Musiikkikirjallisuutta käännetään kotimaiselle verraten paljon ja uusien käännösten joukossa on myös tämä, ”Allman Brothers Bandin tarinaksi” nimetty teos.
Alan Paulin toimittama kirja alkaa Butch Trucksin alkusanoilla ja päättyy rumpali Jaimoen jälkikirjoitukseen. Siihen väliin mahtuu kirjoittajan oma prologi ja peräti 30 pitkää lukua, sekä keskelle kirjaa sijoitettu suppeahko kuvakokoelma vuosien varrelta.
Kovakantinen teos käsittää liki 500 sivua ja lopussa on kolmisenkymmentä sivua diskografiaa, bändin jäsenten muiden projektien esittelyä sekä henkilö- ja asiahakemisto.
Ulkoisesti koossa on vakuuttava paketti luettavaa, mutta kirjaan syventyessä pelin henki käy nopeasti ilmi: Trucksin saatesanoissaan kehuma kirjoittaja Alan Paul vaikenee prologin jälkeen itse lähes täysin ja ryhtyy kunnolla kertojaksi uudestaan vasta päätösluvussa.
Kaikki 29 lukua siinä välillä ovat lomittain järjestettyjä sitaatteja, joissa eri henkilöt kertaavat omia muistojaan kronologisesti etenevästä ”tarinasta”.
Taustatietoa, sidetarinaa tai selvitystä, vuosilukuja, ajan ja olojen yleistä kuvausta, tai muutakaan historiikeille tyypillistä sisältöä ei ole tarjolla kuin lyhyinä katkelmina siellä täällä.
Koska haastateltuja on runsaasti ja sitaatit ovat irrallisia eivätkä samasta keskustelusta taltioituja, niiden merkitys aukeaa kunnolla vain sellaiselle lukijalle, jolle bändin tarina ja henkilöt ovat jo entuudestaan tuttuja.
Alan Paul tarjoileekin yhtyeen läpikotaisin tuntevalle varmasti ainutlaatuisen mahdolisuuden kuulla eri osapuolten monesti hyvinkin ristiriitaiset näkemykset samoista tapahtumista, mutta bändiä tuntemattomalle tämä valtava suorien lainausten massa on työlästä luettavaa, josta ei lopulta paljoa jää käteen.
Suurin pulma onkin kirjan otsikointi. Yhtyeen tarina ei varsinaisesti piirry kirjassa, vaan aikalaiset ja osalliset kommentoivat sitä ikäänkuin tapahtumat olisivat kaikille kirkkaassa muistissa.
Esimerkiksi vaihdokset kokoonpanoissa tulevat esille hajanaisten sitaattien kautta, mutta minkäänlaista jämäkkää yhteenvetoa tai tiivistelmää yhtyeen soittajistosta ei ole tarjolla.
Valikoiden koottu diskografiakin keskittyy tiettyjen levyjen suosittelemiseen ja toisten arvioimiseen vähemmän kiinnostavaksi – kokoonpanoja, äänittäjää, kappalelistaa, tekopaikkaa tai mitään muitakaan perusasioita ei mainita yhdenkään levyn kohdalla.
Jos päämääränä on tutustua bändiin, jonka oma musiikki on vaikuttanut amerikkalaisen populaarimusiikin kehitykseen merkittävästi ja jonka piiristä on versonnut lukuisia muita merkittäviä hankkeita, kannattaa etsiä jokin toinen kirja alkuun.
Jos taas lukijan suhde Allman Brothers Bandiin on intohimoinen ja perustiedot sekä musiikki entuudestaan tuttua, tästä saa todennäköisesti oivallista täydennystä aiempaan tietovarantoon.
Alan Paul: Päättymätön tie – Allman Brothers Bandin tarina, (suom. kustantaja: Aviador, 2017)
