Juttunaytteet

Roland päivitti V-Synthinsä GT-malliksi, jolla onnistuvat niin klassiset kosketinosuudet kuin oudommatkin soundimaalailut. Laaja valikoima aaltomuotoja, samplaus, akustisten instrumenttien mallinnus, vocoder ja erityisesti näiden yhdistely ja muokkaus monipuolisin keinoin tekevät V-Synth GT:stä ennen kaikkea houkuttavan sooloinstrumentin ja performanssityökalun. Kiiltävä ulkonäkö ja tuhti hinta antavat odottaa varsinaista supersyntikkaa – tutkitaanpa tarkemmin!

Vähissä ovat olleet työkalut tasokkaiden realististen rumputaustojen tekemiseen Pro Tools-sessioissa. Tähän asti. Aivan uudentyyppistä suunnittelutaitoa huokuva Strike tarjoaa käyttäjälle pinon hyviä rumpusettejä, ja sitten vain päätetään millä tyylillä niillä vedetään: pannaanko lisää tiluja, tiukempaa taimia vai enemmän dynamiikkaa. Hyviä uutisia siis? Jep – kaikille muille paitsi rumpaleille.

"Ihanteellisessa tapauksessa hyvä soundi saa soittajan hymyilemään ja laitevalmistajan ymmärryskin ulottuu elektroniikan lisäksi sopivaan hinnoitteluun."

MEK on uusi pedaalimerkki pienen – ja ainakin toistaiseksi melko tuntemattoman – saksalaisen pajan tuottamana. Tapahtuipa ihanteellisia asioita...

Roland Micro Cube on reissaavan kitaristin oiva kamu – kahden watin teholla ja COSM-mallinnuksella ladattu pikkuloota ei paina paljon mitään ja kantohihnakin kuuluu varusteisiin!

Kitaristi Teemu Viinikaisen nimi pulpahtelee esiin monissa yhteyksissä kotimaisen jazzin tiimoilta. Soololevy julkaistiin kesällä 2005, keikkoja ja yhteistyöprojekteja riittää useiden soittajien kanssa ja eri tahoilta tulleen tunnustuksen huippuna hän sai viime vuonna Sonyn ja Jazzliiton nuoren muusikon tunnustuspalkinnon.

Mustahiuksinen nuori nainen haitari sylissään nousi suuremman yleisön tietoisuuteen Hectorin ja Pave Maijasen kiertuebändissä pari kolme vuotta sitten. Etnomusiikkipiireissä Pauliina Lerche on tunnettu monista bändivirityksistään paljon pidempään. Muusikon taival alkoi jo yhdeksänvuotiaana Värttinässä laulajana, viulistina ja kanteleensoittajana.

Ampegin SVTDI on putkisoundin ystäville tarkoitettu DI-boksi, joka lupaa aidon Ampeg-soundin niin basistille kuin myös kitaristille ja kosketinsoittajallekin.

Ampegin SVTDI on raskaan sarjan DI-boksi jo pelkästään koon, painon ja kotelon jämäkkyyden vuoksi. Tämä kahden ja puolen kilon painoisen laatikon voi rauhallisin mielin ottaa keikkarundille, se on rakennettu kestämään myös hieman rankemmat olosuhteet.

Differential Audio Manifestationz – lyhyemmin DAM – valmistaa yhden miehen tiimillään tinkimättömiä uusipainoksia ja klassikkomallien johdannaisia särödiggareille. Ja niinhän se on, että aina on tilaa vielä yhdelle säristimelle, vaikka sitten hiukan hintavammallekin...

Studiolaitteiden parissa miltei 40 vuotta sitten aloittanut Eventide on sittemmin rikastuttanut mm. Steve Vain ja monen muun tunnetun kitaristin soundeja Harmonizer-sarjan laitteillaan. Nyt tämä samainen digitaaliefektoinnin edelläkävijä tarjoaa myös erillispedaaleita. Testasimme monipuolisen ja kätevän Time Factor -viiveen.

Electro-Voice Blue – tyylikäs muoto, erinomainen ääni ja sopuisa hinta. Voiko kohtuudella enempää pyytääkään?

