Fenderin Acoustasonic-kitarat ovat ilmeisesti olleet menestys, sillä nyt iso F on julkistanut jo toisen ohutkoppaisten akustisten kitaroiden sarjan. Highway-kitarat on suunniteltu niille, jotka haluavat erityisesti keikkailua varten akustisen soittimen mahdollisimman sähkökitaramaisella tuntumalla. Highway-akustisia on toistaiseksi kahta eri mallia, Parlor ja Dreadnought, joista jälkimmäisen otimme testiin.
Highway Dreadnoughtin koppaa ei rakennettu perinteisen akustisen kitaralla tavalla eli liittämällä toisiinsa kylkiä ja pohjaa, vaan se on jyrsitty mahongista. Kansi sen sijaan on sitten totutusti kokopuista sitkakuusta tai vaihtoehtoisesti mahonkia rinnakkaismallin tapaan.
Ääniaukon rakenne näyttää erilaiselta kuin Acoustasonic-kitaroissa, joissa se muodostaa eräänlaisen torven, joka projektoi ääntä. Tässä tapauksessa ääniaukko on tavallisen akustisen kaltainen.
Kopan ääriviivat muistuttavat D-mallin akustisia kitaroita, mutta kokoluokka on enemmänkin sähkökitaraa. Suurin ero on tietenkin se, että kopalla on syvyyttä ainoastaan 2,25 tuumaa eli 5,715 senttimetriä. Lisäksi siihen on muotoiltu Stratocasterista tutut loivennukset takaosan yläreunaan ja plektrakäden kyynärvarren alle. Nekin siis omalta osaltaan helpottavat soittotuntumaa, ja onhan kopan reunatkin kauttaaltaan pyöristetty.
Mahonkikaula on kiinnitetty runkoon ehtaan Fender-tyyliin ruuveilla. Liitos on tehty 14. nauhan kohdalta, joten ulottuvuus on ihan hyvä aina 15. nauhalle asti, jonka jälkeen koppa tulee käden tielle. Kaula taas on muotoiltu C-profiiliin, ja se tuntui käteen helpolta ja sähkökitaramaiselta, varsinkin kun on Stratocasterilla paljon soitellut. Tällaiseen kaulaan on helppo siirtyä sähkökitarasta, eikä se toisaalta normaaliin akustiseen kitaraankaan tottuneelle tuntunut liian kapealta.
Myös TUSQ-satula vaikutti hyvin viimeistellyltä, enkä liioin löytänyt valittamista perinteisesti muotoiltuun virityspäähän asennetuista koneistoista, jotka ovat Fenderin omaa ClassicGear-mallia.
Viimeistelyltään Highway on huolellista jälkeä, kuten Fenderiltä odottaakin. En havainnut otelautaa läpi käydessäni särinöitä tai huonosti soivia nauhavälejä. Kielten action ei myöskään ollut liian alas trimmattu, joten jo tehdassäädöissään kitara sopi aika hyvin jopa slide-soittoon. Kaiken kaikkiaan kitaran soivuus eli sustain oli hyvää luokkaa.
Magneettimikillä
Akustiselta soundiltaan Highway Dreadnought on yllättävän voimakas. Soinnissa itsessään painottuu keskialue, mikä tietysti johtuu rakenteesta. Sointia voisi verrata siihen että normaalista akustisesta kitarasta poistetaan reilusti alataajuuksia ja ehkä jonkin verran myös ylimpiä taajuuksia. Akustinen soundi on ihan kiva ja persoonallinen, mutta mielestäni tämä on ennen kaikkea keikkailuun suunniteltu akustinen kitara.
Highway-kitaroihin onkin asennettu Fishmanin Fluence Acoustic Pickup -magneettimikki, joka on kiinnitetty soittimen ääniaukkoon.
Kymmenen vuotta sitten ensiesittelynsa saaneet Fluencet kuuluvat aktiivimikrofonien kategoriaan, mutta perinteisistä sähkökitaran mikrofonityypeistä poiketen niiden keloja ei käämitä magneetin ympärille langasta kierros kierrokselta, vaan ne kootaan pinoamalla kerroksittain piirilevyjä, joiden pintaan johdin on jo valmiiksi printattu keskiosaa kiertäväksi spiraaliksi.
Yksi levy ei sellaisenaan toimita vielä mitään, mutta toisiinsa kytkeytyvä kokonainen piirilevypinkka muodostaa magneetin ympärille toimivan kelan.
Vastaavaa rakennetta käytetään muilla teollisuudenaloilla ja sen etuina mainitaan täsmällisyys ja toistettavuus. Johtimen johtavuus, sen fyysiset mitat sekä kierrosten etäisyys magneetista pysyvät samoina kerta toisensa jälkeen, kun taas käämilangasta valmistetuissa keloissa on käytännössä aina jonkin verran poikkeamia.
Eräs Fluencen ominaispiirre on se, että rakenne mahdollistaa humbucker-mikrofonin rakentamisen yksikelaisen mikrofonin kokoisena. Levypinkka vain jaetaan puoliksi ja puolikkaat kytketään napaisuudeltaan vastakkaisiksi.
