Heikki Laurilan asema suomalaisten studiokitaristien kunkkuna oli täysin kiistaton. Viidenkymmenen vuoden uran jälkeen hän kuitenkin pani kitaran koteloon ja lopetti soittamisen – eikä ole päätöstään katunut. Työntäyteisten vuosikymmenten jälkeen on aikaa nauttia muustakin.
Heikki Laurila (s. 1934) viettää ansaittuja eläkepäiviään Nizzassa. Siellä koti on ollut jo 17 vuotta. Ranskan Riviera oli luonteva valinta kahdestakin syystä. Ensinnäkin ranskalaistunut tytär, Mari Laurila-Lili, oli asunut Nizzassa jo pitkään. Kylmyyttä ja lunta inhoavalle kitaristilegendalle Välimeren ilmasto oli niin ikään ihanteellinen – Suomeen saattoi kuitenkin palata aina kesäisin mökkeilemään.
Nizzassa Heikin ja hänen vaimonsa Ritvan päivät soljuvat omaa rauhallista rataansa. Suomalaisyhteisöllä on omat traditionsa. Joka tiistai kahvitellaan Garibaldin aukiolla, joka sijaitsee kivenheiton päässä Lauriloiden kotoa. Perjantaisin on petanque-päivä ja pelin jälkeen mennään naapuribaariin punssille. Toki vilkkaassa kaupungissa on myös monipuolinen kulttuuritarjonta oopperoineen ja konsertteineen, joten ohjelmaa ei puutu. Suomen kaikkein eniten äänittänyt muusikko, Gramex-kuningas Laurila, on pistäytynyt jameissakin, mutta vain katsojana. Kitaraan hän ei ole soittoaikeissa koskenut sitten vuoden 2000, jolloin soitti viimeisen sessionsa Eino Grönin joululevylle 14. syyskuuta.
Tähän ei liity sen enempää dramatiikkaa. Laurila oli kypsytellyt päätöstään pitkään ja koki raitojen tulleen täyteen.
– Mulla on sellainen vanhanaikainen naiivi ajatus, että kun ihmiset jää eläkkeelle, niin ne lopettaa työnteon. Ja katsoin sen työksi, vaikka tykkäsin viimeiseen keikkaan asti. En koskaan kyllästynyt soittamiseen, enkä varsinkaan studiotyöhön. Siihen liittyy tietenkin paljon muutakin kuin se ja sen vuoksi olin päättänyt jo hyvissä ajoin, että kitara jää. Enkä ole kaivannut soittamista.
Muutenkin Laurilan suhtautuminen kaikilla mittapuilla huikeaan uraansa on hyvin käytännönläheinen, jopa lakonisen toteava.
– En nähnyt siinä koskaan mitään mystiikkaa. Se oli aivan luonnollista, piti tehdä niin kuin kapellimestari halusi, muistelee 83-vuotias mestari aktiiviuraansa.
•••
Näin alkaa Tommi E. Virtasen toimittama perusteellinen haastattelu, joka on luettavissa kokonaisuudessaan Riffin printtinumerosta 5/2017.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
