| Kun kanadalainen Robert Godin ei 1980-luvun alussa ollut varsin tyytyväinen löytämiensä sarjavalmisteisten akustisten kitaroiden laatuun, hän kokosi omat näkemyksensä yhteen, ja perusti LaSiDo-nimisen soitinverstaan. Uuden kitaran lapaan kirjoitettiin Seagull.
Godin oli vakuuttunut siitä, että kokopuinen kansi tuottaa huomattavasti laminoitua vastinettaan elävämmän soinnin, joka myös paranee soittimen ikääntyessä. Sen vuoksi edullisimmassakin Seagull-kitarassa pitää Godinin mielestä olla kokopuinen kansi. Kaulan mitoitus ja kulma, lavan muotoilu ja kopan tukilistoitus asetettiin niin ikään tarkan pohdinnan kohteiksi. Tiettyä ennakkoluulottumuutta kuvastaa kaulan kiinnitys ruuviliitoksella totutumman liimasauman sijasta. Ulkoisesti huomio kiinnittyy ohueen alkoholipohjaiseen lakkapintaan. Soitinta ei ole valettu paksun muovipinnan sisään vaan runkopuille annetaan mahdollisuus värähdellä mahdollisimman vapaasti. Seagull onkin ulkoisesti varsin spartalainen kiiltävien pintojen ja muovilistojen koreuteen verrattuna. Soittimet eivät aluksi herättäneetkään liiemmin kiinnostusta, joten Godin pakkasi tukun kitaroita pakettiautoon ja lähti itse ristiretkelle esittelemään luomuksiaan ja ajatuksiaan niiden takana. Nyttemmin LaSiDo:sta on kasvanut useamman tehtaan rypäle, joka työllistää lähes 500 henkilöä, ja Seagull on etenkin ison veden takana jo arvostettu ja tunnettu merkki. Kautta linjan Testikolmikko edustaa läpileikkausta Seagull-mallistosta. Seetrikantinen C6 on valmistajan edullinen perusmalli. Eräänlainen Seagull alkuperäisimmillään. Muotoilua ja materiaalivalintoja leimaa tiukka tarkoituksenmukaisuus, mistään kuitenkaan tinkimättä. Kansi on kokopuuta samoin kuin kevyesti sävytetyt sivut ja pohja. Mahonkikaula kiinnittyy koppaan tiukalla ruuviliitoksella ilman liimasaumaa. Koko malliston tapaan lapakappale on ensi sahattu irti kaulapuusta ja lujuuden lisäämiseksi käännetty sitten syykuvioltaan vastakkaiseksi ennen liimausta takaisin kiinni. Kulma kaulaan nähden sekä virittimien sijoittelu on myöskin ajateltu loppuun saakka. Ruusupuinen otelauta on varustettu yksinkertaisin otemerkein, ja pienehkö puolipyöreä nauhaprofiili on kiitettävässä kuosissa. Reunalista on katsottu tarpeettomaksi ja kaulan ohut himmeä lakkaus vielä korostaa lähes paljaan puun tuntua. Koppa on siistiä työtä niin ulkoisesti kuin sisäisesti tarkasteltuna. Pohjan ja kannen listoitus on viimeistelty asianmukaisesti ja usein hinnakkaammistakin soittimista tavattavat liimaroiskeet ja valumat loistavat poissaolollaan. Myös kaikuaukon rosetti on ehtaa puuta budjettiluokassa toisinaan tavatun muovin (joskus on nähty siirtokuviakin) asemasta. Trion keskimmäinen Kuusikantinen soololovella varustettu malli on ulkoasultaan joukon kaunokainen. Mitoitukseltaan ja viimeistelyltään kaula on yhtenevä perusmallin kanssa, mutta estetiikkaan on panostettu hieman enemmän. Lapa on saanut koristeekseen ohuen reunalistan ja yläpintaansa vaahteraviilun. Kullatut koneistot on varustettu helmiäismuovisin nupein ja otemerkinnöiksi on valittu pienet, tyylikkäät pisteet lähelle otelaudan reunaa. Koppa on tässä soittimessa viimeistelty peilikiiltoon ja varsinainen kauneus löytyy pohjasta. Upean tiikerikuvioinen puumateriaali koostuu kolmesta osasta, jotka on erotettu toisistaan kapeilla kolmikerroksisilla puulistoilla. Viimeistely ja rakenne ei