Bittivähennyskooderit digitaalisessa äänitekniikassa

|
   

- kuin aidanraoista kurkkimista

Bittivähennyskoodauksen periaatetta voi verrata katsojaan, joka seuraa ristikkoaidan läpi aidan toisella puolella liikkuvaa ihmistä. Nähdessään aidantakaisesta maisemasta vain pieniä pysty- ja vaakaruutuja, katsoja vastaanottaa murto-osan koko kuvatiedosta. Siitä huolimatta hän tunnistaa vaivatta aidan takana olevan ihmisen.

Mikäli tarkkailtava seisahtuu paikalleen, osa hänestä jää aidan rimojen taakse ja tunnistaminen käy mahdottomaksi. Katsoja voi kuitenkin eliminoida näköesteiden vaikutuksen joko liikuttamalla päätään, tai välissä olevaa aitaa pysty- ja sivusuunnassa niin, että aidan takana olevan henkilön piirteet tulevat näkyviin. Ensimmäinen vaihtoehto lienee kuitenkin vaivattomin.

Katsoja voi vieläpä minimoida liikkumistarpeensa siirtämällä päätään vain sen verran, että hän näkee aidan raoista tärkeimmät puuttuvat tiedot, esimerkiksi tarkkailtavan henkilön kasvot. Katsoja toimii tällöin, kuten äänisignaaliin mukautuva kooderi…

Teksti on lainausa Leo Backmanin kirjoittaman artikkelisarjan toisesta osasta. Juttu on kokonaisuudessan luettavissa Riffi-lehden numerosta 1/2000. Artikkelin kolmannessa osassa tutustutaan MiniDisc-järjestelmän tallennustekniikkaan ja esitellään MD:n ATRAC-bittivähennyskooderin toimintaperiaatteet.