Brittiläistä itseironiaa eltonilaisittain – Minä Elton John

Elton John on pop-maailman riikinkukko, säveltäjänero, joka on maistanut joka kauhasta, rietastellut ja kokenut huumehelvetin – kaiken ohessa myös hengaillut kuningasperheen teekutsuilla. Elämäkerrasta tekee kiinnostavan kuitenkin sen rehellisyys ja kutkuttava itseironia.

Sir Elton John on megajulkkis, joka on kiitettävästi paistatellut juorulehdistön silmätikkuna milloin mistäkin syystä. Musiikillisesti hänen ansionsa ovat kuitenkin kiistattomat: 50 vuotta musabisneksen huipulla, lukemattomat listaykköset ovat seuranneet toisiaan ja elokuva- sekä musikaalisävellykset ovat lapsillekin tuttuja. Viimeistään prinsessa Dianan hautajaisissa vuonna 1997 soitettu Candle In The Wind teki Eltonista kuuluisuuden ympäri maapallon ja mies elikin elämäänsä kuin kuninkaallinen. Elon alkutaival oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kuninkaallista glamouria.

Reginald Dwight (s. 1947) syntyi sodanjälkeiseen Englantiin. Lapsuus oli ankea. Rakkautta ei herunut niin lähtöpassit ottaneelta isältä kuin tunnekylmältä äidiltäkään. Totinen poika kanavoi tunteensa kotoa löytyneeseen pianoon. Se oli pelastus kaiken kurjuuden keskellä. Elämäkerran alkuosa, ”Ollin oppivuodet”, on kaikessa rehellisyydessään kiinnostava. Artistiminä syntyi kurinalaisuudesta ja pitkän etsinnän kautta. Värikäs Elton-hahmo antoi vielä odottaa itseään vielä pitkään. Tie viihdyttäjäksi kävi räkäisten pubien kautta, jossa täytyi osata selviytymisen niksit. Perinteinen brittirokkarin kehityskaari johti myös Hampuriin. On suorastaan hämmentävää on lukea, että tuolloin jo parikymppinen Reg keikkaili huorakortteleiden keskellä (siellä missä The Beatleskin) ja säilytti yhä neitsyytensä – ”todennäköisesti ainoana brittimuusikkona” – niin kuin hän itse toteaa. No, oma seksuaalinen suuntautuminen oli vielä selviämättä herralle itselleenkin. Musiikki nieli kaiken ajan, eikä naiset vetäneet puoleensa.

Noihin aikoihin Reg päätti kuitenkin luoda nahkansa. Näin syntyi artistiego, itsevarma irrottelija, Elton John, joka oli räikeä rockmies. Parin vuoden päästä hän tulisi räjäyttämään pankin Yhdysvalloissa.

Etsikkovuosiin suurin onnenkantamoinen oli tutustuminen sanoittaja Bernie Taupiniin, ja niin Elton löysi itsensä myös biisinkirjoittajana. Heistä muodostui yksi kaikkien aikojen menestyksekkäin laulunkirjoittajaparivaljakko, joka tekee yhä vieläkin yhteistyötä. Työnjako on aina sama, Elton säveltää, Bernie kirjoittaa tekstin. Tästä yhteistyöstä olisi kernaasti lukenut enemmänkin, mutta virtaviivainen elämäkerta on rytmitetty viihdyttäväksi fanipaketiksi, eikä musiikillisiin detaljeihin syvennytä liikaa.

Keskiössä on Eltonin kipuilu ihmisenä, oman homoutensa kanssa ja ennen kaikkea oman addiktionsa kanssa. Ja tarinoita todella riittää. Varsinkin jättisuosion räjähdettyä Elton ihmetteli itsekin jatkuvasti oman elämänsä absurdiutta, kun kaveripiiriin kuului yhtäkkiä niin Bob Dylan kuin kuningataräitikin. Kerronta suorastaan laukkaa eteenpäin, rytmitys on loistavaa ja imu kestää kautta opuksen. Kaiken suolana on Eltonin hersyvä itseironia, jossa hän osaa nauraa omalle dramaattisuudelleen sekä mokailuilleen – ja niitä riittää. Ilman rahaa tuskin kaikesta olisi selvittykään, eikä Elton omaa käytöstään puolustelekaan. Päinvastoin, hän kertoo siekailematta sikailuistaan ja pahasta shoppailu-addiktiostaan, joka saa aivan järjettömiä mittakaavoja. Tietty maanläheisyys asennoitumisessa tähän kaikkeen, laskee kuitenkin pop-kuninkaallisen takaisin meidän tavallisten ihmisten tasolle.

