Universal Audio laajensi tunnettuja vahvistimia mallintavien pedaaleidensa valikoimaa kolmella tulokkaalla. Arvioitavaksi saapui näistä kaksi, 90-luvun high gain -jyrää ja tavan tallaajien ulottumattomissa olevaa Graalin maljaa imitoivaa purnukkaa.
Jos UA onkin aiemmin nojannut kitarapedaaleillaan lähinnä Fender- ja Marshall-maailmoihin, niin nytpä kurotellaan muutamaa pykälää saturoituneempiin sfääreihin.
Testissä kolmen koplasta jäi uupumaan vain Kalifornian polttavan auringon marinoimaa Mesa Boogie -klassikkoa jäljittelevä Knuckles ’92 Dual Rec Amp, joka tätä juttua tehtäessä oli vasta matkalla Suomeen.
Antin ja Enigmaticin liitännät ovat identtiset ja tuttua kauraa aiemmista Universal Audion pedaaleista: mono/stereotulot ja vastaavat lähdöt totuttuun tapaan 6,3 mm:n jakeilla, nykykäytännön mukainen virtaliitin, sekä USB-C tietokoneeseen yhdistämistä ja firmware-päivityksiä varten.
Anti 1992 High Gain Amp
Markkinointimateriaalissa Antista maalaillaan kuvaa skandinaavisten metalliyhtyeiden ja Slipknotin kaltaisten jytäpumppujen luottopelinä, mutta Edward Van Halenin tunnetuksi tekemästä Peaveyn 5150:stähän tässä on kyse.
Mallinnoksessa tämän 120-wattisen mörssärin soundi on yhdistetty ajanjaksolta tutuiksi tulleisiin mikitettyihin kaappeihin mahdollisimman autenttisen äänimaailman taltioimiseksi.
Pedaali kätkeekin sisuksiinsa kaikkiaan kuusi raskaamman musiikin parissa vakiintunutta kaappi- ja kaiutinparia. Nämä ovat kaksi 4×12 Marshall-kaappia V30-kaiuttimilla, yksi vastaavankokoinen kolossi Celestion 75:llä sekä kolme bonuskaappia: 2×12 D65, 4×12 Celestion 80 sekä 4×12 Brown.
Pedaalin sydämenä sykkii UAFX dual -moottori, ja onpa mukaan ympätty myös valmistajan suositusta OX Amp Top Boxista lainattu Dynamic Room Modeling -mallinnus.
Niille, joiden virittelysormet eivät koskaan lakkaa syyhyämästä, on tarjolla UAFX-mobiilisovellus, jonka avulla päästään käsiksi ammattisoittajien valmiiksi säätämiin esiasetuksiin tai luomaan alusta pitäen uusia.
Mikäli pedaalista irtoavan saturaation määrä ei jostain syystä tunnu sellaisenaan riittävän rajuimpaan black metal-, thrash- tai death metal -louhintaan, löytyy Antista myös integroitu Tubescreamer-piiri, ”etuastetta” kutitteleva boosti sekä ylimääräiset sihinät taltuttava sisäinen kohinanpoistaja.
Ankaraa jytinää
Punaisena hohtavan pedaalin kannessa nököttää kuusi potikkaa, kolme vipukytkintä sekä kaksi jalkakytkintä. Silti säätövaraa löytyy sen verran runsaasti, että osa jää vääjäämättä sovelluksen varaan. Olennaisimmat muokkaukset ja peruskäyttö hoituu toki ilman mobiililaitteita.
Pre Gain määrittelee ”etuasteen” muroutumisen tason, kolmitaajuuksisella EQ:lla säädetään äänensävyjä, Presencellä keskikaistan ylätaajuuksia ja Outputilla ulos puskevan mekkalan äänenvoimakkuutta.
Useilla potikoilla on toinenkin funktio, joka aktivoidaan napsauttamalla keskimmäinen vipuvalitsin [ALT]-asentoon. Tällöin päästään käsiksi esimerkiksi Resonanceen, jolla hienosäädetään matalimpia bassotaajuuksia.
Gate puolestaan määrittelee kohinanpoistajan herkkyyden. EQ vaihtuu ALT-kytkimellä kolmikoksi Overdrive, OD Tone ja OD Level, jolla kontrolloidaan sisäänrakennettua Tubescreameria. Ja tässä voi mainita yhden nykytekniikan ihanuuksista: Ibanez-emulaation tilalle voi Antin mobiili-applikaatiolla vaihtaa TC Electronicin etuastetta jäljittelevän mallinnoksen.
