|
Clavian Nord Modular toi aikanaan ryminällä vanhojen modulaarisyntikoiden hengen digitaaliaikakaudelle. Nyt tuo uranuurtaja luovuttaa suosiolla valtikan perilliselleen. Hatut kouraan; Nord Modular G2 on saapunut joukkoomme.
Generation 2 jatkaa suoraan siitä mihin pioneerimalli ehätti. Lyhyt kertaus lienee paikallaan niille, joille Nord Modular -ideologia on vieras. Kyseessä on pienikokoinen syntikka, jonka sisällä on prosessoreita ja synteesiin sopivia algoritmeja. Tietokoneeseen liitettynä sen kaikki jipot aukeavat ruudulle rakennuspalikoina, joita voi liittää toisiinsa eri tavoin. Soitin siis kootaan erillisistä toiminnallisista lohkoista aivan kuten vanhat analogisiset modulaarisyntikat, joiden erilliset vahvistin-, suodin- ja oskillaattoripiirit kytkettiin johdoilla milloin mihinkin järjestykseen. Oman syntikan voi nyt sommitella digitaalisesti – piuhoja vedellään vain tällä kerralla ruudulle hiirellä. Suurin hyötynäkökohta modulaarisysteemissä on eräänlainen rajattomuus. Siinä missä useimmat kaupan näyteikkunassa poseeraavista syntikoista perustuvat johonkin tiettyyn äänenmuodostustekniikkaan, Modularissa on rajoitteena lähinnä prosessorien jaksaminen. Kun tavallisessa analogimallinnussyntikassa on vaikkapa kaksi oskillaattoria, pari LFO:ta ja yksi suodin säätöineen, on Nord Modular -ideologiassa jätetty käyttäjän päätettäväksi kuinka monta kutakin tarvitaan ja mihin niiden antama signaali sylkäistään. Kytkennän muotoa, laajuutta tai hierarkiaa ei ole ennalta määrätty ja soinnin rakenne on kiinni ihan äänitohtorin omasta mielikuvituksesta sekä syntikan prosessointitehon ja muistin jakautumisesta eri lohkoille. Kääntöpuolikin mahtavalla säädettävyydellä löytyy. Nopeaa ja yksinkertaista saundien rakentaminen ei välttämättä ole, etenkään jos ei ole entuudestaan tietämystä eri synteesimenetelmistä ja äänenmuokkauskeinoista. Jotain ihan muuta Härveliin huomaa suhtautuvansa eri tavalla kuin keskivertosyntikkaan. Laitteen valmiille preseteille ei nimittäin tule antaneeksi valtavan suurta painoarvoa, vaikka ne monessa rivisyntikassa ovatkin käytännössä kaikki mitä on tarjolla. Tämän vehkeen suola on nimenomaan siinä itse säätämisessä ja rakentelussa. Valmiit tehdaspresetit edustavat kohtuullisen suppeaa skaalaa tyylillisesti ja ne ovat vahvasti suuntautuneet yleiskäyttöisiin mattoihin, lead-vinkuihin ja synabassoihin. Erikoisiakin soundeja joukosta löytyy jonkun verran, mutta harva on kovin ennenkuulematon. Paljon on joukossa myös NordLead -sarjasta tuttuja sointivärejä. Oheinen teksti on ote Antti Suonion kirjoittamasta artikkelista, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Riffi-lehden painetussa versiossa (numero 2/2004).
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla. Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
|
