|
75-vuotisen taipaleensa kunniaksi Premier on valmistanut rajoitetun määrän kutakin rumpusarjaansa erikoispintaisena ja numeroidulla messinkilaatalla nimikoituna. Koesoittoon poimittiin helmenvalkoinen Genista-setti, joka edustaa valmistajansa ylempää hintaluokkaa.
Ensivaikutelma testissä olleista Genista-rummuista oli sangen myönteinen. Voisiko rummuille oikeastaan tämän kauniimpaa pintaa keksiäkään. Viritinkoneistoja kiinni pitelevät muhvit ovat nekin sopivan sirot istuakseen esteettiseen kokonaisuuteen, eikä bassorummun etukalvoon kirjailtu Premier-logo ainakaan latista tunnelmaa. Tästä on hyvä lähteä. Kirkkaimmin tehdas osoittaa 75 vuoden kokemuksensa erinomaisen virvelin kautta. Premierin virvelithän ovat olleet kautta aikojen hyviä soittaa ja helppoja virittää. Eikä poikkeusta tehdä nytkään. 14 x 5,5 -tuumaisen koivuvirvelin matto resonoi herkästi ja antaa rummun kiinteään sointiin kirkkaan, miellyttävän yläpään. Sama hallittu sävy säilyy soinnissa myös mattoa löysättäessä tai kiristettäessä. Maton kiinnitysmekanismi ansaitsee muutenkin kiitoksen. Se on nimittäin varustettu ylimääräisellä ja vieläpä paljain näpein käännettävissä olevalla leveäkantaisella ruuvilla, jolla jousisatsia paikoillaan pitelevän muoviliuskan metallikannake irtoaa kätevästi. Maton vaihto sujuu nopeasti, kun pakan toisen pään saa irti rummusta ja työn ajaksi sopivasti esille. Hiukan epäkäytännöllisiäkin puolia setistä tosin löytyi. Bassorummun jalkojen jämäkät metallipiikit saa kyllä piiloon silloin, kun lattiapintaa täytyy suojella. Toimenpide vaatii kuitenkin ensin tiukasti piikin ympärillä istuvan kumityynyn irroittamisen lähes väkipakolla, jotta kierteellä varustetun piikin saa ruuvattua irti ja käännettyä toisinpäin. Sen jälkeen kumityyny työnnetään takaisin metallin puskuriksi. Systeemi toimii kyllä, mutta on hankala. Jos vaihtoja täytyy tehdä usein, on vaarana myös kumityynyn väljentyminen sellaiseksi, ettei se enää pysy tiukasti kiinni. Jonkinlainen edistyneempi mekanismi olisi varmasti käytännöllisempi vaihtoehto. Niin hyvä asia kuin tukevat telineet ovatkin, tuntuu bassorummun läpi kulkeva toimitelineen varsi myös liioitellun massiiviselta. En usko, että niin pitkää rumpalia löytyykään, että tomeja täytyisi nostaa yli 50 senttimetrin korkeuteen bassarista. Kun tomit ovat normaalikorkeudella, jää putkea melkoinen pätkä vielä bassarin sisäänkin. Kuvaston perusteella vakiomallinen Genista-setti onkin varustettu lyhyemmällä putkella. Ylimääräisen varren vaikutusta sointiin en lähde spekuloimaan, mutta miksi roudata ylimääräistä metallia joka keikalle? Muuten kaikki metalliosat, siipimutterit ja nivelet ovat huomattavan jämäköitä ja luotettavan tuntuisia, eikä etutomien PureCussion Rims -ripustus demppaa turhaan sointia.
Tasaisen vahvaa Premier valmistaa tällä hetkellä neljää erilaista sarjaa. Edullisin APK tehdään eukalyptus- ja merrantipuusta. Hieman kalliimpi XPK valmistetaan eukalyptuspuun ja koivun sekoituksesta. Nyt testatun Genistan runkomateriaalina Premier luottaa suomalaiseen koivuun. Kallein seteistä on tunnukseltaan Signia ja kyseessä on samalla malliston ohutrunkoisin ja herkkäsointisimmaksi mainostettu vaihtoehto. Kokeilin Genista-rumpuja sekä keikalla että studiossa, eikä mitään varsinaisia yllätyksiä tullut vastaan. Ei puoleen eikä toiseen. Minusta tämä setti edustaa nykyaikaisen rumpujen valmistuksen hyvää keskitasoa. Viimeistely on siistiä, metalliosat tukevan luotettavia, eikä mitään erityisluksusta tässä hintaluokassa kukaan varmasti odotakaan. Muutama erityisen positiivinen yksityiskohta lienee kuitenkin aiheellista esitellä. Premierin perinteinen idea rummun rungon halkaisijan optimaalisesta suhteesta kalvon mittoihin on toteutettu näppärästi. Kalvojen tuumakoot ovat nykyisin kyllä normaalit, mutta tomien runkojen halkaisijat ovat kuusi millimetriä pienempiä kuin yleensä. Kalvo kääntyy siis totuttua loivemmassa kulmassa vanteen alle, minkä pitäisi edesauttaa osaltaan soinnin puhtautta ja helpottaa virittämistä. Aiemminhan sama idea oli toteutettu siten, että runkojen koot vastasivat muiden valmistajien käyttämiä mittoja, mutta kalvot ja vanteet olivat suurempaa erikoiskokoa, mistä aiheutui hieman vaikeuksia kalvojen saantiin. Sitä miten nykyinen menetelmä loppujen lopuksi vaikuttaa esimerkiksi soinnin pituuteen, on vaikea arvioida, mutta hyvältä tomit kuitenkin kuulostivat. Tosin rumpujen vintage-ulkonäkö on mielestäni hieman eri paria soinnin kanssa. Testisettiin asennetut Remon Emperor-kalvot antavat nykyaikaisen, diskanttivoittoisen atakin. Tämännäköistä settiä olisikin kiva päästä kokeilemaan esimerkiksi tavallisilla pehmeäsointisilla Ambassadoreilla varustettuna. Kokeillun perusteella yhdistelmältä olisi lupa odottaa aika paljon, sillä nytkin soinnissa oli akustista herkkyyttä ja luontevaa selväpiirteisyyttä, jota hyviltä rummuilta sopii toivoakin.
Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Riffi-lehden numerossa 4/1997. Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. |
<
