Kun valmistaja tuo lippulaivansa rinnalle kevyemmän ja hinnaltaan edullisemman version, kysymys muotoutuu kuin itsestään: mitä on karsittu? Vastaus on yllättävä – ei juuri mitään.
– Isoisäni oli tutkija, ei tavaroiden valmistaja, pohjustaa tohtori Andreas Sennheiser kertoessaan perheyrityksen tarinaa uuden tuotelanseerauksen alkajaisiksi Hannoverissa. Ja jatkaa toteamalla, että tuosta yrityksen perustajalle ominaisesta tutkivasta perinteestä nousee myös firman nykyinen tunnuslause, ”Shape the future of audio”.
– Haluamme tehdä asioita, joita ei vielä ole, Andreas Sennheiser kertoo mainiten esimerkkinä Ambeon, Sennheiserin kehittämän tekniikan tilaäänen taltioimiseksi ja toistamiseksi:
– Se ei ole 5.1 eikä 7.1 vaan jotain aivan muuta. Ambeo on aito kolmiulotteinen äänimaailma sellaisena kuin se oikeasti on.
Innostus 3D-ääneen perustuu käytännön havaintoon.
– Virtuaalitodellisuus on trendi, mutta se keskittyy kokonaan näkyvään. Siitä puuttuu ääni!
Todellista syvyysvaikutelmaa äänentoistoon on iät ja ajat koetettu luoda sekä manipuloimalla stereomateriaalia että lisäämällä järjestelmään kuuluvien kanavien ja kaiutinten määrää, mutta menestys ei ole ollut huimaavaa. Andreas Sennheiser näkee kuitenkin tulevaisuuden lupaavampana, onhan peliteollisuuden ohella muitakin huvi- ja viihdeteollisuuden muotoja, joille kolmiulotteinen ääni toisi lisäarvoa. Esimerkiksi matalan bittivirran striimaus antaa tapahtumapaikalta televisioitaville ohjelmille aivan uusia mahdollisuuksia
– Voi olla, että jatkossa kaikki suuret tapahtumat lähetetään suoraan katsojien koteihin, Andreas Sennheiser aprikoi.
Salillinen musiikin työllistämiä ääniammattilaisia myhäilee, kun esimerkkinä mainitaan isot stadionkonsertit ja festivaalit. TV- ja radiotuotannon todelliset volyymipelurit löytyvät todennäköisemmin kuitenkin formulakisojen ja jalkapallon ohella muista megaluokan urheilutapahtumista, joiden katsomoissa kisaturistia ympäröivän äänitunnelman välittäminen kotisohville toisi roppakaupalla lisää nostetta ohjelmille. Musiikkiväelle sekin olisi hyvä juttu, saataisiinhan uuden tekniikan kustannukset jaettua sitä kautta isommalle toimijajoukolle.
Kolmas polvi perinteen polulla
Samaa uuden etsimisen ja tutkimuksen lähestymiskulmaa on varjeltu yrityksessä nyt jo yhden sukupolven yli ja alustusta kuunnellessani mieleen palaa Andreaksen isän, tohtori Jörg Sennheiserin toteamus viiden vuoden takaa, jolloin firman huippusarja Digital 9000 esiteltiin. Tuolloin hän arveli, ettei mikään pörssiyhtiö luultavasti voisi toimia uutta tuotetta kehittäessään kuten Sennheiser, sillä taival ideasta valmiiksi tuotteeksi vei niin monta vuotta ja siihen mahtui niin monia umpikujaan päätyneitä sivupolkuja, etteivät omaa etuaan vaalivat osakkeenomistajat olisi sellaista katselleet tilikaudesta toiseen.
Digital 9000 oli tutkimusmatka uuden tekniikan mahdollisuuksiin ja se onnistui teknisesti yli odotusten – se on nopea, tarkka ja audiolaadultaan kaikin puolin ensiluokkainen. Järjestelmä on kuitenkin niin kallis, että sen kaupalliseen menestykseen ei uskottu edes tehtaalla. Tausta-ajatus oli, että jos tuotekehitykseen panostetut rahat joskus tulisivat takaisin, niiden tuojana olisivat ne laitteet, joissa joitakin kehitystyön hedelmiä voitaisiin kenties hyödyntää palvelemaan suuremman asiakaskunnan tarpeita.
