Juttunaytteet

Miten työ sujuu, kun pikkupajoissakin voi jo pudottaa hiiren roskikseen ja ruveta miksaamaan moottorikäyttöisillä, kosketusherkillä feidereillä? Vanha kultakorva Jukka Laaksonen herkisteli sormenpäitään uudessa Pro Tools -pikkumikserissä.

Soittamista tai äänittämistä harrastava on tuskin voinut välttyä kuulemasta Pro Toolsista. Asiaa tuntematon on saattanut mieltää Pro Tools -käyttäjät raskaan sarjan salaseuraksi, johon harrastajalla ei ole mitään jakoa. Nyt kuvitelma joutaa romukoppaan, kun huippuohjelmistosta hitusen kevennetty upouusi 6.0 LE -versio tuo ammattilaisen työkalut myös budjettiäänittäjän ja biisinikkarin näppeihin.

Fruity Loops on elektronimuusikon monitoimiohjelma, jossa on ynnätty sekvensseri, mikseri, efektilaitteet ja äänilähteet tietokoneen näytöllä käytettävään virtuaalimuotoon. Ohjelma kuuluu selvästi samaan kategoriaan Propellerheads Reason/ReBirth- ja Cakewalk Project5 -ohjelmien kanssa. Kilpailu ja kehitys onkin kovaa, päivityksiä satelee ohjelmiin tiuhaan tahtiin ja Fruity Loops on nyt saavuttanut versionumeron 4.51 uusin ominaisuuksin.

Leo Fender loi sähköbasson Precision-mallinsa myötä, jalosti sen linjoja Stingray-bassoa suunnitellessaan ja päätyi lopulta L-2000-malliin, joka sekin on jo ottanut paikkansa sähköbassojen historiassa eräänä merkkipaaluna. Nyt kyseinen soitin on saatavilla myös nauhattomana versiona.

Focusriten Platinum-sarjaan hiljattain liitetty Penta on stereokompressori, mutta ei ihan tavallinen sellainen. Muutamalla kekseliäällä lisätoiminnolla ja yksinkertaisella käyttölogiikalla siitä on saatu varsin omaperäinen ja moneen taipuva työkalu, joka soveltuu niin monoraitojen äänittämiseen kuin stereomateriaalin työstämiseenkin.

Sämplerimaailman valtikkaa tiukasti otteessaan pitänyt Akai on uudistanut jälleen mallistoa. Tutun harmaa S-sarja on väistynyt ja sen manttelinperijöinä ovat kaksi Z-kirjaimella nimettyä sämpleriä. Parivaljakon päällysmies tuntee nimen Z8 ja vähäisempi veljensä puolestaan Z4. Huudahtakaamme siis ’60-luvun lopun kulttielokuvan sanoin: Z – hän elää!

Burns-kitaroiden kultakausi oli 1960-luvulla, mutta kiinnostus niihin ei ole myöhemminkään ehtynyt. Nykyisin Burnsin nimellä valmistetaan Englannissa varsin hinnakkaita soittimia, joilla on kapea, mutta vankka asema etenkin rautalankakitaristien keskuudessa. Sittemmin Burns-mallistosta on monen muun soitinmerkin tavoin tuotu markkinoille edullisempi, Koreassa veistettävä soitinsarja, josta poimimme maistiaisia. Kas tässä, olkaa hyvät!

Tyyliteltyä logoa myöten äärimmäisen huoliteltu ulkomuoto ja toteutus antavat jo ensituntumaa sille, minkä käyttötesti myöhemmin vahvistaa – Blue valmistaa mikrofoneja taidolla ja tinkimättömyydellä!

Marshallin uusin ylpeys kantaa nimeä Modefour. Erillisen vahvistinnupin ja sen kumppaneiksi suunniteltujen kaappien kohdalla valmistaja on halunnut yhdistää vanhaa ja uutta rinta rinnan. Erityisesti mielessä ovat olleet uuden ajan hevikepittäjät, jotka käyttävät seitsenkielisiä tai baritonikitaroita. Tämän särisevän tanakan jytinän rinnalla on pidetty mielessä myös perinteisempää rokin soittoa, johon vahvistimesta löytyy myös monia vaihtoehtoja.