Pedaalissa on kaksi eri moodia eli toimintatilaa: Live ja Preset. Ensin mainittu polkaistaan päälle vasemmasta jalkakytkimestä. Punainen merkkivalo kertoo moodin olevan aktivoitu, ja silloin soundi muodostuu suoraan kansilevyn kytkinten ja säätimien asentojen mukaisesti.
Preset-moodi löytyy puolestaan oikean jalkakytkimen alta, ja sen merkkivalo loistaa vihreänä. Tässä tilanteessa soundi muodostuu ennalta muistiin tallennettujen asetusten mukaisesti.
Tallennus itsessään käy helposti pitämällä keskimmäistä vipstaakia hetken aikaa Store-asennossa. Toimenpide tallentaa ainoastaan ne säädöt, joita on muuteltu sitten edellisen tallennuskerran, joten kertaalleen jo tallennettua soundia voi kätevästi viilata yhä paremmaksi.
Presetin vaihtaminen kokonaan toiseksi järjestyy applikaatiolla, joka avaa samalla ovet laajaan valmiiden presettien kirjastoon. Sitä ovat olleet UA:n oman väen lisäksi laatimassa Diamond Rowe, Jeff Loomis ja Ryan Knight.
Loput kytkimet ovat pedaalin vasempaan laitaan sijoitettu Cab, jolla valitaan kaiutinkaappi, sekä vastakkaisella puolella nököttävä vahvistinkanavan valintaan tarkoitettu vipstaaki.
Puhdastakin, jopa
Vaikka kukaan tuskin hankkii Antin esikuvaa sen heleän puhtaiden soundien takia, ei niistä näin pedaalimuodossa löydy moitittavaa. Välttämättä kaikkein kolmiulotteisimmat Fender-helinät eivät rasiasta irtoa, mutta varsin käyttökelpoista tavaraa yhtä kaikki.
Crunch- ja Lead -kanavat ovat joka tapauksessa Antin myyntivaltti, ja säröähän niissä piisaa. Modernin metallin maailmoihin päästään kummalla tahansa rullailemalla Gain-asteikon puolivälin paikkeille ja kääntämällä virtuaalisen Tubescreamerin volumet kaakkoon – Overdrive-säätö sen alkuneljänneksellä säilyttäen. Tällöin ilmoille puskee vahvasti saturoitua, mutta tiukkaa, tanakkaa ja silti hyvin selkeää soundia, joka soveltuu yhtä lailla demppikomppiin kuin laulavien liidienkin tarpeisiin.
Noise Gatella on myös oma merkittävä roolinsa mitä soundin tiukkuuteen tulee. Perusasetuksilla se on suhteellisen lenseä antaen nuottien soida rauhassa ja pitkään, mutta ylimääräiset sirinät nitistäen. Aggressiivisemmilla asetuksilla äänet on helppo asettaa sammumaan kipakasti kiivastahtista komppausta varten.
Myös bassotaajuudet ovat high gain -soitossa kriittisessä asemassa: liikaa alakertaa, ja soundi hajoaa muhjuksi. Liian vähän, ja on kuin transistoriradiota kuuntelisi. Apuun rientää Resonance-säätö, joka muovaa virtuaalisen päätevahvistimen alataajuuksia vaimentamatta niitä liikaa.
Vaikka sirkkelisäröt lähtevät Antista jo sellaisenaan, toimii pedaali mainiosti myös ulkoisten efektien kanssa. ”Etuasteen” kutittelu Bossin SD-1:llä tarjoaa vaihtelua sisäiselle overdrivelle, vaikka molemmista samantyylistä keskitaajuusbuustia saadaankin. Rohkeimmat voivat kokeilla pumppunsa kestävyyttä vaikkapa Bossin HM-2:n tai Metalzonen kanssa.
Olipa tavoitteena sitten moderni matalataajuisempi metalli tai keskitaajuksiltaan skuupattu kasarimähinä, Antissa on mukavasti aineksia kelvoksi yhden pedaalin setupiksi.
Käytännössä kuitenkin moni soittoniekka jää kaipaamaan viritintä sekä tapaa päästä ajamaan signaali suoraan kuulokkeisiin treenaamista varten. Myös midituki loistaa lähinnä poissaolollaan ja XLR-liitäntöjäkin varten tarvitaan erillinen DI-boksi. Tablettia tai puhelinta unohtamatta, sillä USB-porttia ei voi käyttää suoraan säätöjen hallinnoimiseen, ja virittelyä varten tarvitsee joka tapauksessa UAFX-applikaation.