Vaan toisin kävi. Radiotaajuuksien uusjako oli rajumpi kuin ennalta kukaan arvasi ja se pakotti suuret toimijat ympäri maailmaa hankkimaan valtavia määriä uusia järjestelmiä. Siinä myrskyssä Sennheiserin lippulaiva seilasi komeasti ja voitollisesti myös kaupallisessa mielessä.
Samaan aikaan markkinoilla tuntui olevan tilausta myös edullisemmalle järjestelmälle, jonka ei tarvitsisi tehdä aivan kaikkea sitä mihin Digital 9000 pystyy. Kun lisäksi kävi ilmi, että myös monet Digital 9000 -järjestelmän hankkineet olivat kiinnostuneita laajentamaan kalustoaan edullisemmalla sarjalla, oli selvää että suunnittelupöydällä työstettävän Digital 6000:n erilaisten tarvikkeiden tulisi olla mahdollisimman pitkälti yhteensopivia 9000-sarjan kanssa. Antennit ja niiden lisäosat ovat helppo juttu, ja yhtä lailla akut ja niiden laturit on järkevää valmistaa ristikkäin käytettäviksi. Samojen mikrofonikapseleiden käyttö ei sekään ole pulma, mutta olisiko vielä jotain muuta?
Ja tässä tullaan näiden kahden järjestelmän keskeiseen eroavaisuuteen: Digital 9000 tarjoaa ekslusiivisen HD-toimintamoodin (high definition), jossa langattomasti siirrettävä audio koodataan lineaarisesti ja kompressoimatta.
Sen vaihtoehtona systeemissä on myös Long Range -tila, jossa käytetään audion koodaamiseen Sennheiserin kehittämää menetelmää ja hitaampaa bittivirtaa. Tällä yhdistelmällä langaton liikenne saadaan kantamaan pitemmälle ja lisäksi signaali pärjää kovemmissa oloissa, joissa ilmatilan vilkas radioliikenne on potentiaalinen häiriöiden aiheuttaja.
Käytännössä Sennheiserin koodausmenetelmä osoittautui myös äänenlaadultaan niin hyväksi, että Digital 9000:n käyttäjät kertoivat pääsääntöisesti valitsevansa Long Range -moodin.
Kysyin Sennheiserin tuotekehityksestä vastaavalta johtajalta, Gerrit Büheltä, millaisissa oloissa HD-moodin edut sitten tulevat oikeasti esiin, ja millaisissa tilanteissa hänen tietojensa mukaan käyttäjät päätyivät valitsemaan sen?
– Silloin, kun esimerkiksi taltioidaan vaikkapa konsertti ja tarkoitus on työstää äänitettä vielä jälkikäteen studiossa, kuului vastaus.
Pääasiassa kiertue- ja teatterikäyttöön suunnattuun Digital 6000 -järjestelmään HD-moodi ei olisi tuonut lisäarvoa.
– Tässä kontekstissa yhteensopivuus aiemmin hankitun järjestelmän tarvikkeisiin on paljon tärkeämpi seikka kuin HD-moodi. Etenkin, kun kehittämämme koodekki on mielestäni niin hyvä audiolaadultaan, että se kyllä riittää keikkaäänityksiin aivan komeasti. Onhan se ihan toista luokkaa kuin FM-kompanderit, joiden kanssa kumminkin jouduttiin tulemaan toimeen vuosikausia!
Yhden ominaisuuden karsiminen tässä kohdassa ei tunnu muutenkaan tappiolta, sillä Long Range -moodi tarjoaa joka tapauksessa yhteisen kielen, jota kumpikin mallisarja osaa tarvittaessa puhua. Näin yhteensopivuus järjestelmien välillä saatiin ulottumaan vielä tarvikkeitakin pidemmälle – lähettimiin asti.