Kondensaattoriperiaatteella toimiva Cardinal ja dynaaminen Raven ovat molemmat suuntakuvioltaan herttoja ja tarkoitettu niin keikka- kuin studiokäyttöönkin. Valmistaja mainitsee erityisenä käyttökohteena laulun ja toissijaisena instrumentit. Pikavauhtia käyntiin polkaistun testin kokeet tehtiin studiossa ja pääasiallisesti soittimia äänittäen.

Brasilialainen Odery on nuori tulokas pohjoisilla rumpumarkkinoilla. Valttinaan sillä on poikkeuksellisia puulajeja, joilla on vaikutusta luonnollisesti niin sointiin kuin ulkonäköönkin. Testiin otettiin Privilege-sarjan setti ja muutama virveli päälle.

Kotimaisen soitinrakentajan Anders Liljeströmin fokus on akustisissa kitaroissa. Testasimme kolmea kitaraa, joista erikoisin on refleksiaukolla ja soololovella varustettu baritoni-kitara. Kaksi muuta olivat tilaustyönä tehty Elysee-malli ja 1930-luvun Martinin OM-sarjan tyyliin rakennettu OM Vintage.

T.C.Electronicin G-System on kitaristeille suunnattu efektilaite, joka toimii samalla myös omien suosikkipedaaleiden kytkentäalustana ja koko laitearsenaalin ohjauskeskuksena. Kun yhdellä kytkimen painalluksella saa esille minkä vain ennalta sommitellun yhdistelmän G-Systemin omia ja ulkoisia efektejä, ovat kilpasilla järki ja ihastus. 

Bassoihin erikoistunut saksalainen Warwick on jo pitkään tarjonnut suosituimmista malleistaan mahdollisimman monia erilaisia variaatioita mikrofonivarustelun suhteen. Tällä kerralla tutkinnan kohteena on Corvette $$, jossa mallitunnuksen tuplataala eli doublebuck viitaa rahan sijasta kahteen MM-tyyppiseen humbucker-mikrofoniin.

Burns-kitaroiden kultakausi oli 1960-luvulla, mutta kiinnostus niihin ei ole myöhemminkään ehtynyt. Nykyisin Burnsin nimellä valmistetaan Englannissa varsin hinnakkaita soittimia, joilla on kapea, mutta vankka asema etenkin rautalankakitaristien keskuudessa. Sittemmin Burns-mallistosta on monen muun soitinmerkin tavoin tuotu markkinoille edullisempi, Koreassa veistettävä soitinsarja, josta poimimme maistiaisia. Kas tässä, olkaa hyvät!

Tyyliteltyä logoa myöten äärimmäisen huoliteltu ulkomuoto ja toteutus antavat jo ensituntumaa sille, minkä käyttötesti myöhemmin vahvistaa – Blue valmistaa mikrofoneja taidolla ja tinkimättömyydellä!

Marshallin uusin ylpeys kantaa nimeä Modefour. Erillisen vahvistinnupin ja sen kumppaneiksi suunniteltujen kaappien kohdalla valmistaja on halunnut yhdistää vanhaa ja uutta rinta rinnan. Erityisesti mielessä ovat olleet uuden ajan hevikepittäjät, jotka käyttävät seitsenkielisiä tai baritonikitaroita. Tämän särisevän tanakan jytinän rinnalla on pidetty mielessä myös perinteisempää rokin soittoa, johon vahvistimesta löytyy myös monia vaihtoehtoja.

Kadunmiehet tunnistavat Stingin laulajana, lauluntekijänä ja ehkä jopa Police-yhtyeen keulahahmona. Muusikoille Sting näyttäytyy myös loistavana basistina, jonka käsi viihtyy luontevasti kitarankin kaulalla. Ei siis ihme, että Fender tunsi kiinnostusta luoda mallistoonsa nimikkomallin, joka perustuu Stingin omaan Precision-bassoon vuodelta 1955.

Perinteikästä sointia etsiviä hemmotellaan taas. Nyt asialla on englantilainen Orange, jonka kombossa kiteytyy ajan oloon kestäväksi havaittu viisaus: kun pääasia on kunnossa, ei tarvita niin kovin monia hilavitkuttimia koristeiksi.