Antin lähimpiä kilpailijoita lienevät selvästi edullisempi Boss IR-2, sekä samoja äänimaailmoja – myöskin edullisemmassa paketissa – tavoitteleva TC Electronicin Ampworkx 550. Äänenlaadultaan Universal Audion näkemys on kuitenkin ensiluokkainen, eikä sillä voi mennä vikaan mikäli mureasti rähisevä särövalli on hakusessa.
Enigmatic ’82 Overdrive Special Amp
Valmistajan mukaan Enigmatic ’82 tuo muun muassa Joe Bonamassan, Robben Fordin, John Mayerin, Carlos Santanan, ja Stevie Ray Vaughanin käyttämien butiikkivahvistimien soundit normikuluttajan ulottuville.
Butiikki on tässä yhteydessä jopa lievä ilmaisu, sillä edesmenneen Alexander Dumblen valmistamia vahvistimia ei ole maailmassa montaakaan sataa kappaletta, eikä niistä kannata haaveilla ilman kymmenientuhansien eurojen likviditeettiä.
Overdrive Special lienee maestron luomuksista tunnetuin ja se erottuu massasta edukseen soitodynamiikkaan reagoivalla herkkyydellään ja kermaisilla keskitaajuuksillaan. Enigmatic ’82 mallintaa vahvistimen historiaa 30 vuoden ajalta aina 1970-luvun Santa Cruz -malleista myöhempiin Los Angelesissa 1980/90-luvuilla valmistettuihin iteraatioihin.
Antin lailla Enigmatic ’82 mallintaa käytännössä koko signaaliketjun (josta löytyy oma kattava kaavionsa ohjekirjasta) kitarasta eteenpäin, ja laite voidaan kytkeä suoraan PA:han tai audio interfaceen. Pedaali huolehtii vahvistimesta, kaapista, mikistä ja huoneen ambienssista.
Soittajalla on käytössään kolme valmista EQ-moodia: Rock, Jazz ja Custom. Ensin mainittu tarjoilee rapsakkaa liidisoundia, jälkimmäinen komppailuun soveltuvaa napakkuutta. Custom on varattu käyttäjän omille säädöille.
Kaappimalleja pedaalissa on kolme: 1×12 Black GB25, 2×12 Boutique D65 ja 2×12 Brute. Bonusvaihtoehtoja onkin sitten tuplasti enemmän: 4×12 UK V30, 2×12 JBF120, 1×12 Black EV12, 4×12 Stripped GB, 1×12 JBG125 ja 2×12 D-EV12.
Soundinmetsästäjien iloksi mukaan on lisätty lisäksi ’70-luvun Santa Cruz-, 80-luvun lopun Skyliner- sekä 90-luvun Hot Rubber Monkey -etuastemodaukset.
Ja UAFX-sovelluksessa eteen avautuu koko joukko lisää viriteltävää etuasteen tyypistä pääteputkien jännitteisiin asti.
Dynaaminen kaiutinmallinnus on puolestaan peruja palkitusta OX Amp Top Boxista. Valittavissa on kaikkiaan yhdeksän eri mikki- ja kaiutinparia.
Live- ja Preset-moodit toimivat identtisesti Antin kanssa. Huomionarvoista on, että moodien vaihtamisen yhteydessä signaali vaimenee hetkeksi, joten keikan tuoksinassa asian kanssa kannattaa olla tarkkana, tai ainakin olla haka ajoituksen suhteen. Myös liitännät ovat identtiset Antin kanssa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Mysteerit avautuvat
Pedaalin ylälaidassa nököttävät Volume, Overdrive ja Output tuskin tarvitsevat sen suurempaa avaamista. Bass, Middle ja Treble -säädötkin ovat varmasti kaikille entuudestaan tuttuja lukemattomista eri laitteista.
Antin tavoin myös Enigmatic ’82:n potikoista löytyy lisäfunktioita. [ALT]-kytkettynä aktivoituu Room, jolla määritellään signaaliin sekoitettava huoneambienssi. Tämä toimii ainoastaan kaiutinkaappiin kytkettynä, eikä kokonaan efektoitua signaalia ole tarjolla.
Ratio määrittää Overdrive-kanavan äänenvoimakkuuden. Deep/Mid-boosti vaihtuu ensin mainitusta jälkimmäiseen puolenpäivän paikkeilla.
Presence toimii käytännössä Bright cap -kytkimenä, jolla voidaan lisätä säihkettä ylätaajuuksiin valitsemalla kolmesta eri vaihtoehdosta (kirkkauden lisääntyessä järjestyksessä): 150 pF, 196 pF ja 300 pF. Alimmalla neljänneksellä säätö ohitetaan kokonaan.