Digital 6000 – tuplana, kiitos
Eräs käyttäjäpalautteen konkreettinen seuraamus on uuden järjestelmän vastaanottimien tuplarakenne – jokaisessa kotelossa on kaksi itsenäistä vastaanotinta. Kun sama antennisignaali voidaan ketjuttaa suoraan neljälle tuplayksikölle, saadaan kahdeksan kanavaa käyttöön ilman erillistä antennivahvistinta.
Teknisesti järjestelmä voi toimia 470 –714 MHz:n alueella ja kehittyneen virheenkorjauksen lisäksi Digital 6000:ssa hyödynnetään taajuuksien sovittamista tasavälein. Kun rinnakkaisten kanavien välinen modulaatiokin on eliminoitu, saadaan vapaana olevat kaistat käytettyä tehokkaasti.
Kanavien viritys hoituu automaattisesti suoraan vastaanottimesta, mutta systeemiä voi hallinnoida myös Sennheiserin WSM-ohjelmalla (Wireless Systems Manager).
Pääperiaatteena oli Gerrit Bühen mukaan tehdä järjestelmästä mahdollisimman helppokäyttöinen ja jonkin verran käyttäjän hapuiluakin sietävä.
– Käyttäjät ovat audioammattilaisia, eivät RF-ammattilaisia. Siksi mitoitimme systeemin niin järeäksi ja luotettavaksi, että se pelaa, vaikka antennien sijoituksessa ja suuntauksessa olisikin vähän klappia. Ja dynamiikka-aluekin on niin valtava, ettei se ole moksiskaan vaikka tasojen sovitukset eivät aina olisi ihan optimissaan.
Yksi osa ”robustia designia” on Sennheiserin käyttämä True Bit -diversity, jossa on tiettyä yhteneväisyyttä valokuvauksesta tuttuun ilmiöön. Kun samasta kohteesta napataan useampia kuvia ja pinotaan ne päällekkäin, saadaan sopivalla käsittelyllä eroteltua kohinan seasta epätarkoiksikin jääneitä yksityiskohtia. Samantapainen periaate tuottaa Sennheiserin mukaan audionkin tapauksessa paremman lopputuloksen kuin esimerkiksi perinteinen diversity-tekniikka, jossa valitaan kahden antennin poimimasta signaalista vahvempi.
Agile Development – nopeasti muuttuva maailma tarvitsee nopean reaktiomallin
Pienessä Wedemarkin kylässä päämajaansa yhä pitävä Sennheiser investoi muutama vuosi sitten kokonaan uuteen rakennuskompleksinsa lisäosaan, innovaatiokeskukseen, jossa on otettu käyttöön myös täysin uuden tyyppinen työskentelytapa.
Koska tuotteissa hyödynnetään yhä monimuotoisempaa teknologiaa, tarvitaan suunnittelun joka vaiheessa hyvin monenlaista erikoisosaamista. Jotta keskustelu eri asiantuntijoiden välillä olisi jatkuvaa ja mahdollisimman hedelmällistä, organisaatio koostuu työryhmistä, jotka toimivat kukin itsenäisesti kolmen viikon jaksoissa. Jokaisen jakson päätepisteenä on yhteenveto, jossa käydään läpi työn edistyminen ja mahdolliset esiin nousseet ongelmat. Samalla asetetaan konkreettiset tavoitteet seuraavalle kolmen viikon jaksolle.
Yhtenä avaintekijänä uudessa mallissa on tiivis yhteydenpito suunnittella olevan tuotteen käyttäjäkuntaan ja Digital 6000:n kohdalla Sennheiser päätyi rekrytoimaan siihen tehtävään erilaisissa tapahtumatuotannoissa ja mm. Morrisseyn kiertueella meritoituneen äänentoistoammattilaisen, Tom Vollmersin. Näin varmistettiin, että tuote vastaa käyttäjien arjessa kohtaamiin tilanteisiin.
