen nahan luominen on yksi elinehto. Ismo Kullervo Alanko -albumin tekijällä riittää pelisilmää paitsi laadukkaiden laulujen tekemiseen, myös uusien bändien ja keikkojen biisilistojen kokoamiseen.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Vuorossa on tällä kertaa Tommi Vainikainen, jazz-rumpalinakin tunnettu tuottaja/äänittäjä.

On tilanteita, joissa istumakatsomo on esiintymislavaa alempana. Toisinaan penkkirivit taas nousevat estradia ylemmäs. Ja joskus tilanne on samaan aikaan sekä että ja siltä väliltä. Näihin kaikkiin variaatioihin Bose tarjoaa ratkaisuksi F1-settiä, jonka suuntausta voidaan muunnella tilanteen mukaan.

Helsingin Kaupunginteatteri väisti remonttia Linnanmäen Peacock-teatteriin, jossa kauden avaa Elton Johnin säveltämä Billy Elliot – varsinainen modernin musikaalituotannon kokeilukeittiö softasyntikoineen, kovalevyraitoineen, laulukoppeineen sekä video- ja äänimonitorointeineen.

Suomen funkyimmaksi rumpaliksi kehutulla Mikko Kaakkuriniemellä on bändikiinnityksiä Von Hertzen Brothersista Johanna Iivanaisen yhtyeeseen, ja niiden lisäksi mieheen voi törmätä televisio- ja levytysstudioiden freelance-kokoonpanoissa.

Äänitteitä, jotka kansa tuntee. Tuottajia, jotka ovat jääneet usein taustahahmoiksi. Mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten asiat johtivat toisiin asioihin ja päädyttiin ratkaisuihin. Vuorossa tällä kertaa Mika Sundqvist.

Kätevästi roudattava, nopeasti koottava ja mahdollisimman tarkoituksenmukainen – siinä keskeiset määreet Petteri Sariolan akustiselle kitaralleen kokoamasta kalustosta.

Valkoinen Roland Cube oli ensimmäisiä vahvistimia minkä kautta itse pääsin sähkökitaraa soittamaan. Tuota silloin hieman futuristisen oloista kuutiota on sittemmin jalostettu lukuisiin eri versioihin. Nyt käsillä on uusin Cube-tulokas, joka tavoittelee vintage-putkivahvistimien aikakautta.

Itsenäisessä levynteossa ja itsensä tuottamisessa on puolensa, mutta myös sudenkuoppansa. Laura Airaksinen kertoo projektista, jossa sekä matka että lopputulos olivat tärkeitä.