Toimituksen tietolaari

Kriitikko on yleisön palvelija siinä missä esiintyvä artistikin ja aivan yhtä usein keikalla tilauksesta. 
Ja yhtälailla kunnollinen valmistautuminen ja perusteelliset pohjatiedot ovat avain onnistumiseen.

Se mikä aiemmin jäi työpaikan kahvihuoneessa heitoksi eilisillan konsertista, uudesta levystä tai radiohitistä, päätyy nyt yhä useammin julkiseksi kannanotoksi sosiaalisessa mediassa tai netin keskustelupalstoilla. Mutta poikkeaako päivälehtien perinteinen musiikkikritiikki sitten jotenkin nykyaikaisesta jokamiehenoikeudesta?

Muusikoiden ja äänialan ammattilaisten keskuudessa analogilaitteiden soundia kuvataan usein lämpimäksi, pyöreäksi ja miellyttäväksi, kun taas digitaalisista laitteista puhuttaessa käytetään usein termejä kylmä ja kliininen.

Liimalla tai pultein – teräskielisen akustisen kitaran kaulan voi kiinnittää molemmilla tavoilla, mutta onko niistä kumpikaan missään mielessä toistaan parempi? Otimme asiasta selvää kahden soitinrakentajan avustuksella.

Myytin mukaan suurikalvoiset mikrofonit toistavat matalia taajuuksia paremmin kuin pienikalvoiset mikrofonit. Käsitys saattaa perustua siihen, että kaiuttimien bassoelementti on suuri ja diskantti pieni. Mikrofonin tehtävä ei kuitenkaan ole ilman liikuttaminen, niin kuin kaiuttimen. Mikrofonikalvo seuraa ilman liikkeitä, ja muuntaa ne sähköisiksi signaaleiksi.

Ennen oli pulaa tallentimen raidoista, nykyisin kyllä raitoja piisaa, mutta monella pikkupajalla tai itse äänittävällä muusikolla saattaa olla mikkejä ja etuvahvistimia niukalti. Puutteen saneleman pakon lisäksi löytyy kuitenkin vapaaehtoisiakin syitä äänittää vähemmällä mikrofonimäärällä: esimerkiksi vaiheistuksen ja selkeyden varjelemisen vuoksi.

Mitä äänisignaalin vaihe tarkoittaa, mihin se vaikuttaa ja miten siihen voidaan vaikuttaa?

Kitarateollisuudessa on jo pitkään tiedostettu se kiusallinen tosiasia, että trooppisten alueiden vanhat puuvarat käyvät vähiin. Soitinrakennus ei ole kuitenkaan harvinaisiksi käyvien puiden suurin kuluttaja ja ongelman mittakaava onkin paljon laajempi. Siksi asiaan on puututtu tiukkenevilla kansainvälisillä sopimuksilla, jotka rajoittavat voimakkaasti puukauppaa ja asettavat velvoitteita puusta tehtyjen esineiden kauppaan. On löydettävä uusia materiaaleja soitinten valmistukseen.

Arkipuheessa vilahtelee usein käsite ”flat”. Milloin annetaan äänityskanavan, milloin vahvistimen olla flattina. Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, ettei säätimillä haluta kajota soundiin ja siksi ne asetellaan asentoihin, jotka mielletään neutraaleiksi.

Pienen työhuoneen kotoisuus kääntyy haitaksi, jos akustiikan ongelmat alkavat sortaa työn laatua. Perusasiat on kuitenkin suhteellisen helppoa muokata kelvollisiksi, oikeilla menetelmillä ja kunnollisilla materiaaleilla.

Mikrofonien suuntaavuutta havainnollistetaan tavallisesti paperille piirrettynä litteänä tasokuviona. Monesti unohtuu, että suuntakuvio on todellisuudessa kolmiulotteinen.

Sitä reittiä, jota signaali kulkee äänilaitteessa sisäänmenosta ulostuloon kutsutaan signaalitieksi tai äänitieksi. Varsinaisen signaalitien lisäksi on myös muita reittejä. Äänenmuokkauksen kannalta yksi tärkeimmistä on sivuketju (side chain). Monet efektit perustuvat sivuketjuun.

CAP-asetelmassa on kaksi herttakuvioista mikrofonia suhteellisen etäällä toisistaan. Molemmat mikrofonit suunnataan kohti äänilähdettä, ja mikrofonien pääsuuntien välinen kulma on 60–90 astetta. Molempien mikrofonien etäisyys ääni-lähteeseen on sama.

Riffin printtinumerossa 5/2016 tohdin väittää, että Volume / Tone = Time / Groove. Onko se?

”Soundin rekisteröiminen tavara-merkiksi on periaatteessa mahdollista, esimerkkinä vaikka ”Nokia Tune”. Mutta Fender Stratocasterin sointia ei voisi kyllä kukaan rekisteröidä itselleen.”

Yksittäisen äänen painoarvo ei perustu vain sen voluumiin vaan myös kestoon. Usein jälkimmäinen parametri jää huomaamatta, vaikka se tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia lisätehojen hakemiseen miksauksessa.

Proximity-efekti, eli mikrofonin lähiäänivaikutus on monen laulajan muhkean lavaäänen salaisuus ja parhaimmillaan laulajat osaavat käyttää ilmiötä taitavasti hyväkseen. Toisaalta ominaisuus voi tärvellä koko esityksen, jos laulaja ei tiedä miten menetellä.

Tekninen erittely kertoo normin mukaiset suoritusarvot. Kokonaan toinen asia on se, miten ilmoitetut suoritusarvot ilmentyvät käytännön toimissa.

Beach Boysien Good Vibrations -kappaleesta ja ’50-luvun kauhuelokuvien äänimaailmasta saattaa tarkkakorvainen poimia hieman naisääntä muistuttavan vinkuvan äänen. Lähinnä elektronista soittosahaa muistuttava kummallinen vinku on peräisin vuosisadan alussa keksitystä soittimesta, johon ei saa missään nimessä koskea, mikäli sitä aikoo soittaa. Mistä oikein on kysymys?

Tilaääni-kirja julkaistiin jo vuonna 2006, mutta sen sisältämä tieto on edelleen hyvin ajan tasalla. Julkaisuvuoden jälkeen on kuitenkin ilmestynyt muutamia teknisiä välineitä, jotka vaikuttavat myös monikanavaääneen.