PreSonus on DAW-markkinoilla verraten uusi tulokas. Etumatkaa kurottavaksi on paljon, mutta hyvällä sykkeellä on painettu, urheilujournalismin termein asiaa kuvaillakseni.
Kokemusta firmalla kyllä on jo pitkältä ajalta äänikorttien, digitaalisten miksereiden ja ulkoisten DAW-ohjainten valmistamisesta, eikä Studio Onen kohdalla puhutakaan demojen luonnosteluun soveltuvasta applikaatiosta vaan musiikkituotantoon tarkoitetusta täysmittaisesta audio/midi-sekvensseristä.
Kattava perusvarustelu
Lähtökohtaisesti Studio Onen mikserikanavat ovat tyhjiä raameja, joissa on kanavaliun lisäksi vain panorointi ja muutama peruspainike. Käyttäjä latoo sitten tiskin täyteen työkaluja kulloisenkin tarpeen mukaan.
Audion työstämiseen pakissa on asiallisia ekvalisaattoreita ja päteviä dynamiikkaprässejä kokokaistan puristimista monikaista-mankeliin, sekä lajitelma värittimiä kuten maukkaasti huljuuttava Rotor-leslie tai roisisti raastava Redlightdist-särömoduuli.
Tyhjä kanavalohko tarjoaa efektille ensisijaisesti inserttityyppisen sijoituksen, mikä ekvalisointien ja dynamiikan työstön kohdalla onkin kätevin ratkaisu. Käytännössä efektejä ladotaan raahaamalla pinoksi, jossa niistä näkyy vain kehystetty nimike sekä on/off-painike. Klikkaamalla aukeaa sitten kyseisen prosessorin naamataulu säätötoimia varten.
Jos haluaa käyttää yhteistä kaikua useammalle kanavalle, perinteinen aux-syötön tyyppinen ratkaisu on kanavainserttiä näppärämpi tapa. Sitä etsiskellessä kului tovi jos toinenkin, kunnes onnekas klikkaus skaalasi kanavat oletusasetuksen korkean pilarin sijasta matalampaan ja leveämpään muotoon ja kas, sieltäpä se efektisyöttökin löytyi. Käytännössä täytyy myös luoda efx channel -niminen kanava, jonka inserttiin kaiku sijoitetaan, ja joka on samalla efektoidun signaalin paluuvoimakkuuden säätöpiste. Samaiseen efektikanavaan voi latoa muitakin työkaluja, vaikka gaten putsaamaan kaiulle matkaavaa signaalia tai ekvalisaattorin muotoilemaan lopputulosta.
Samalla logiikalla kanavien signaaleita voi reitittää yhteisiin bus-kanaviin, sitten ohjata eteenpäin konsolin päälähtöön tai jonkin prosessorin side chain -liitäntään.
Syötöt muusikoiden monitorointia varten eivät aukea kuitenkaan tällä tekniikalla, vaan ne aktivoidaan konsolin I/O-ikkunasta, jossa uuden lähdön voi täpätä cue-käyttöön, jonka seurauksena asianmukaiset säätimet ilmiintyvät mikserikanaviin.
Fat Channel ilmentää Studio Onen graafista jäsentelytapaa: eri prosessorit aukeavat vuorotellen kuin taululukkolaskennan välilehdet.
Varustele mieleiseksesi
Lisää työkaluja ja musiikin alkuaineksia Studio One -pakettiin myydään PreSonuksen omassa verkkokaupassa. Tarjolla on ensinnäkin valtavasti luuppeja kaikissa tyylilajeissa jazzista 60-luvun poppiin ja teknosta etnoviuluun. Jos kollaasitekniikka kiinnostaa, raakamateriaalia näyttäisi löytyvän.
Puodin valikoimissa on myös virtuaali-instrumentteja sekä niiden soundeja, ja tietysti plug-in-efektejä nauhasaturaa-tion jäljittelystä konvoluutiokaikuihin. StudioOne hyväksyy myös AU- ja VST-plugit, joten tarjontaa riittää muidenkin toimijoiden myymälöissä.
