KOM-teatterin ”Orkesteri – The Everlast” on kummallinen komedia siitä, mitä kuvitteellisen työväentalon takahuoneessa eräänä keikkailtana tapahtuu.
Näytelmän bändi on yhden tuurihitin hetkellisen nosteen jälkeen pudonnut kelailemaan covereita hääkeikoille, joilla ilonaiheeksi täytyy riittää, että ruoka kuuluu soppariin ja salista saa hakea jaffaa.
Syvälle jämähtänyt orkesteri yrittää repiä leipäänsä siltä elinkeinoelämän havumetsävyöhykkeeltä, jota Suomessakin jotkut koreasti musiikkibisnekseksi kutsuvat. Siellä – fonistikonkari Ranea (Pekka Valkeejärvi) lainaten – pissikset ja runopojat murskataan heti.
Bändinsä nykytilaa kiroava nokkamies Jase (näytelmän ohjaaja Janne Reinikainen) kehittelee omin päin kuvion, jossa pöhkön basisti-Hallan (Juho Milonoff) menestyneempi laulajasisko houkuteltaisiin vetämään soittajat ylös vuosikausien mittaiseksi venähtäneestä ”suvantovaiheestaan”.
Ex-Idols-voittaja Simone Päiväperhosen (Laura Malmivaara) liihottelu takahuoneeseen kuitenkin sinkoaa normikeikan lopullisesti väärille raiteille, ja kaikki mikä suinkin voi mennä pieleen, varmasti menee. Työelämän rakennemuutoksiakin kommentoivassa KOM:in esityksessä työilmapiiri on siitä eteenpäin ajoittain hyvinkin tulehtunut ja solidaarisuus enemmän kuin koetuksella.
KOM:in vakiokaartin taidokkaasti ja tarkoituksellisen liioitellusti esittämän retkueen vastapunttina toimii pinnalta pidätelty, mutta pinnan alla vuolaastikin kuohuvan Timi-rumpalin hykerryttävä hahmo. KOM:issa vieraileva Samuli Niittymäki tekee hillittömällä pokalla pienten eleiden rumpalinuorukaistaan silloinkin, kun koko muu porukka jo hyppii pitkin seiniä.
Näytelmässä livenä esitettävä Olavi Uusivirran biisi ”Lentoon lähdit” on nokkelan tarttuva, huolimatta tarkoituksellisen höpsöistä sanoistaan – tai ehkä niiden takia.
KOM:in riemukas ja sulavasti etenevä Orkesteri-komedia näyttää katsojille kotimaisen coverbändin koko- ja irvikuvan – keikalla, jollaista ei varmasti ole koskaan ollut.
Eikä koskaan tulekaan. Toivottavasti.
Orkesteri – The Everlast
Kantaesitys KOM-teatterissa 16.10.2013
Arvio: Tommi Saarela