Oma jalkapallojoukkue on luku sinänsä, siitä Elton kertoo mielellään vuolaasti. Samoin itse perustama AIDS foundation saa paljon tilaa.

Totta kai myös viihdemaailmassa seikkaillaan. Kiinnostavin osio käsittelee John Lennonia. Brittiläisiä rock-kuninkaallisia yhdisti samanlainen huumorintaju, joka valoi pohjan ystävyydelle. Lennonin murha vuonna 1980 säikäytti Eltonin perin pohjaisesti ja pitkään tähti pelkäsikin henkensä edestä. Hän myös kertoo kieltäytyneensä saattamasta loppuun Lennonin kesken jääneitä lauluja, mistä pyynnön esittäjä Yoko Ono otti nokkiinsa.

Kohtaamiset Michael Jacksonin kanssa ovat karua luettavaa, kun ”popin kuningas” on aivan pihalla maailmanmenosta omassa mielikuvitusmaailmassaan. Toinen kollega, joka on sekaisin, on George Michael. Massiivisesta kokaiinin ja alkoholin käytöstä 1980-luvulla raitistunut Elton koetti vuosikausia takoa raittiusaatetta myös ystävälleen, joka kuitenkin tästä suivaantuneena kirjoitti vastineen lehteen, muttei ottanut onkeensa. No, lopputulos oli viimein tuhoisa, kuten valitettavasti muistamme.

Uransa alkupuolelta asti Elton on ollut haluttu seuramies myös musiikkipiirien ulkopuolella. Kuningataräidin kanssa Elton aika ajoin siemaili teetä kuin mikäkin lordi – näin myös silloin, kun oma elämä oli kokaiinin aiheuttamaa pyörremyrskyä. Prinsessa Dianan kanssa Elton oli hyvä ystävä ja siksi hän onnistuukin piirtämään Dianasta varsin inhimillisen kuvan. Itsellenikin paljastui vasta kirjan myötä koko tarina, joka johti Candle In The Windin uudelleen sanoittamiseen ja kappaleen esittämiseen Dianan hautajaisissa. Noin 2,5 miljardia katsojaa lienee sekin jonkinlainen ennätys.

Toinen hyvä ystävä, joka joutui vain kuukautta ennen Dianan kuolemaa raa’an murhan kohteeksi, oli italialainen muotiguru Gianni Versace. Heidän välisestä ystävyydestä Elton puhuu paljon ja onnistuu jälleen tuomaan esiin ihmisen julkkisfasadin takaa.

Yhdistelmä maanläheisyyttä ja överiä jetset-elämää on keitos, jonka ristiriidasta syntyy herkullinen stoori. Elton on epäilemättä hyvä tarinankertoja, mutta väistämättä tämän tason julkkiksen kohdalla herää kysymys, kuinka suuri tiimi tekstiä on ollut hiomassa? Sama se, kirja on viihdyttävyydessään mainiota luettavaa. Mitään sellaisia paljastuksia, mitä juorulehdistö ei olisi jo kertonut, kirjassa ei varsinaisesti ole – ellei oteta laskuun Eltonin tunnustuksellisuutta äitisuhteestaan. Omistushaluisen oikuttelija-äidin dramaattinen käytös saakin melko suoraa kritiikkiä. Moni olisi varmasti lakaissut tällaiset ikävät asiat pöydän alle, mutta täydet pisteet Eltonille rohkeudesta laittaa kertomukseen mukaan myös niitä hävettävämpiäkin asioita.