|
Vuosikymmen sitten Fender julkisti ihka ensimmäiset liimakiinnitteisillä kauloilla varustetut soittimensa. Mallin pohjana oli tuolloin Telecaster ja näin on myös nyt, kun edullinen Squier-mallisto on saanut joukkoonsa Double Fat Tele Deluxe -nimisen soittimen. Ulkoisesti Double Fat Tele Deluxe muistuttaa perinteisen Telen ja Gibson Les Paulin risteytystä, ja soitinta voi pitää kaikilla perusteilla todella puoleensa vetävänä niin muotojensa kuin värityksensäkin osalta. Mallinimen Fat ei sekään viittaa ylitsetursuavaisiin muotoihin vaan kahden humbucker-mikrofonin muhkeaan sointiin. Polyuretaanilakalla viimeistelty yhtenäinen väripinta peitti alleen niin rungon kuin kaulankin puut, eikä päällepäin näy esimerkiksi sitä, miten monesta viipaleesta kaula tai runko on koottu. Erillinen otelauta on ruusupuuta ja jumbokokoiset nauhat on asennettu huolella, joskin aivan viimeiseen loppukiillotukseen olisi kernaasti saanut käyttää hiukan enemmän aikaa. Kiitosta ansaitsevat mukavasti pyöristetyt otelaudan reunat, jotka saavat soittimen tuntumaan heti kotoisalta ja ikäänkuin valmiiksi sisäänsoitetulta. Kaikki metalliosat potentiometrien nupeista ja tallaheloista aina kookkaisiin hihnatappeihin asti ovat väritykseltään mustia. Virittimet ovat hintaluokassaan tyypillistä tasoa ja malliltaan umpinaisia. Talla taasen on kuudella erillisellä tallapalalla varustettu versio, jota voisi luonnehtia Fenderin uudistetuksi variaatioksi vanhasta teemasta. Tässä kohden valmistaja voisi ehkä vielä harkita valintaansa uudelleen, sillä sinällään toimivan tuntuisen tallan miinuksena olivat sangen terävät korkeudensäätöruuvit. Pienellä lisäsuunnittelulla tuollainenkin vaiva saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Metalliosien suhteen plussaa on se, että jakin kiinnityslevy on huomattavasti kehittyneempi kuin aiemmat versiot. Vanhan (ja korjausten kannalta työlään) vaihtoehdon tilalla on nyt tyylikkäästi soittimen muotoja mukaileva, kaareutuva metallilevy, johon jakki on kiinnitetty. Elektroniikkalokeroa verhoavan kannen alta paljastuu siisti työn jälki. Miinus annetaan kumminkin häiriösuojauksesta, joka on jäänyt hieman puolitiehen. Kannen suojafoliolla ei näyttäisi olevan minkäänlaista yhteyttä maadoitukseen. Tämä ei ainakaan edistä suojavaikutusta, vaikka toisaalta täytyy todeta sekin, että soitin vaikuttaa huomattavan immuunilta ulkoisille häiriöille. Double Fat Tele Deluxe poikkeaa mikrofoniensa osalta vakio-Telestä kuin yö päivästä. Kahden humbuckerin valinta soittimeen on selvä askel sitä aiemmin heitettyä Leo ja Les kimpassa -ajatusta kohden. Malliltaan mikrofonit ovat avoimia ja perinteisen Tele-soinnin ystäville voi heti kertoa, että tone-potentiometriin integroidulla push/pull-kytkimellä mikrofonit saa myös puolitettua. Hellään otteeseen Squier Double Fat Tele Deluxe on mutkaton kumppani. Kohtuullisen kevyt soitin on oivassa tasapainossa. Vaikka perinteiseen Telen tapaan tässäkään kitarassa ei ole varsinaisia reunaloivennuksia takaosassa, istuu soittimen muoto vartaloon varsin miellyttävästi. Kaula onkin sitten ilmettyä Teleä, profiilin ollessa käteenistuvaa C-muotoa. Viritinlavan läheisyydessä kaula on aavistuksen