Kaiku antaa soundille kokoa ja syvyyttä, usein myös innoituksen soitolle.
RV-200:n annit voi karkeasti jakaa kahteen eri sorttiin. Huonetta tai hallia markkeeraavat kaiut sekä levy- ja jousikaiun imitaatiot ovat tuttuja perusmausteita, joita voi ripotella perinteisen soiton höysteeksi monin eri sävyin ja genreen kuin genreen sopivina variaatoina.
Loput efektityypit muodostavat kokoelman erikoistapauksia, jotka ruokkivat kokonaan uudentyyppistä ja usein hyvin visuaalista ilmaisua soittimella. Ne luovat kimmeltäviä avaruudellisia tiloja, tuottavat keinotekoisia yläsävelhuljutuksia tai kierteelle vääntyviä modulaatioita, huonontavat tarkoituksellisesti soundia lofi-hengessä, tai käyttäytyvät jotenkin poikkeuksellisesti: syttyvät laiskasti, katkeavat kesken tai nousevat vastamäkeen.
Erikoisuudetkaan eivät silti ole pelkkiä äänitehosteita, ne toimivat myös soiton höysteenä. Esimerkiksi SlowRev syttyy hitaasti ja antaa staccatona soitetuille soinnuille kivan pehmeästi syttyvän jälkikaiun, joka ei peitä kuivan äänen atakkia. SlowRev tuo soundiin samalla kompression ja jonkinlaisen modulaatioefektin makua ja antaa kitaralle syntikkamaista luonnetta, jolla yksiäänisten melodioiden soitto legatona saa oivallista nostetta.
Lo-fi puolestaan yllättää muuttamalla koko soundin kuin pienen patterikäyttöisen mökkiradion kautta kapealla taajuuskaistalla ja pikkuisen säröisesti soivaksi. Reverse puolestaan kasvattaa kaiun hiljaisesta voimakkaaseen joko piiskamaisesti viuhuen tai hitaammin vyöryttäen.
Erikoisuuksille löytyy laajempaakin käyttöä, sillä tekniseltä suoritusarvoiltaan ja äänenlaadultaan RV-200 sopii kytkettäväksi kitarapedaaliston sijaan myös vaikka kosketinkioskin tai äänityslaitteiston osaksi.
Käsisäädöistä muistiin
Manuaalitilassa efekti määräytyy RV-200:n kansilevyn säätimien asentojen mukaisesti. Kaikutyyppi valitaan kookkaalla kiertokytkimellä ja sen sointia muokataan kuudella pienemmällä säätimellä.
Kaiun pituudelle sekä efektin ja kuivan äänen miksaukselle on ylärivissä omat hanikkansa, joiden väliin jää pre delay -säätö. Sillä voi viivästää kaiun syttymistä, ja sitä käyttämällä voi usein efektoida hieman reilumminkin, koska viiveen aikana kuiva ääni ehtii syttyä ja muotoutua, eikä kaiku pelmahda heti sen päälle.
Esiviiveen toinen merkitys ilmenee fyysisiä akustisia tiloja jäljitellessä, jolloin se luo vaikutelmaa siitä miten äänilähde ja kuulija ovat tilaan sijoittuneet – kuuleeko kaiunnan kiinteänä osana suoraa sointia vai vasta myöhemmin, kun ääni on matkannut ensin jonnekin ja heijastunut sieltä takaisin. Ensin mainitussa äänilähde paikallistuu kauemmas kuulijasta, jälkimmäisessä äänilähde ja kuulija ovat lähellä toisiaan ja kaiku ikäänkuin taustalla.
Alemman rivin basso- ja diskanttisäätimet vaikuttavat tietysti ensinnäkin kaiunnan kirkkauteen ja jymisevyyteen, mutta selkeyden ja massiivisuuden lisäksi nämä säädöt ohjaavat mielikuvaa tilasta, jossa soitto soi.
Alarivin Param-nupin vaikutus riippuu efektityypistä. Huonekaiussa se sanelee tilan koon, platessa taas kaiunnan diskantin vaimennus on tämän nupin takana. Ja jousikaiun jousipakkaan sillä voi lisätä tai vähentää jousien lukumärää, jolloin pojotuksen sävy ja luonne muuttuvat oleellisesti.
Shimmer- ja Arpeggio-kaiut perustuvat pitkään soiviin, kilahteleviin, helähteleviin ja vahvasti moduloituihin yläsävelketjuihin, joiden sirahtelua ja eloisuutta Parameter-nupilla on käytännöllistä kontrolloida.
Erityistapauksena mainittakoon jälleen SlowRev, jossa Param-säätimellä kontrolloidaan kuivan signaalin voimakkuutta. Kun muissa ohjelmissa kuiva signaali soi automaattisesti perustasolla ja siihen lisätään efektiä, nyt annetaan käyttäjän itse päättää miten lujaa kuiva soundi soi vai annetaanko sen soida ollenkaan. Hyvä optio äänimaalailuun, jossa ei kaivata soittimen alkuperäistä ääntä ollenkaan, vaan pelkkä efektoitu soundi riittää.
Talteen vastaisen varalle
RV-200:n manuaalitilassa sommiteltuja valmiita efektiasetuksia voi tallentaa laitteen muistiin 127 kappaletta. Laitteessa itsessään on muistipaikkojen selaamiseen vain sormella painettava kytkin sekä vaihtoehtoisena tapana jalkakytkin, mutta näillä pääsee siirtymään askeleen kerrallaan vain eteenpäin – kunnes letka on selattu ja palataan takaisin taas ensimmäiseen muistipaikkaan.
Lenkin pituuden voi itse määritellä, joten jos käytössä on vaikkapa kuusi erilaista efektiä, voi naksuttelun rajata kelaamaan vain näiden kuuden muistipaikan muodostamaa ketjua.
