|
Akain uusi DPS-24 alkaa olla ulkomittojensa puolesta siinä rajoilla, että voiko sitä enää ollenkaan kutsua varsinaisesti kannettavaksi mikseritallentimeksi. Muutoinkin ominaisuudet ovat sen verran järeitä, että kyseessä on pikemminkin koti- tai projektistudion kova ydin kuin matkakumppani. Ja tässä kokoluokassa sen kilpailijat löytyvät Rolandin VS-sarjan kookkaimmista myllyistä ja Yamahan AW-4416 -tallentimesta.
Akain tarjoaa huimat ominaisuudet. Raitoja on 24 ja tallennus tehdään lineaarisesti joko 16- tai 24-bittisenä. Samassa projektissa voi jopa käyttää eri raidoilla eri bittisyvyyttä. Edellä mainitut lukemat pitävät paikkansa, jos näytetaajuudeksi valitaan jokin kolmesta perusvaihtoehdosta, 32, 44,1 tai 48 kHz. Valikoimassa on myös 96 kHz:n näytetaajuus, mutta silloin raitojen lukumäärä putoaa puoleen. Mikseri jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen sijaitsee luonnollisesti signaalipolulla ennen tallenninta ja jälkimmäinen osa tallentimen jälkeen. Tallenninta ennen olevassa osassa on 12 tulokanavaa, joissa kaikissa on valittavissa joko balansoitu XLR-liitäntä phantom-syöttöineen mikrofonitasoisille signaaleille tai balansoitu jakkiliitäntä linjatason signaaleille. Neljässä ensimmäisessä kanavassa on lisäksi analoginen inserttipiste heti mikrofonivahvistimen jälkeen. Kaiken kruunuksi laitteen etulaidasta löytyy korkeaimpedanssinen, kitaralle tai bassolle tarkoitettu jakki. Koska kansilevyssä on tilaa vain 12 kanavan liukusäätimille, on Akai jakanut mikserikanavat alalla vallitsevan käytännön mukaisesti päällekkäisiin kerroksiin, joiden välillä siirrytään näppäinkomennoin. Ensimmäinen kerros sisältää tulokanavat, seuraavan viipaleen muodostavat raidoilta palaavat kanavat 1-12 ja kolmannen raidat 13-24. Neljäs onkin sitten eräänlainen keräilyerä, johon on sijoitettu kahdeksan monofonista alaryhmää ja neljä stereofonista paluuta sisäisiä efektilaitteita varten. Lisäksi tarjolla on vielä yksi vapaasti muodostettava ryhmä, johon voi vapaasti koota itselleen tarpeellisimmat kanavat rinnakkain esillä olevaksi lajitelmaksi. Raitoja raitojen takana Kilpailijoiden tavoin myös Akai käyttää virtuaaliraitoja soivien raitojen jatkeena. Toteutustapa on kuitenkin omanlaisensa, eikä lainkaan hullumpi olekaan. Raitoja on eräänlaisessa keskusvarastossa eli toisin sanoen virtuaaliraitoja ei ole jaettu ennalta kiinteästi tiettyä määrää jokaiselle soivalle raidalle. Idea on siinä, että järjestelmä osaa käsitellä enimmillään 256 raitaa, joista 24 voi soida samaan aikaan. Virtuaaliraitoja voi sen ansioista käyttää siellä missä niitä kulloinkin tarvitaan ja tämä tuo joustavuutta myös työskentelyyn.
Teksti: Martin Berka, Kuva: Pekka Väänänen
Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 6/2002).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
