|
Vakavahenkinen tietokonemuusikko avasi kellanruskean paketin, jossa oli uusi musiikkiohjelma. "ACID", Vakavahenkinen tavasi kannesta. "Epäilyttävä nimi", hän mutisi itsekseen, "mutta valmistaja on sentään Sonic Foundry, jonka tuotantoa on myös ehdottoman vakavasti otettava Sound Forge. Pitänee siis kokeilla." Vakavahenkinen asensi ohjelman PC-koneeseensa ja alkoi testailla. Pian hänen ilmeensä muuttui yllättyneeksi ja hetkittäin hän hymähteli epäuskoisena. Kohta Vakavahenkisen mieliala kuitenkin vaihtui harmistukseksi ja suoranaiseksi tuohtumukseksi. "Raivostuttavaa. Tällaiset ohjelmat pitäisi kieltää lailla!" Vakavamielinen puhkui. "Jos käytössä on tämä ohjelma ja pari hyvää samplelevyä, tällähän pystyy kuka tahansa aloitteleva tauno tekemään täysin pätevää rytmimusiikkia muutamassa minuutissa!" Kertomuksen Vakavahenkinen muusikko on (tietenkin!) fiktiota, mutta ACID on täyttä totta. Se on Windows-alustalle tehty luuppisekvensseri (käytän kielitoimistoa uhmaten näin vierasperäistä termiä, koska kunnon kotimaista vastinetta ei ole), toisin sanoen moniraitaohjelma, joka on erityisesti tarkoitettu luupattaville äänitiedostoille. Moniraitureitahan softakaupan hyllyt ovat jo väärällään, mutta ACID on jotain vallan muuta. Se muuttaa reaaliajassa kaikki äänileikkeet samaan tempoon, synkkaa ne ja muuntaa sävelkorkeuden halutuksi yhdellä klikkauksella - ja tämä on lähestulkoon vallankumouksellista. Perinteisessä raiturityössä kaikki eritempoiset, väärän korkuiset ja pituiset pätkät on yksitellen muutettava sopiviksi, mihin yhdenkin biisin osalta voi kulua tuntikausia. ACIDissa tällaista lapiotyötä ei tarvita. Homma käy vaikkapa näin: tuodaan ohjelmaan ensimmäinen tiedosto, esimerkiksi rumpuluuppi tempossa 120 bpm. ACID tutkii tiedoston ja löytää sen tempon, josta tulee saman tien koko projektin tempo. Pätkä siirretään raidalle yksi, johon sitä voi yhdellä hiiren vedolla monistaa niin monta tahtia kuin huvittaa. Tuodaan toinen tiedosto, tällä kertaa bassokuvio, joka sattuu olemaan tempossa 130. Siirretään se raidalle kaksi, ja kas; se asettuu suoraan edellisellä raidalla määrättyyn tempoon ja synkkautuu sen tahteihin. Samaan tapaan jatketaan muiden tiedostojen ja raitojen kanssa. Raitoja on kolmea tyyppiä: luuppi-, kertalaaki- (one-shot) ja levyraitoja. Luupit soitetaan RAM-muistista, samoin kertalaakit, jotka eroavat luupeista siinä, että niiden tempoa ei muutella projektin mukana. Näin toimitaan esimerkiksi erillisten symbaaliniskujen kanssa, jotka kuulostaisivat oudoilta venytettynä (mikä toisaalta voi olla ovela tehokeinokin). Levyraidat soitetaan, kuten nimi kertoo, kiintolevyltä. Tällaista raitaa käytetään kun kyseessä on iso äänitiedosto (vaikkapa lauluosuus) joka ei mahdu muistiin ladattavaksi. Raitojen määrä on teoriassa rajaton ja käytännössä luonnollisesti riippuvainen RAM-muistin määrästä. 32 megalla pääsee jo melko pitkälle. Tempot kohdalleen ACIDin tempoa ja korkeutta muuntavat algoritmit tuntuvat olevan varsin eteviä. Mahdottomuuksiin nekään eivät toki veny: alkuperäisestä puoleen tempoon venytetty ääni menee väistämättä katkonaiseksi säkätykseksi. Maltillisemmissa raameissa pysytellessä jälki on sen sijaan vakuuttavaa. Volyymi-, panorointi- ja efektilähtötasot ovat raita- ja luuppikohtaisesti säädettävissä. Efekteinä ACID osaa käyttää kaikkia Windows-ohjelmien DirectX-plug-ineja. Ohjelma tuottaa ja kuuntelee myös SMPTE-aikakoodia, jolla MIDI-sekvensserit ja muut härvelit saadaan pelaamaan synkassa ACIDin kanssa. Mutkaton tapaus ACIDin käyttö on tavattoman yksinkertaista hiirellä klikkailua ja raahaamista. Itse asiassa ohjelman palkitsevin puoli on sama kuin MIDI-työskentelyssä: impulsiivisella kokeilulla ja sattuman tuloksena voi saada nopeasti aikaan hienoja ja yllättäviä juttuja, joita ei etukäteen olisi osannut kuvitellakaan keksivänsä. Siksi ACID sopii yhtä lailla bulkkieurodiskoa suoltavalle liukuhihnayrittäjälle (jonka tuotantotahti kasvaa ACIDin myötä eksponentiaalisesti) kuin kunnianhimoiselle, rytmiorientoituneelle säveltäjällekin. Alkuun pääsee jo pelkällä ACIDin ohjelmalevyllä, joka sisältää tusinatolkulla luuppeja eri tyylilajeissa housesta salsaan ja rokista drum'n'bassiin. Musiikin tekeminen ACIDilla on lopulta kuin Lego-palikoilla rakentamista: suunnilleen yhtä helppoa, ja jokaisen palan saa aina sopimaan yhteen minkä tahansa muun palan kanssa, mikä ei sinänsä kerro vielä mitään lopputuloksesta. Monelle riittää jo kun saa neljästä palikasta tasasivuisen kuution - toisaalta Legoista voi yhtä hyvin rakentaa katedraalinkin.
Oheinen teksti on näyte artikkelista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 4/1998 ).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