tuhdimpi kuin esimerkiksi omassa 1962 Tele Custom -jäljitelmässäni. Sekä kaulan liitos runkoon että kaulan materiaali vaikuttavat jämäköiltä, eikä ongelmia pitäisi siltä suunnalta olla näköpiirissä. Soitannollisesti tuntuma on erinomainen. Hiukan vintage-tyyliä (7,25 tuumaa) suurempi otelaudan säde (9,5 tuumaa) ja jumbokoon nauhat tekevät venytyksistä vaivattomia, yleistuntuman ollessa hyvin Fendermäinen. Akustisesti soitettuna on ensinuotista asti selvää, että kyseessä on Tele. Puulajeista ja rakenne-eroista johtuen soinnissa on silti enemmän keskirekisterin lämpöä ja äänen syttymisessä ilmenevää pehmeyttä, kuin perinnemalleissa. Vahvistimen kautta aukeaakin sitten vallan toisenlainen sävymaisema. Kun molemmat mikrofonit ovat humbucker-muodossa, irtoaa tästä soittimesta huomattavasti kovempi ääni kuin vakio-Telestä. Perussävy muistuttaa pitkälti Gibsonin SG-mallia, vaikkakin Squierin ääni singahtaa aavistuksen herkemmin ja dynaamisemmin. Osittain syynä on kenties pitempi mensuuri. Missään soittimen dokumenteissa ei kerrota, kuka on suunnitellut nämä mikrofonit, mutta joka tapauksessa tekijä ansaitsee aplodit. Sointi on kerrassaan fantastinen - kaulan läheltä poimittuna lämmin ja mehukas, mutta silti selkeäpiirteinen. Ja tallan luota soitettuna luonnollisesti särmikkäämpi, mutta oivalla tavalla niin, ettei sointi missään vaiheessa muutu liian pistäväksi tai kireäksi. Kun vahvistusta lisätään, tulee ilmi myös erinomainen ominaisuus: nämä mikrofonit ovat lähestulkoon immuuneja akustiselle kierrolle. Kun kelat puolitetaan, löytyy soittimesta myös teleen perinteisesti yhdistettäviä sävyjä. rakenteissa on kuitenkin hurjia eroja näiden mallien välillä, enkä yritäkään väittää, että sointi olisi prikulleen perinne-Telen kaltainen. Mutta hyvin lähelle samoja tunnelmia päästään ja soittimesta irtoaa jopa ilmettyjä Stratotyyppisiä sävyjä. Paatunutkin huokaisee Kun on jatkuvasti tekemisissä uusien soitinten kanssa, tahtoo joskus puutua pahemman kerran. Mutta Squier Double Fat Tele on niin piristävällä tavalla poikkeava, että paatuneenkin on pakko huokaista ihastuksesta. Jo sellainenkin seikka puraisi suoraan hermoon, että yleiseen tapaan kahden humbuckerin kitaroissa on omat potikat kummallekin mikrofonille, mikä omasta mielestäni on aina ollut lähinnä tarpeettoman työläs ratkaisu soittajan kannalta. No, tässä uudessa Tele-mallissa on vain kaksi potikkaa ja silti se tarjoaa huomattavan laajan kirjon erilaisia sointeja. Nyt ne vain löytyvät paljon helpommin ja nopeammin. Mikrofonitkin toimittavat asiansa komeasti ultrapuhtaasta tuomiometalliin asti ja kelojen puolitus antaa käyttöön kaksi kokonaan omanlaistaan sointimaailmaa. Kun kokonaisuutta punnitaan suhteessa hintaan, kuten aina on paikallaan tehdä, voi sanoa, että Squier Double Fat Tele on kerrassan onnistunut ja tasapainoinen paketti. Teksti: Martin Berka Kuvat: Pekka Väänänen Oheinen teksti on Martin Berkan kirjoittamasta testiartikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffin numerossa 6/2001.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Voit myös tilata lehden irtonumeroita ja vuosikertoja näiden verkkosivujen kohdasta "tilauslomake".
|
||
