Kitaramikrofoneja Fenderin tapaan

|
Image
 

Erilaisten kitaramikrofonien vertaileminen on käytännössä hankalaa, sillä ne pitäisi vuoron perään asentaa samaan soittimeen kokeilua varten. Toinen vaihtoehto olisi vertailla eri mikrofonien soundeja useilla samalla rakenteella olevilla soittimilla. Tällainen tilaisuus tarjoutui Fenderin toimesta, kun lähettifirma kuskasi toimituksen ovelle seitsemän kitaran kokoelman.

Fenderin seitsikko jakautui kahteen malliin. Neljä perusrakenteiltaan samanlaista Stratocasteria olivat saaneet matkaseurakseen kolme keskenään samoilla spekseilla rakennettua Telecasteria. Kaikissa kitaroissa rungot olivat leppää ja kaulat vaahteraa. Stratoissa otelaudat oli veistetty ruusupuusta ja Telecastereissa vaahterasta. Jokaisessa kitarassa nauhat olivat medium jumbo -mallia. Lähtötilanne oli siten mahdollisimman samankaltainen ja sointierojen tulisi selittyä mikrofonien eroavaisuuksilla.
Stratocastereiden kohdalla nimikkeet menivät mikrofonien mukaan seuraavasti: ´54, Fat 50, Texas Special ja SCN. Viimeksi mainitun kirjainlyhenteen takaa paljastuvat sanat Samarium Cobalt Noiseless, joilla viitataan Fenderin kehittämään hiljaiseen eli ulkoisia häiriöitä hyvin torjuvaan mikrofonitekniikkaan. Kahden päällekkäisen kelan muodostama paketti sopii tavallisen yksikelaisen paikalle vaikka onkin toimintaperiaatteeltaan humbuckeri.
Telecaster-trion vastaavat nimikkeet olivat Nocaster, Texas Special ja SCN.

 

Teksti: Ari-Jukka Syrjänen, kuvat: Tommi Posa

 
 

Oheinen teksti on alkuosa artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 2/2008).

 

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.

Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.