Maailman kallein cover-bändi saapui Suomeen kohun saattelemana Johnny Deppin huumesekoilujen päätyessä otsikoihin. Rockklassikoiden täyttämä ilta todisti kuitenkin pelätyn onttouden: paljon savua ilman tulta.
Bändin perustaja, Alice Cooper (Vincent Furnier), nappasi Hollywood Vampires -nimen 70-luvulla toimineelta ryyppyporukaltaan, jonka illanvietoissa vieraili rokkareita John Lennonista Keith Mooniin. Cooper itse raitistui jo kauan sitten, mutta nyt hän kiertää maailmaa laulaen – ehkä hieman ristiriitaisesti – ”kuolleille juoppokavereilleen”, kuten hän tekee bändin biisillä My Dead Drunk Friends: ”So let's have another for all of my brothers, who drank until they died”. Tästä jäi vähän ristiriitainen olo, niin kuin koko keikasta. Ikään kuin hauskasta vitsistä on yritetty rakennella oikeaa bändiä – sitä se ei valitettavasti ollut.
Illan solisti on toki varsin vetreä 70-vuotias rocklegenda, joka osaa edelleenkin viihdyttää yleisönsä. Samaa voi sanoa niin ikään legendakastiin eittämättä kuuluvasta kitaristi Joe Perrystä, 67. Aerosmith-fanit huokaisivat Perryn laulaessa Rocks-albumilta tutun Combination-kappaleen. Perryn karisma jätti varjoonsa illan päätähden, kakkoskitaristi Johnny Deppin, 55. Vuoden -62 sunburst Gibson Les Paulinsa (arvo 250 000 $) kanssa unelmiensa roolia vetänyt Depp toki näytti eleineen täysiveriltä rocktähdeltä, ja sitähän hän on tavallaan jo elokuvarooliensa kautta. Kitaraakin hän soittaa varsin mallikkaasti. Mutta silti tunnelma oli hieman… noh, outo.
Kaikesta päätellen Deppistä – joka nuorena tähtäsi rockuralle The Kids -yhtyeensä kanssa, mutta päätyikin palvotuksi näyttelijäksi ja seksisymboliksi – olisi voinut tulla kelpo kitaristi. Hollywood Vampiresissa maailman ehkä kalleimman näyttelijän tehtävänä kuitenkin oli pikemminkin näyttää rocktähdeltä, kuin että hän olisi keskittynyt olemaan kiinnostava kitaristi. Ei hänen tarvinnut kun päävastuu oli Perryllä, joka hoiti tehtävänsä 50 vuoden suvereenilla kokemuksella.
Kaiken lisäksi lavalla hääri taustapiruna kitaristi Tommy Henriksen, jonka olemus lavalla oli silti jokseenkin ylimääräinen.
Tärkeiksi hahmoiksi nousivat rumpali Glen Sobel ja basisti Chris Wyse, molemmat ansioituneita palkkatappajia (Wysen meriittilistan kärjessä melkein-jäsenyys Metallicassa).
Wysen laulama Ace of Spades oli illan komeimpia vetoja ja Sobelin rumpusoolo kapula-akrobatioineen viihdyttävää rocksirkusta. Tosin se kiusallisesti alleviivasi sitä tosiasiaa, että illan pääkolmikon musiikillinen panos jäi hieman vajaaksi. Keikka olisi ollut toki viihdyttävä erikoisnumero jossain gaalassa, mutta nyt Hollywood-sirkuksen musiikillinen anti jäi laihaksi. Jack Sparrowin näkeminen livenä oli kuitenkin monelle hurmoksellinen hetki. Markkinameininki toi väistämättä mieleen ”Ritari Ässän” aka David Hasselhoffin tai Dallas-tähtien karjanäyttelyt turuilla ja toreilla.
Tätä mielikuvaa hälvensi onneksi loppusetissä kuultu David Bowien Heroes, jonka Depp lauloi vakuuttavasti. Biisi nousikin yllättäen illan tyylikkäimpiin vetoihin. Sitä enemmän jäi ihmetyttämään oman materiaalin puuttuminen. Nyt bändi tyytyi vain olemaan tähtien cover-bändi, jopa hieman tylsä sellainen.