Kahden oskillaattorin Mai Tai jäljittelee analogisyntikkaa maukkaasti.
Presonuksen linjaus on järkevä: peruspaketissa on kaikki perustyöskentelyyn vaadittava, mutta tuunaus omien painotusten mukaiseksi jää käyttäjälle. Paketti pysyy hallittavan kokoisena ja ohjelmaa itse varustellessaan tutustuu uusiin työkaluihin syvällisemmin kuin jos ne kaadettaisiin kertaheitolla käyttäjän syliin.
Asiallinen kokonaisuus
Studio One osoittautui vallan päteväksi DAW-ohjelmaksi, jolla musiikin tekoon ja työstämiseen tarvittavat operaatiot luonnistuvat mainiosti niin midi- kuin audiopuolellakin. Askarointi käsityönä sujuu mutkattomasti ja monissa kohdissa tarjolla on fiksuja automaatioita, joilla palikat nivoutuvat toisiinsa.
Toisaalta kaikille toiminnoille ei ole yläpalkin valikossa omaa komentoaan, vaan ominaisuus avautuu näkyville jostakin tietystä kohdasta klikkaamalla. Pääosin intuitio vie eteenpäin, mutta joissain kohden olisi kyllä ollut mukavaa löytää vaihtoehtoinen komento valikosta.
Bändilappujen kirjoittajan kannattaa huomioida, että valmiin kappaleen tulostus soitettavaksi nuotiksi ei onnistu suoraan Studio Onesta vaan välissä täytyy käyttää tulkkina PreSonuksen omaa Notion-ohjelmaa tai kierrättää teos midi-muodossa johonkin muuhun nuotinkirjoitusohjelmaan viimeisteltäväksi.
Midistä puheenollen: aivan oman lukunsa ohjelman varustelussa muodostavat ns. Note-efektit, joiden joukossa on arpeggio- ja sointuautomatiikan ohessa myös key range- ja velocity-arvoihin perustuva midi-datan suodin sekä erityisen viehättävä Note Repeater. Se ei ainoastaan toista midi-säveliä, vaan antaa mahdollisuuden muunnella toistojen virettä ja velocity-arvoa yksilöllisesti. Oiva työkalu, jolla saa aikaan yhtä lailla monotonista tankkausta kuin todella eläväistä rytmittelyäkin.
Ulkoasu on makukysymys, ja vaikka tumma siniharmaa yleisilme onkin levollinen, on päällekkäisiä ikkunoita melko hankala välillä erottaa toisistaan. Kanavien värikoodauksen voi kytkeä päälle ja pois, joten siinä kohden käyttäjä on myös visuaalisen tilanteen herra.
Studio One on vahva osoitus siitä, että Presonus haastaa muut audiosekvensserien valmistajat ihan toden teolla eikä ainoastaan kalastele satunnaisten harrastelijoiden huomiota. Matkaa kärkisijoille vielä on, mutta tarkka sijoitus lajin ranking-listalla on pitkälti kiinni henkilökohtaisista mieltymyksistä. Kokonaisuutena Studio One on joka tapauksessa niin pätevä paketti, ettei musiikin tekeminen ainakaan sen asettamien puitteiden puristukseen tukahdu.
PreSonus Studio One 4
Audio/midi-sekvensseri
• vaatii 64-bittisen käyttöjärjestelmän
• toimii Mac- ja Windows-alustoilla
(macOS® 10.11 tai uudempi / Windows 7
(SP1 + päivitys), Windows 8.1 tai Windows 10x64
• 37 sisäistä efektiä
• 5 virtuaali-instrumenttia
• 4 Note FX -efektiä
• tuki AU-, VST2-, VST3-, ja ReWire-plugeille
• hintaluokka: 400 euroa
Lisätiedot: Nordic Audio Distribution
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2018. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