Fishmanin omien sanojen mukaan sillä on menetelmät mitata ja analysoida jokin ihanteelliseksi käytännössä havaittu perinteinen mikrofoni ja tuottaa sitten analyysin ja laskennan jälkeen vastaava mikrofoni Fluence-tekniikalla. Kymmenen vuotta lanseerauksen jälkeen Fishmanin mallisto onkin yhtä laaja kuin kenen tahansa perinteisen mikrofonvalmistajan, ja kitara- sekä bassomikrofonien lisäksi siihen kuuluu 7-, 8- ja 9-kielisille kitaroille suunniteltuja malleja.
Aktiivimikrofonit tarvitsevat virtaa ja sitä elektroniikalle antaa yhdeksän voltin paristo, jonka saa vaihdettua erittäin helposti avaamalla Highwayn kopan pohjapuolella olevan paristolokeron.
Magneettimikkihän on jo itsessään erilainen soinniltaan kuin elektro-akustisissa yleisemmin tavattava pietso. Lähtökohtaisesti Fluence-mikki tuottikin pietsoa neutraalimman sävyn, sillä siitä puuttui jälkimmäisissä yleensä tavattava aggressiivinen yläkeskialueen sävy.
Soinnin neutraalista luonteesta kertoo sekin, että mikin ja kitaran yhdessä tuottama soundi otti ekvalisoinnin erittäin hyvin vastaan, esimerkiksi muutaman desibelin korostuksen noin kolmen kilohertrsin kohdalla.
Toki pietsomikin soinnissa on taas oma juttunsa, mikä myös toimii tietynlaisessa kontekstissa. Highwayn muutoinkiin traditiota uudistavaan meininkiin Fluence on luonteva lisä.
Mikin voimakkuuden ja soundin hallintaan on volume- ja contour-säätimet, jotka on aseteltu soittimen kanteen suunnilleen samanlaisiin paikkoihin kuin Telecasterissa. Varsinkin volume-säätimeen yltää helposti, ja contour-säädintä tuskin tarvitsee kauheasti soiton aikana liikutella, koska sillä panoroidaan kahden eri eq-asetuksen välillä.
Kun contour on säädetty täysin myötäpäivään, soundiin tulee matalien ja korkeiden taajuksien yhtäaikainen korostus eli ns. ”hymykaari” (smiley curve). Korostus on ihan mukavan kuuloinen, joskin päädyin tällöin hieman leikkaamaan alakertaa.
Kun taas väänsin contour-säätimen täysin vastapäivään, soundi oli neutraalimpi, eli korostus oli poissa. Keskivaiheilla varsinkin matalien taajuuksien annostelu tuntui sitten olevan näiden kahden vaihtoehdon välimaastossa.
Olisi tietysti ollut monipuolisempi ratkaisu, mikäli kitarassa olisi omat säätimet basso- ja treble-kaistoille, ja mahdollisesti keskialueellekin. Toisaalta osa suunnittelun eetosta lienee ollut Highway-akustisten ulkonäön pitäminen säätimineen kaikkineen mahdollisimman sähkökitaramaisena.
Helposti soitettava
Fender Highway Dreadnought on kitarana juuri sitä, mitä valmistaja lupaa: erittäin helpposoittoinen.
Tässä mielessä se onkin omiaan sähkökitaraan tottuneille soittajille sekä niille, joille normaalikokoinen akustinen kitara syvällä kopallaan ja paksulla kaulallaan on syystä tai toisesta turhan hankala soitettava etenkin pitkiä aikoja. Jos esimerkiksi sormivahvuus ei välttämättä riitä pitkiä aikoja tavallisen akustisen kanssa, tai plektra/näppäilykäden olkapää ei tykkää paksun kopan yli kurottelusta, niin tässä on yksi vaihtoehto.
Pisteenä iin päälle on hyvin soiva elektroniikka, joka onkin puolet tämän kitaran sointia. Jos etsii helposti käteen istuvaa ja taatusti persoonallista akustista keikkasoitinta, niin tässä on yksi, johon kannattaa tutustua.
Fender Highway Dreadnought
Ohutkoppainen akustinen kitara
• saatavilla myös Parlor-mallina
• kopan paksuus 2,25 tuumaa
• koppa: kammioitu mahonki
• kansi: kokopuinen sitkakuusi tai mahonki
• satiinilakkaus
• kaula: mahonkia, C-profiili
• kaulaliitos: pulttiliitos kolmella ruuvilla
• otelauta: ruusupuu, radius 12 tuumaa
• kielten soiva pituus: 25,50 tuumaa (64,77 cm)
• satulan materiaali: Graph Tech TUSQ
• virityskoneistot: Fender ClassicGear
• elektroniikka: Fishman® Fluence® Acoustic Pickup, volume- ja contour-säätimet
• toimitetaan Deluxe 1225 -kantopussin kera
• valmistusmaa: Meksiko
• hinta: 1 099 €
Lisätiedot: Fender
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.