Suomalainen kustanusosakeyhtiö AtlasArt on julkaissut uuden Soita, Luo, Nauti -musiikkiopassarjan aikuisille. Syksyllä 2018 julkaistut kolme ensimmäistä osaa ovat ”Jazzkitara – Sointupohjainen improvisointi”, ”Vapaat kädet – Pianonsoiton ja improvisoinnin opas” sekä ”Jazzbasso – Perusteet ja improvisointi”.
Soita, Luo, Nauti -sarjan tavoitteena on tarjota helposti lähestyttävää kotimaista opetusmateriaalia aikuisille. Tämän vuoden puolella kustantaja on julkaissut sarjan kolme ensimmäistä kirjaa, ja julkaisulistalla on saman verran nimikkeitä ensi vuodeksi.
Jokaisen kirjan tueksi on laadittu myös sarja opetusvideoita, jotka kustantaja on ladannut Youtube-kanavalleen vapaasti kaikkien katseltavaksi. Opetusvideot on järjestetty soittolistoiksi kunkin kirjan otsakkeen alle kirjan mukaiseen järjestykseen. Kirjan tueksi tehdyt videot löytyvät kirjoittamalla Youtuben hakukenttään kirjan ja tekijän nimet.
Saimme uutuusteokset toimituksen arvioitavaksi ja pyysin talkoisiin kokeneita pedagogeja tutkimaan millaisesta materiaalista on oikein kyse.
Jazzkitara – Sointupohjainen improvisointi
Petri Krzywackin kirja on tuhti paketti asiaa, 108 sivua kaikkineen. Sointupohjaista jazzkitaraimprovisointia lähestytään kirjassa tunnetuihin jazzstandardeihin perustuvien sointukulkujen kautta:
Kappaleet Pieni swingi (Minor Swing), Lähijuna Leppävaaraan (Take the A Train), Ajattelin sinua (I thought About You), Rytmikierto (I Got Rhyhtm/Rhythm Changes), Kaikki mitä olet (All the Things You Are) Kuumatka (Fly Me To the Moon) muodostavat rungon, jota täydentää Blues/Jazz-blues. Kirja keskittyy asteikkojen sijaan sointusäveliin pohjautuvaan improvisointiin, joka on luonteva lähestymistapa kirjan kappaleiden sointukulkuihin.
Kustakin kappaleesta opetellaan perus-sointu-otteet joiden ympärille hahmotellaan sointujen sävelet. Rytmiikkaan, fraasien muodostamiseen, temaattiseen kehittelyyn ja taukojen pitämiseen annetaan selkeitä harjoitteluohjeita. Sointusävelille opetellaan erilaisia lähestymiskuvioita, jotka tuovat melodialinjoihin lisää mielenkiintoa.
Kirjassa opetellaan myös ns. bebop-asteikkoihin pohjaavaa melodialinjan rakentamisen periaatetta, jossa sointusävelet ovat iskuilla ja iskujen väliin sijoittuvat sävelet johtavat melodialinjan seuraavalle sointusävelelle. Lisäksi käydään läpi laajojen intervallien käyttöä ja harmonian värittämistä välidominanteilla, tritonuskorvauksilla ja kromaattisilla lähestymissoinnuilla.
Kirja etenee loogisesti ja siitä muodostuu hyvin jäsennetty opetuspaketti sointupohjaisen improvisoinnin kehittämiseen. Krzywackin opetustekstit ja ohjeet ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Nuottien lisäksi käytössä on myös tabulatuuri. Videoiden soittoesimerkit on soitettu laadukkaasti ja Youtube-videot ovat oivallinen lisä ja tuki kirjan materiaalille.
Eräs kitarapedagogiksi opiskeleva oppilaani Metropolia AMK:ssa huomasi Krzywackin kirjan nuottitelineellä kesken oppitunnin kysyen spontaanisti ”Mikä toi on?”
Tiedustelin haluaisiko hän, että esittelen kirjaa ja vastaus oli ”ehdottomasti!”. Kyseinen oppilas on jo melkoisen pitkällä oleva taitava kitaristi, mutta hänen vilpitön huudahduksensa Krywackin kirjan muutamaa lukua tarkasteltuamme oli: ”Voi vitsi, olisipa mulla ollut tämä kirja käytössä silloin kun opiskelin jazzimprovisoinnin perusteita. Näinhän tämä pitäisi opettaa. Tästä kirjasta lähtee toive samantien joulupukille!”.
Krzywacki tunnetaan taitavana kitaristina, säveltäjänä, sovittajana ja pedagogina. Hänen erikoisalueensa on jazz, mutta hän on työskennellyt laajalti myös muiden rytmimusiikin osa-aluiden parissa jo kahden vuosi-kymmenen ajan. Kokemus näkyy: kirja on selkeä ja perusteellinen opas sointupohjaisen jazz-improvisoinnin perusteiden opiskeluun.
Vapaat kädet – Pianonsoiton ja improvisoinnin opas
Stefanie Tuurnan kirjoittama Vapaat kädet opastaa pianonsoiton alkeisiin luovalla tavalla, vahvasti improvisaatioon painottaen.
Varsinkin kirjan oivaltavat improvisaatioharjoitukset avautuvat hienosti videoiden kautta.