Muistipaikkoja voi myös hallita midi-ohjauksella, mutta nykyisin hyvin yleistä applikaatio-ohjausta ei RV-200:lle ole tarjolla. Se mitä tehdään, tehdään pedaalilla itsellään ja siihen liitetyillä ulkoisilla fyysisillä ohjaimilla. Laitteen USB-liitäntä on varattu vain käyttöjärjestelmän päivityksiin.
Ja fyysiset lisäohjaimet ovatkin oiva tapa laajentaaa RV- 200:n käytettävyyttä. Ulkoinen ekspressio-pedaali vaikuttaa oletusarvoisesti kaikuajan pituuteen, mutta polkimen voi määritellä esimerkiksi kaiun voimakkuuden tai Param-säätimen kontrolliksi. Kaiken kukkuraksi valinta tallennetaan osaksi muistipaikkaa, loistavaa.
Ekspressio-pedaalin tehtävän vaihtaminen käy suhteellisen näppärästi, mutta kun RV-200:n näyttöruudussa on vain kolmen merkin verran tilaa, ja tarvitsin kyllä käyttöoppaan apua tulkitakseni niiden viestit oikein. Sama pätee kaikkiin muihinkin asetuksiin – pieni näyttö ja siinä viljellyt lyhenteet eivät aina avaudu ihan itsestään.
RV-200:n ohjaukseen voi käyttää yhtä yhden tai kahden kytkimen pedaalia kerrallaan. Ja harmi kyllä, ensimmäinen valinta on tehtävä keinupolkimen ja kytkinten välillä, molempia ei saa samaan aikaan käyttöön.
Perussoitossa näille ulkoisille hallintakeinoille ei kenties ole niin hirveästi tarvetta, mutta jos tehdään visuaalista musiikkia, jossa eteerisillä soundeilla on iso rooli, niin asia muuttuu toiseksi.
Tartutaan toimeen
Vaikka näyttö on suppea, on laitteen peruskäyttö kuitenkin niin suoraviivaista, että ei sitä netistä ladattavaa pdf-opasta koko ajan tarvitse vilkuilla.
Kannen kuudella säätimellä ohjelmaa kuin ohjelmaa on helppo muokata hyvinkin laajalla skaalalla, etenkin kun niiden lisäksi on vielä seitsemäskin parametri, Density. Nimensä mukaisesti se vaikuttaa efektin tiheyteen tai täyteläisyyteen ja sopiva asetus naksutellaan viisiportaisesta ”valikosta”.
Joissain efektityypeissä portaat eivät erotu toisistaan mitenkään dramaattisesti, ja niissä kannattaa sopivaa vaihtoehtoa hakea vertaamalla ensin ääripäitä toisiinsa ja sitten pikkuhiljaa hivuttamalla valintaa kohti sopivinta.
Tämä voi tuntua hiukan työläältä, sillä jokaisella kytkimen painalluksella Density-valinta siirtyy yhden pykälän isommalle ennen kuin palaa taas alkuun, joten kokeillessa kiertää sananmukaisesti kehää. Kun pysäkkejä on kuitenkin vain viisi, niin kohtuullisen nopeasti sieltä löytää tälläkin tavalla itselleen mieluisan vaihtoehdon.
Manuaalitila on yhtä yksinkertainen kuin mikä hyvänsä pedaali, eikä muistipaikkojen käyttökään mitenkään hankalaa ole. Muistiin tallennettua efektiä pääsee muokkaamaan suoraan kansilevyn namikoilla, ja muokatun ohjelman voi tallentaa joko vanhan päälle tai uuteen muistipaikkaan.
Muistipaikkojen nimikoimiseen vaikkapa biisilistan tai soundia kuvaavien termien mukaisesti ei ole minkäänlaisia eväitä, sillä näyttö siirtyy muistipaikkojen selaamisen jälkeen näyttämään oletusarvoisesti aina kaikuajan pituutta. Jonkinlainen käsikirjanpito soundeista lienee hyvä ajatus turhan muistipaikkojen selailun minimoimiseksi.
Soundi on kautta linjan vakuuttavan laadukas. Se on sitten eri asia, miten monelle arsenaalista löytyvälle efektityypille itse kunkin soitossa on tilausta. Mahdollisuuksia RV-2000 kyllä suo kosolti hintansa vastikkeeksi.
Yhtä puhuttelee menneiden vuosikymmenten hieman nuhjuinen kaikuefekti, toinen haluaa kristallinkirkkaat ja avarat tilat soittonsa höysteeksi. Kolmas maalailee mielikuvituksellisia maisemia jäähileinä kimmeltävillä ja mystisesti muuntuvilla, kovasti jo syntikkamaista tai elokuvallista ilmaisua lähestyvillä mattosoundeilla. Kaikkiin näihin päämääriin RV-200 sopii erinomaisesti, ja samalla se inspiroi kokeilemaan asioita, joita ei ehkä muuten tulisi soittaneeksikaan.
Boss RV-200
Ohjelmoitava kaikupedaali
• 12 erilaista efektityyppiä
• kuusi säädettävää parametria per ohjelma
• 127 muistipaikkkaa
• 32-bittiset A/D- ja D/A-muuntimet
• näytetaajuus 96 kHz
• mono/stereo-tulo, 2 × 6,3 mm
• mono/stereo-lähtö, 2 × 6,3 mm
• liitäntä ulkoiselle kytkin/ohjain-pedaalille, 6,3 mm TRS
• miditulo sekä -lähtö, 3,5 mm TRS
• käyttö paristoilla (3 × AA) tai verkkolaitteella (lisävaruste)
• virrantarve 260 mA
• hintaluokka noin 300 €
Lisätiedot: Roland Suomi
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2024. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
