Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967 – 1979

Matti Pajuniemen kirjoittaman teoksen tiivis johdanto avaa alkuun progen käsitettä, kuvailee eri tyylisuuntia ja perkaa keskeistä terminologiaa. Tämän päälle onkin hyvä luodata progressiivisen rockin historiaa ajanjakso kerrallaan ja vieläpä maantieteellisiin alueisiin jaettuna.

Oman kokonaisuutensa muodostavat luonnollisesti britteinsaaret sekä Pohjois-Amerikka (huom. USA ja Kanada omina mainaan), jotka oitis nousevatkin mieleen tämän musiikin kehtoina. Pajuniemi nostaa niiden ohessa esiin manner-Euroopan maista myös erityisesti Italian, Ranskan ja Saksan hedelmällisinä progen kasvualustoina, ja käsittelee loppujen Euroopan maiden helmiä omana lukunaan niiden perään.
Pajuniemi on seulonut mukaan yli 150 artistia, joiden tuotantoa käsitellään yhteensä 206 albumin verran. Mukana on maallikonkin tuntemia yhtyeitä ja levyjä, joista osa kuuluu itseään arvostavan, tai muiden arvostusta hakevan musiikkidiggarin pakollisiin hankintoihin.
Itselleni suhde progeen on jäänyt pintapuoliseksi, tai pikemminkin kapeaksi: se on muodostunut vain muutamien tiettyjen bändien ja artistien musiikin kautta, vaikka kiinnostus heidän tekemisiinsä onkin paikoin ollut intomielistä. Siltä pohjalta en osaa arvioida miten kattava tai aukoton kirjan kokoelma on, mutta jos joukosta jokin merkkiteos puuttuisikin, niin kokonaisuuden arvoa se tuskin horjuttaa. Kokoelma on laaja ja sen avulla Pajuniemi piirtää selkeät suuntaviivat progressiivisen rokin historiaan. Hän myös liittää referoimansa albumit sekä artistin oman uran kehitysvaiheisiin että genreen yleensä. Lukiessa saa ahaa-elämyksiä tämän tästä, kun havahtuu siihen ketkä ovatkaan olleet tekemisissä toistensa kanssa ja mistä niitä vaikutteita on oikein saatu ja haettu.
Käsittelytavassa yhdistyvät mukavalla tavalla viileän dokumentaristin ja asiaan vihkiytyneen harrastajan olemukset: nyt ei ainoastaan kirjata tapahtumia muistiin vaan otetaan myös kantaa tuloksiin. Viihdyttävää asialukemistoa.