Ronald James Giovanni Padavona (1942-2010) tunnetaan musiikkimaailmassa varsin hyvin itse valitsemallaan taiteilijanimellä Ronnie James Dio. Varreltaan pieni, mutta ääneltään majesteetillisen suuri mies jätti jälkeensä erittäin merkittävän perinnön ollen mukana kolmessa suuressa hard rock -bändissä näiden vokalistina.
The Vegas Kingsissä, ja sitä seuranneissa useissa cover-yhtyeissä jo 1950-luvun lopulla uransa basisti-laulajana aloittanut Dio nappasi taiteilijanimensä arkielämän todelliselta mafiapomolta, Johnny Diolta, sen enempää asiaa miettimättä. Kun vielä väitti asiasta kysyttäessä tämän olevan hänelle sukua, olikin mielenkiintoinen asetelma, vai sanottaisiinko soppa, valmis.
Tässä yksi pieni anekdootti kirjasta, joka paljastaa paitsi tekijänsä laajan sivistyksen, myös sen, että tämä osasi tarvittaessa kertoa hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita myös pitkän tekstin muodossa.
Dio ehti kirjoittaa tätä elämäkertaansa vähitellen kiireisen musiikkiuransa lomassa. Ja tietenkin käsin, ilman tietokonetta. Vaimonsa ja managerinsa Wendy Dion kanssa tulevasta lopputuloksesta puhuttaessa hän päätti, että ”elämänsä ensimmäinen puolisko” saisi päättyä vuoteen 1986, jolloin hän saavutti oman uransa huippukohdan: Dio myi New Yorkin maailmankuulun Madison Square Gardenin 20 000 -paikkaisen areenan yhtyeensä kanssa, pääesiintyjänä, loppuun.
Parhaimmillaan kirjan päivässä lukenut, anglofiiliksi itsensä määritellyt Dio teki hartiavoimin töitä eri kaveripohjalta perustetuissa bändeissään lopulta päätyen ammattilaiseksi ja silloisessa yhtyeessään Elfissä Deep Purplen lämmittelijäksi 1973.
Kuusivuotiaana trumpetin soitosta saatu oppi äänenmuodostukseen oli nyt tuiki tarpeen, ja kohta vastassa oli paitsi koko maailma yleisöineen valloitettavana, myös erilaisia, luonteiltaan vahvoja kitaristeja, joiden kanssa hioa timantteja keinoja ja itseään säästämättä. Ovet paukkuivat kiinni ja auki.
Vuodet ensin Ritchie Blackmoren kanssa perustetussa Rainbow´ssa ja sitten Ozzy Osbournen tilalle Black Sabbathiin vokalistiksi valitulle Diolle olivat huikeita, ja mies vakiinnutti asemansa yhtenä aikamme merkittävimmistä laulajista. Värikkäät vaiheet johtivat oman yhtyeen, Dion perustamiseen 1980-luvun alussa.
Suomessakin monia kertoja eri kokoonpanoissa konsertoineen Dion elämäkerta on viihdyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Genren puritaanisimmatkin harrastajat löytävät hienosti kerrotusta tarinasta varmasti uutta, ja nimimiehen elämä ja ura etenevät kronologisesti mainioiden arkistokuvien saattamana.
Hersyvän hauska ja värikäs kieli, jota Dio käyttää, sisältää parhaimmillaan sanoja ja termejä, joihin en ole näitä muutamiakin alkuperäiskielellä lukeneena aikaisemmin edes törmännyt.
Useat aikalaiset sekä kollegat tulevat Dion tarinassa mainituksi. Vähitellen lukijalle hahmottuukin aina musiikkimaailman senhetkinen listakärki, tai se, kuka korvasi kenetkin, missä yhtyeessä, ja miten ihmeessä kaikki oikein tapahtui. Vai oliko asia sittenkään niin?
Rivien välissä, mutta etenkin riveillä, Dio kertoo kakistelematta oman totuutensa. Vaikkei jostakin syystä eläessään koskaan halunnutkaan kertoa omaa ikäänsä.
2009 todettuun vatsasyöpään vain vuotta myöhemmin menehtyneen legendan tarinan on yhteistyössä Wendy Dion kanssa viimeistellyt arvostettu rock-toimittaja Mick Wall.
Edit 7.10.2021: Saamamme tiedon mukaan Bazar-kustannus on tänään julkaissut kirjan suomenkielisen laitoksen sinikantisena kirjana.
Rainbow In The Dark: The Autobiography
Ronnie James Dio with Mick Wall and Wendy Dio
Permuted Press 2021
ISBN : 978 - 1- 64293 – 974 – 3