tässäkään soittimessa anna aihetta mutinoihin, rima pysyy korkealla. Kantria ja westerniä Rosewood CW kantaa hintalapussaan jo lähes kymppitonnin kunnioitettavaa lukemaa, joten vastinettakin tulisi löytyä. Kaula noudattelee tuttua linjaa ja ulkoasu vastaa vaahterapohjaista, keskihintaista mallia. Kansi on seetriä ja sivujen sekä pohjan materiaaliksi on valittu kauniin tumma ruusupuu. Lakkapinta on koko soittimessa moitteettoman ohut satiinimatta, ja se jättää puun syyt hienoisesti näkyville. Pinta ei siis ole tukossa, vaan hyvin luonnonpuun omainen. Tässä soittimessa kaulan pintakäsittely on kuitenkin kahta kumppaniaan hieman paksumpi ja lakatumman tuntuinen. Viimeistely on kiitettävää ja yksityiskohtiin on paneuduttu vielä hiukan tarkemmin kuin edullisemmissa malleissa, mistä kertovat skarpit reunalistoitukset sekä satulan ja tallanluun trimmaus. Peli on nimittäin kolmikon selkeästi kevein soittotuntumaltaan, mitä ei pidä tulkita moitteeksi kahta muuta soitinta kohtaan. Hintaa nostaa osaltaan myös laadukas mikrofonipolitiikka. Koko mallisto on saatavissa erityyppisillä L.R Baggs -mikrofoni- ja etuasteratkaisuilla varustettuna ja Rosewood CW:n paketti edustaa mallia Duett II. Systeemin ytimenä on kahden eri mikrofonin käyttö, toisen ollessa tallaluun alle sijoitettu piezoelementti. Toinen mikrofoni perustuu kondensaattorikapseliin, joka on sijoitettu vaahtomuoviin pakattuna kopan pohjalle, suurinpiirtein tallan kohdalle. Etuaste säätöineen koostuu kolmialueisesta taajuuskorjaimesta, taso- ja balanssipotikoista, vaihekytkimestä ynnä valintakytkimestä sekoitetulle tai pelkälle tallamikrofonin lähtösignaalille. Kojetaulu sijoittuu luontevaan paikkaan kopan yläsivuun ja lähtöliittimenä toimii totuttuun tapaan hihnatappiin yhdistetty stereojakki. Hieman kiusallisempi seikka on sitten pariston sijoitus piirilevyn varsin tiukkaan liittimen ja pidikkeen yhdistelmään kopan sisällä. Paristonvaihto vaatii vähintään alakielten löysäämisen sekä sormiakrobatiaa. Saman perheen lapsia... Rakenteet ja työn laatu ovat siis varsin yhteneviä hintaluokasta riippumatta, ja erot näkyvät lähinnä materiaalivalinnoissa ja kosmetiikassa. Soittotuntumaltaan pelit ovat myös hyvin samankaltaisia, eikä esimerkiksi edullisimman mallin nauhoituksen viimeistely häpeä lainkaan kalleimman mallin rinnalla. Vaikka perusasiat ovatkin mallillaan, löytyy soittimista myös pari omituisuutta, jotka ehkä olisi voinut miettiä toisinkin. Tallaluussa Seagull luottaa tavanomaiseen suoraan palkkiin ja hyvä niin, sillä intonaatio toimii kuten se keskimäärin lajityypissä voi toimia. Tallan ruusupuinen runko saisi sensijaan olla reunoiltaan pyöristetty, sillä nykyiset, terävähköt kulmat voivat osua ilkeästi käteen reippaammassa plektran heiluttelussa. Toinen seikka ei ole pelkästään Seagullin ominaisuus, vaan liittyy moniin muihinkin soololovella varustettuihin soittimiin. Valmistajan pyrkimyksellä välttää liimaliitosta kaulan kiinnityksessä lienee kuitenkin osuutensa asiaan tässä tapauksessa. Seagullin kaulan kanta kapenee voimakkaasti kohden soittimen pohjaa. Kun kaula sitten liittyy koppaan, jonka sivu on pystysuora muodostuu liitokseen kulmikas kynnys. Muotoilu ei varsinaisesti tee pääsyä ylimmille nauhoille sen hankalammaksi, kuin se akustisissa täyskoppaisissa kitaroissa yleensäkään on. Jos kuitenkin työskentely ylärekisterissä on osa ominta