Kirjassa on musiikkia eri tyylilajeista ja opittavia asioita lähestytään usein oppilaan omaan tutkimiseen ja kuunteluun kannustavalla asenteella. Eri käsitteet nimetään selkeästi, mutta tulkinnasta viimeisin ohje on: tee miten itse parhaaksi koet. Nuotinlukua, musiikin rakenteita ja tekniikan eri osa-alueita esitellään johdonmukaisesti ja selkeästi edeten, ja niitä harjoitellaan luovalla tavalla.
Kirjan loppuun on koottu ”hittikavalkadi”, jonka kappaleissa hyödynnetään kirjassa opittuja asioita. Sovitukset ovat enimmäkseen oivaltavia ja pianistisia, mahdollisimman vähillä ja pianolla luontevasti toimivilla eleillä on saatu musikaalisesti maksimaalinen teho. Hittikavalkadin kappaleet on myös valittu niin, että uskoisin kokoelman kestävän aikaakin hyvin.
Kirja on perusteellinen, fiksu ja musisoinnin ilosta ammentava ja sitä ruokkiva. Mikä voisi olla paremmin?
Ensivaikutelma kirjasta oli hiukan sekava, se tuntui olevan täynnä tekstiä ja ainakin minusta tuntui hankalalta nopealla silmäilyllä ymmärtää, mistä missäkin on kyse.
Näytti myös epäselvältä, kenelle kirja on suunnattu, lapsille vai aikuisille. Sanon tämän tässä siksi, että kun nuottikaupassa etsii oppilaille materiaalia, valintoja saattaa tehdä hyvinkin pikaisen selailun perusteella, ja siinä selkeä ulkoasu on valttia.
Mutta kun ajan kanssa perehtyi kirjaan enemmän, tuli sisällön rautaisuus esille. Ja samoin kävi videoiden kanssa; ensi katsomisella puhetta tuntui riittävän liiankin kanssa, toisella katsomisella arvostus tekijän ajattelun johdonmukaisuutta ja kekseliäisyyttä kohtaan kasvoi suuresti.
Kaiken kaikkiaan Vapaat kädet on kyllä ilahduttava ja oivaltava opus, ja siinä on raikkaalla tavalla saatu samoihin kansiin sekä improvisaatiota että valmiita kappaleita sopien myös tänä vuonna voimaan astuneen uuden opetussuunnitelman henkeen.
Kirja-arvio: Pia Korteala
Jazzbasso – Perusteet ja improvisointi
On hienoa, että nykyisen englismin ja kaikkinetistäilmaiseksimulleheti-mentaliteetin vastapainoksi julkaistaan myös suomenkielisiä soitto-oppaita. Hienoa on myös se, että perinteisten teknisten asioiden lisäksi tarjotaan tietoa musiikin perusteista, sillä teoreettinen pohjatieto tukee oppimista.
Ilkka Hanskin Jazzbasso-kirjassa on otettu iso kakku haukattavaksi, sillä noin satasivuisessa oppaassa pyritään yhdistämään jazzbassonsoitto sekä kontra- että sähköbassolle, improvisointiharjoituksia ja musiikinteorian perusteet. Noista aiheista erikseen olisi voinut ja on myös kirjoitettu lukuisia paksuja opuksia. Tässä tiivistelmässä on väistämättä jouduttu oikaisemaan vähän sieltä ja täältä.
Kirjassa basson otelautaan on merkitty ainoastaan alennetut juurisävelet. Ylennettyjen sävelten paikat otelaudalta pitää myöhemmässä vaiheessa joko keksiä itse sorminumeroista, tai sitten täytyy tietää ennestään jotain enharmoniasta, sillä sellaisia asioita ei kerrota. Samanlaisia kertomisen puutteita on tahtilajien, merkintöjen, sävelten nimien, asteikkojen yms. kanssa, kuten myös omalaatuisia lähestymistapoja musiikin teoriaan ylipäätään mm. kvarttiympyrän muodossa.
Kirjan puutteista pahin koskettaa oheismateriaalia YouTubessa. Ne eivät ole pääosin videoita ollenkaan, vaan äänitiedostoja. Erikoista bassonsoiton opetukseen liittyvässä kirjassa on se, että ääninäytteissä ei kuulla oikean basson ääntä juuri ollenkaan. Se on taloudellisesti ymmärrettävää, että epäsvengaavat rummut ja piano tulevat koneesta, mutta että itse pääsoitin on nuotinkirjoitusohjelman soittama! Siinä ei ole minkäänlaista dynamiikkaa, intonaation ja fraseerauksen vaihtelua. Ainoastaan ”soolon fraaseja”-videolla Ilkka soittaa itse. Sellaisia olisi kaikkien videoiden pitänyt olla.
Pienistä puutteista huolimatta opus sopii jo jonkin verran aiemmin bassoa soittaneille, joilla on perustiedot teoriasta. Esimerkkikappaleet on valikoitu ihan hyvin, soolofraasit vallan toimivia.
Kirjassa on hyvää myös se, että esimerkkikappaleita käytetään monipuolisesti eli soitetaan bassolinjat, melodiat ja niihin improvisoidaan. Harmi vaan, että käytännön toteutus on jäänyt puolitiehen. Ennen kaikkea kirja sopii bassonsoitonopettajan materiaaliksi, jolloin opettaja voi soittaa esimerkit.