Antin tavoin Enigmatic hankitaan noin yleisesti ottaen aivan muista syistä kuin puhtailla soittamista varten. Ne kuitenkin soivat kuulaasti ja ryhdikkäästi. Kliinejä kannattaakin ehdottomasti kokeilla eri kaappi/mikkipareilla, sillä tarjolla on varsin maukkaita yhdistelmiä.
Saturaation lisääntyessä Dumblen myyttiset mitat saavuttanut soundimagia alkaa käydä selväksi. Gainit puolenpäivän tiimoilla kaiuttimesta kantautuvaa ääntä voisi kuvailla sulavaksi ja silkkiseksi. Keskitaajuudet ovat etualalla, mutta kuitenkin sulassa sovussa matalampien ja korkeampien kanssa.
Kosketusherkkyys on erinomainen ja sustain on kuin luotu venytyksiin ja vibratolla sävelistä viimeisetkin mehut irti puristamiseen. Äänet syttyvät ärhäkästi, ja lohkeilevat plektran iskuista nautittavasti. Sormin näppäiltynä sävelten reunat pyöristyvät juuri kuten pitääkin. Dynamiikkaa ei tarvitse tavoitella, se syntyy kuin itsestään.
Gainin viimeisellä neljänneksellä soundi alkaa saada fuzzahtavia piirteitä. Säädöillä on helppo muunnella bassotaajuuksia tiukemmiksi, lisätä rapeutta yläkertaan tai korostaa tilan tuntua vetämällä virtuaalimikkiä kauemmas kaapin etuverkosta.
Niin tai näin
Elo Enigmatic ’82:n kanssa ei ole kuitenkaan pelkkää täydellistä harmoniaa. Laihahkon sinapin värisen pedaalin pinnasta on välillä hankala erottaa valkoista tekstiä, varsinkaan hämärässä. Myös kuulokeliitännän puute harmittaa.
Monia saattaa häiritä älylaitteen tarve syvempiin säätöihin sukellettaessa, vaikkei se peruskäytössä välttämättömyys olekaan. Asiaa voi katsella niin päin, että applikaatio laajentaa jo itsessään kelpo pedaalin mahdollisuuksia, jonka namikat on saatu tällä järjestelyllä rajattua helposti hallittavaan määrään.
Internet-keskusteluiden perusteella itse applikaatiolla näyttää Android-ympyröissä olevan maine epäluotettavana ja herkästi yhteyden hukkaavana ratkaisuna, mutta ainakin testitilanteessa iPhonen kautta homma luisti mainiosti.
Enigmatic ’82 mallintaa tietenkin vain yhtä vahvistinta eri versioineen, kun nykyään standardina on totuttu pitämään useampia eri laitteita sisuksissaan säilöviä mallintajia.
Universal Audion hintapolitiikka voikin tässä suhteessa tuntua kovalta, mutta toisaalta soundien laatua ei käy kiistäminen. Tässä on erikoistuttu yhteen kokonaisuuteen ja hoidettu se homma tinkimättä. Säästäähän tällä toki myös muutaman kymmenen tuhatlappusta esikuvaansa nähden.
Koska myyttinen Dumble-soundimaailma on käytännössä tavallisen soittajan ulottumattomissa, sen makuun pääseminen pedaalilautaan mahtuvassa muodossa on eittämättä houkutteleva lisä lähes soittajan kuin soittajan soundirepertuaariin.
Universal Audio Anti 1992 & Enigmatic ’82 Overdrive Special
Mallinnettuja vahvistimia pedaalimuodossa
• jännite 9V DC
• virrantarve 400 mA
• liitännät: mono/sterotulot, 6,3 mm jakein, USB-C,
käyttövirta (keskipiikki negatiivinen)
• bluetooth v5 applikaation käyttöä varten
• jalkakytkimet: On & Preset
Anti 1992
• säädöt: Pre Gain/Resonance, Presence/Gate, Output, Low/Overdrive, Mid/OD Tone, High/OD Level
• vipukytkimet: Cab, Alt, Store, Channel
• hintaluokka < 450 €
Enigmatic ’82 Overdrive Special
• säädöt: Volume/Room, Overdrive/Ratio, Output, Bass/Deep/Mid, Middle/Presence, Treble/Bright
• vipukytkimet: Cab, Alt, Store, Tone
• hintaluokka < 450 €
Lisätiedot: Msonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2024.
Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukku-palvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