Kadunmiehet tunnistavat Stingin laulajana, lauluntekijänä ja ehkä jopa Police-yhtyeen keulahahmona. Muusikoille Sting näyttäytyy myös loistavana basistina, jonka käsi viihtyy luontevasti kitarankin kaulalla. Ei siis ihme, että Fender tunsi kiinnostusta luoda mallistoonsa nimikkomallin, joka perustuu Stingin omaan Precision-bassoon vuodelta 1955.

Perinteikästä sointia etsiviä hemmotellaan taas. Nyt asialla on englantilainen Orange, jonka kombossa kiteytyy ajan oloon kestäväksi havaittu viisaus: kun pääasia on kunnossa, ei tarvita niin kovin monia hilavitkuttimia koristeiksi.

Elektroakustinen basso on vähintäänkin oiva lisä lankkubasson seuraksi ja tietyissä genreissä jopa ehdoton välttämättömyys. Harjoittelu kotioloissakin saattaa olla hauskempaa, ihan vain akustisen soinnin varassa, vaikka keikalla soitin sitten täytyykin kytkeä vahvistimeen. Tutkailussa tällä kerralla Alvarez RB-30C.

Yamaha on niputtanut yksiin ja samoihin kuoriin digitaalisen mikserin, tietokoneen ääniliitännät sekä sekvensseri- ja audio-ohjelmien ohjaukseen pystyvän kontrollerin. Mallitunnus on 01X ja ominaisuuksien lista vakuuttava.

Millainen digitaalipiano toimisi yhtälailla kotona ja keikalla, emokoskettimistona ja äänilähteenä, pianonsoiton opiskelussa, sävellystyössä, yhteislaulun säestyksessä? Lähdimme etsimään, löytyykö markkinoilta toimivaa ratkaisua koko perheen monikäyttöiseksi soittimeksi. Mitä kompromisseja joudutaan tekemään, paljonko kukkaro kevenee ja mitä rahalla saa?

Tietokoneen valjastaminen musiikin tekoon tai äänenkäsittelyyn on unelma, jota on koetettu muuntaa todeksi monin keinoin ja vaihtelevalla menestyksellä. Kokeilussa on tällä kerralla Hoontech-äänikorttipaketti, jolla pc-muuntuu työasemaksi. Katsotaanpas nyt...

Maastamme on viime vuosina ponnahtanut esiin monia päteviä soitinrakentajia, joiden kitarat ovat saaneet huomiota jopa ulkomaita myöden. Juha Ruokangas lukeutuu tähän joukkoon ja olikin ilo saada kokeiluun hänen kitaroitaan kaksin kappalein: umpipuinen Mojo Blues ja osittain ontto Mojo Grande, joiden esikuvana näyttää olleen Fenderin vanha kunnon Telecaster. 

TC Electronic vahvistaa asemiaan dsp-pohjaisten efektien valmistajana. Powercore-perheen uusin jäsen Compact lupailee miksausvoimaa kätevässä paketissa, joka sisältää dsp-moottorin lisäksi laadukkaita plugiohjelmistoja täyden tusinan.

Clavia edustaa sitä koulukuntaa, joka ei päästä tuotetta markkinoille keskeneräisenä. Nord Electron kohdalla mentiin äärimmäisyyksiin: ensimmäinen julkistamispäivämäärä oli kesäkuussa 2000, ja sitä siirrettiin muutamaan kertaan eteenpäin. Clavian edustajan mukaan he eivät olleet täysin tyytyväisiä ensimmäisen version toimintaan ja kirjoittivat koko softan uudestaan. Mutta nyt kun lopputulos on vihdoin saatu käsittelyyn, voi vain todeta että kyllä sitkeä odotus tällä kertaa kannatti.