Marshallin monimuotoisuus on valtava ja sen nimi tuo mieleen yhtä lailla 60-luvun kuivakan purevat blues-soundit kuin seuraavan vuosikymmenen rouskean brittimurakan tai 80-luvun stadionrockin jykevän junttauksenkin. No DSL-20 ei tuollaista perintöä kainostele, vaan heittäytyy rockin varhaisvuosiin luontevasti ja siivittää soittajan kuin huomaamatta aivan nykypäivän soundeihin saakka.
Soundipaletin laajuuden avaimia ovat DSL-20:n kaksi tyystin erilaista kanavaa, joista Classic-nimikkeellä merkattu ykkönen kuljettaa kitarasankaria leimallisesti 1960- ja 70-lukujen tunnelmissa, kun taas kakkonen Ultra Gain -määreineen suuntaa ajatukset myöhempien aikojen särövalleihin.
Molemmista kanavista löytyy kyllä lähes puhdastakin sointia, mutta Classicin puolella se on luonteeltaan rujoa eikä helli kuulijan korvaa lempein sävyin. Yleisilme on tyly ja kova, bassorekisteri karun askeettinen, äärimmäisen napakka ja purevan erotteleva. Ei todellakaan ole pelkoa siitä, että sen kanssa jäisi muiden jalkoihin tai toisaalta tulisi tallanneeksi basistin varpaille. Ultra Gain taas on miedoilla asetuksilla pehmeämpi ja täyteläisempi, silti senkin luonne on selkeän erotteleva ja ryhdikäs. Leikittely särön ja puhtaan rajamailla sujuu molemmilla kanavilla ja kumpikin niistä seuraa notkeasti myös vahvistimen eteen kytkettyjä booster- ja säröpedaaleita.
Kun Classicin gainia avaa enemmän alkaa särökin lisääntyä, mutta rouheata komppisäröä enempää ei Classic-kanavalta oikeastaan sitä laatua irtoa vaan gainin lisäys alkaa kuulua ja tuntua enemmän soinnin kompressoitumisena kuin varsinaisen säröisyyden kasvuna.
Ultra Gain -kanava ei oikeastaan jatka siitä mihin Classic päättyy vaan edustaa alusta alkaen omaa itseään. Mietojen gain-asetusten jälkeen se harppaa varsin jyrkällä kurssilla roimasti Classicia tiheämpiin särökudoksiin ja sointiin liimautuu se tunnusomainen z-kaapu, joka voimallisen kompression kanssa yhdessä tuottaa Santanan ja Gary Mooren tyyleihin viittaavaa sähisevää sitkoa.
•••
Näin alkaa Lauri Paloposken toimittama käyttötesti, joka on luettavissa kokonaisuudessaan Riffin printtinumerosta 2/2018.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Voit tilata lehden itsellesi edullisesti myös esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