soittotyyliä kannattaa seikka panna merkille, ja ottaa tuntumaa omin käsin. ...mutta persoonallisia Kuten materiaalitkin antavat aiheen olettaa, ei sisarusten sointeja ole veistetty samasta puusta. Seetrikantisen perusmallin sävy on lämmin ja pelistä irtoaa joukon muhkein alaosasto. Sointi on tasapainoinen koko äänialalla eikä varsinaisia kuminaresonansseja tai vaimeita kohtia löydy. Ääni soi asianmukaisen pitkään, eikä edullisten soittimien usein laatikkomainen sävy kuulu kuvaan. Silti soitin on ehkä omimmillaan suhteellisen raskaskätisessä sormipikkauksessa tai plektratyöskentelyssä. Kunnolla syttyäkseen yläkielet vaativat nimittäin ainakin testiyksilön paksuhkolla setillä melkoisesti voimaa, ennenkuin varsinaista helinää alkaa löytyä. Vaahterapohjaisesta versiosta tuo mainittu sävy irtoaa sitten jo varsin kevyelläkin otteella. Perussointi on astetta napakampi, mutta edelleen hyvin pitkä. Napakka ei kuitenkaan tarkoita piikkaavaa keskialuetta. Alaosasto vain on edellistä soitinta kuivempi ja kitara reagoi soittodynamiikan muutoksiin herkemmin. Syttyvä ominaissointi yhdistettynä soololoveen ja nopeaan, sähkökitaramaiseen kaulaan tekee pelistä oivallisen ilmaisuvälineen sormipikkaukseen tai helisevään komppaukseen. Kalleimman CW Duett -version seetrin ja ruusupuun yhdistelmä tuottaa akustisen äänimaailman, joka sijoittuu kahden muun mallin välimaastoon. Sointi on lämmin ja syttyvä. Alaosastoa on riittämiin, sävyn ollessa hieman perusmallia pehmeämpi. Toisaalta ylä-äänet eivät ole myöskään aivan niin kirkkaita kuin vaahterapohjan antama sointi. Sormituntuman ja mittauksen perusteella voi todeta myös seetrikannen olevan edullisinta versiota ohuemmaksi työstetty ja tukirimoitus on sekin erilainen. Erot kuuluvat soinnissa, joka on avoimempi ja reagoi herkemmin soittajan otteeseen. Kyseessä on mainio yleishyvä akustinen sointi, joka on kotonaan soittotyyleissä raskaasta plektrakompista sormenpäiden hivelyyn. Sähköinen sointi ei sekään tuota pettymystä. Tallaelementti antaa soundiin napakan keskialueen ja kondensaattorimikrofoni viimeistelee soinnin tuhdilla bassolla sekä kuulaan hengittävillä ylä-äänillä. Balanssipotikka mahdollistaa sävyn viilaamisen haluttuun suuntaan ja vaihekytkin sekä kiinteä 35 Hz:n rajataajuudella toimiva ja 12 desibeliä oktaavilla vaimentava bassoleikkuri helpottavat usein niin hankalien kierto- ja huminaongelmien hallintaa. Kun määreisiin vielä lisätään hienostunut sävynsäätö ja siistit kohina-arvot, voikin todeta Duett II:n tuottavan erään parhaista kuulemistani plug and play -soinneista. Osataan Kanadassa muutakin kuin lämäreitä Seagull-mallisto on miellyttävä tuttavuus. Mukavaa on todeta erityisesti se, että jo varsin edullinen perusmalli edustaa soinniltaan ja rakenteeltaan korkeaa tasoa. Hinnan kasvaessa mukaan tulee tietenkin elektroniikkaa ja näyttävämpää viimeistelyä. Nykymarkkinoilla Seagull ei tosin enää ole yksin asialla, sillä valmistajat kautta linjan ovat tarkistaneet edullisimpien mallien suunnittelu- ja laatukriteereitä. Akustinen kitara ja sen sointi on tänään varmasti suositumpi kuin koskaan musiikkityyleissä kautta linjan. Seagull-malliston voi siis varsin varauksetta toivottaa tervetulleeksi kilpailemaan paikasta soittajan sydämessä.
Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 1/1998).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
