DAM-efektipedaalit: retroa, retrompaa, retrointa!

Differential Audio Manifestationz – lyhyemmin DAM – valmistaa yhden miehen tiimillään tinkimättömiä uusipainoksia ja klassikkomallien johdannaisia särödiggareille. Ja niinhän se on, että aina on tilaa vielä yhdelle säristimelle, vaikka sitten hiukan hintavammallekin...

DAM-pedaaleiden valmistus on alusta loppuun käsityötä ja tekijällä on sen verran aikaa käytettävissään, että melkeinpä jokaisen valumetallisen ja jämäkänoloisen rasian kannen sisäpuolelle on ehditty kirjoittaa sen pakollisen sarjanumeron lisäksi jokin humoristinen tervehdys tai lorun pätkä. Liittimet, potentiometrit ja kytkimet on asennettu rasioiden seinämiin ja muut komponentit on sitten asemoitu käsin työstetylle verolevylle. Sarjavalmisteisia piirikortteja ei käytetä ja pienpajoille tyypilliseen tapaan myös DAM vakuuttaa, että komponentit valikoidaan tarkoin. Jo näillä perusteilla DAM-pedaaleiden verraten korkea hinta on ymmärrettävää suuruusluokkaa, mutta selvitetäänpä seuraavaksi sitä toista oleellista seikkaa; soundia.

Drag’n’Fly

Eräs ikuisesti ratkaisemattomia väännön aiheita on kysymys germanium- ja silikonitransistoreiden välisestä paremmuudesta. DAM on päättänyt yhdistää nämä maailmat käyttämällä Drag’n’Fly-fuzzissa molemmanlaisia transistoreita. Ja muutakin pientä jekkua on matkassa, sillä valmistaja kertoo lisänneensä tuloasteeseen impendassikorjauksen, jonka ansiosta pedaalin käyttäytyminen saadaan paremmin haltuun silloinkin kun sen eteen kytketään wah-poljin.
Käytön kannalta Drag’n’Fuzz on simppeli tapaus: polkukytkimellä napsaistaan vekotin päälle ja sen merkiksi syttyy vihreä led. Level-potikalla asetetaan sopiva voimakkuus ja Attack-säätimellä taas justeerataan särön ja kompression määrää yhdellä ja samalla kertaa. Lisää muunneltavuutta tuo Filter-potentiometri, jolla bassorekisteriä saa suodatettua pois tarpeen tullen.

Pariston vaihtoa varten koko pohjalevy pitää irrottaa, mikä tarkoittaa neljän ruuvin avaamista ja sulkemista (sama pätee Red Rooster- ja Meathead-malleihin).
Se ulkoisista tekijöistä ja seuraavaksi soinnin pariin. Tositoimiin pistettynä Drag’n’Fly osoittautui kelpo peliksi. Attack- ja Filter-potikoiden kokeellinen ruuvailu kannattaa, sillä niiden vaikutukset ovat kovasti toisistaan riippuvaisia ja soinnillista liikkumatilaa on melkoisesti. Pedaalin särö on soinniltaan ruudikasta ja keskialueella on mukavasti purevuutta. Kompressiota ei ole ylen palttisesti ja sointi reagoi hyvin soittotatsin pieniinkin muutoksiin. Oiva fuzzi!

Teksti: Martin Berka, kuvat: Tommi Posa