Kolmen viikon sykleissä kiertävällä työn rytmityksellä eri osa-alueita työstävät ryhmät pystyivät myös reagoimaan tekniikan kehityksen ja markkinoiden muutoksiin nopeasti, olipa kyseessä sitten jokin uusi mahdollinen materiaali, lisävaatimus ominaisuuksiin tai vaikkapa jonkin aloitushetkellä tärkeän toiminnon muuttuminen tarpeettomaksi muun toimintaympäristön muutoksessa. Edut aiempiin, tyypillisesti kahden vuoden tai jopa pitemmällä aikajänteellä asetettuihin projekteihin ovat huomattavan suuret.
Ensitutustumisen perusteella koossa ovat kaikki menestyksen ainekset. Hyvää työtä, Sennheiser.
Ambeo 3D – kolmiulotteinen, todellakin
Digital 6000 -järjestelmän esittelyn yhteydessä oli mahdollista päästä kuuntelemaan Ambeo-systeemiä 9.1.-kaiutinasetelmalla, jossa tavanomaiseen monikanavaiseen järjestelmään verrattuna on erikseen vielä ylös ripustetut etu- ja takakaiuttimet.
Näytteeksi soitettiin kolmea erilaista tuotantoa: tavallisesta stereomateriaalista keinotekoisesti kolmiulotteiseksi muunnettua musiikkiäänitettä, tyypillistä raita kerrallaan soitettua, mutta alusta alkaen Ambeon mahdollisuuksia hyödyntäväksi sovitettua musiikkia, sekä kolmantena näytteenä Ambeo-mikrofonilla 100% taltioitua konserttiesitystä.
Jokaisesta näytteestä oli myös A/B-vertailua varten tavallinen stereoversio, joten Ambeon tuomaa lisäarvoa oli helppo arvioida.
En ole varsinainen audiofiili, mutta sattumoisin arvostan hyvin äänitettyä musiikkia, jonka soundit ovat kohdallaan. Itsessään jo erinomaisesta stereotallenteesta jälkikäteen muokattu virtuaalinen 3D-ääni ei kuitenkaan Ambeon kautta säväyttänyt erityisemmin. Jonkinlainen atmosfääri kyllä syntyi, mutta alkuperäinen stereo kuulosti puhtaammalta, tiukemmalta ja luontevammalta.
Sen sijaan alusta alkaen Ambeolle tehty tajunnanvirtamusiikki eri kaiuttimiin taitavasti sijoiteltuine soittimineen, kaikuineen ja efekteineen osui suoraan hermoon – tällaisen moniulotteiseen äänimaisemaan perustuvan elämyksen tuottaisi mielellään kuka tahansa luova säveltäjä musiikillaan. Ambeolla voi rakentaa kokonaisen mielikuvitusmaailman, jossa kuuntelija saa matkustaa mihin mieli kaipaa kunhan sulkee silmänsä ja antaa äänten kuljettaa.
Kolmas musiikkinäyte puolestaan todisti, miten eläväisesti alkuperäisen konserttitilanteen voi siirtää toiseen kuuntelupaikkaan, jos esitys tallennetaan hallitusti riittävän monelle eri kanavalle, jotka sitten toistetaan tarkoituksenmukaisesti sijoitettujen kaiuttimien kautta. Saman tallenteen stereoversioon verrattuna Ambeo soi täyteläisemmin, ilmavammin ja erottelevammin.
Kymmenen erillisen kanavan tarjoaminen kuluttajalle ei ole nykyisin enää tekninen ongelma, mutta kymmenen kaiuttimen sijoittaminen olohuoneeseen usein on. Niinpä Sennheiser on tuotteistanut Ambeo-kuuntelun myös kuulokepuolelle ja lisää sovelluksia on luvassa.
Silti toivon, että juuri demonstraatiossa kuultu kaiutinjärjestelmä löisi itsensä läpi jotenkin ja jossain. Mieluusti kävisin kuuntelemassa tuollaisessa tilassa esimerkiksi konserttitallenteita ja maksaisin pääsylipun siinä missä elokuviinkin.
Lisätiedot: Sennheiser
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2017. Vastaavan tyyppisiä uutuusesittelyitä sekä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden itsellesi esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa myös digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
