Termi ”peltikitara” yhdistetään yleensä resonaattorikitaroihin. Vaan miten soi puoliakustinen kitara, jonka koppa on tehty pellistä? Tyyster Pelti tarjosi mahdollisuuden ottaa selvää.
Ville Tyyster tuli soitinrakentajana tunnetuksi 2000-luvun alkupuolella. Tyyster lap steel -kitarat tekivät vaikutuksen korkealuokkaisuudellaan ja persoonallisuudellaan, ja saavuttivat soittajien keskuudessa vankan maineen. Sittemmin seurasi monen vuoden tauko ainakin julkisessa soitinrakennustoiminnassa. Vihdoin 2013 Turenki Tonefest -tapahtumassa oli taas tarjolla uutta Tyysterin verstaalta, peltikoppainen puoliakustinen sähkökitara Tyyster Pelti. Itseoppinut kitaranrakentaja Tyyster ei siis ole tälläkään kertaa mennyt niitä totutuimpia latuja.
Lavan kääntöpuoli noudattaa tyylitietoista ulkoasua; Tyyster Pelti on raikkaasti retrohenkinen soitin.
Eri vaikutteita kekseliäästi
Kitaran neljällä ruuvilla tukevasti liitetty kaula on kiinnitetty liitoskohdastaan koko rungon läpi kulkevaan metallipalkkiin. Hieman Gibson 335- tai National-kitaroiden tonteilla siis ollaan. Palkki ei ulotu korkeudeltaan kanteen asti, vaan kantta tukee kaksi poikittaisrimaa.
Ruuviliitos liittää kaulan tukevasti rungon sisällä olevaan metallipalkkiin.
Värjäys peittää myös kitaran otelaudan ja vie ajatukset visuaalisessa mielessä tiettyjen vuosikertakitaroiden pariin – sillä erotuksella että Tyysterissä otelautaa ei peitä muovipäällyste.
Vaahterakaula muistuttaa muotoilultaan Les Paul -mallia, tosin otelaudan leveys satulassa on 42,5 mm. Epäsymmetrisen rungon muotoilussa on hieman Fender Jaguar/Jazzmaster-henkeä, ja tämä kitara istuukin soittajan sylissä oikein hyvin. Myös hihnan varassa rungon ja kaulan tasapaino on miellyttävä. Mikrofonivalitsin on sijoitettu mukavasti (ja ehkä pakonkin sanelemana) plektrakäden ulottuville.
Napakka ja lämmin
Kun kitaraa näpelöi ilman vahvistinta, tuntuu että tässäpä on oikein miellyttävä akustinen soitin. Soundi on nopeasti syttyvä, mutta nopean atakin lisäksi soinnin sävyä leimaa pyöreys ja lämpö. Ja ääntäkin lähtee ilman vahvistinta ihan mukavasti. Soittotuntumaltaan otelauta tuntuu värjäyksestä huolimatta erittäin miellyttävältä ja soi puhtaasti.
Hienovireen suhteen juuri testikitarassa oli pieni ongelma, jonka huomasin kun soittelin kvinttejä ja kvartteja kieliparilta 4–3. Ongelman lähteeksi tarkentui neljännen kielen hienovire. Koska tallassa ei ole kielikohtaista säätövaraa, ainoa mahdollisuus olisi ollut säätää koko tallaa. Siihen en ryhtynyt vaan kysyin asiaa suoraan rakentajalta. Syy koko vireongelmalle löytyikin sitten nopeasti: talla oli säädetty D’addarion kielille sopivaksi, mutta ennen testiä kitaraan oli laitettu toisen valmistajan kielet ilman tallan hienosäätöä.
Kitaran mukana toimitetaan kaksi tallaa. Toisessa on kompensointi punotulle g-kielelle, toinen on muotoiltu tavalliselle sähkökitarasetille sopivaksi.
Monipuolinen kytkentä
Kun Peltin lyö kiinni vahvistimeen, selviää nopeasti myös kannessa olevan kolmen säätimen systeemi. Soittajasta lähimpänä oleva potikka säätää kannen humbucker-mikrofonien äänenvoimakkuutta. Säätimistä keskimmäinen taas on näiden mikrofonien yhteinen sävynsäätö. Soittajasta ulommaisena olevalla potikalla säädetään kitaran kopan sisällä olevan humbuckerin äänenvoimakkuutta. Potentiometrissä on myös kytkintoiminto, jolla kopan sisällä oleva mikrofoni kytketään päälle ja pois. Monopiuhaa käyttäessä sisämikrofoni kytkeytyy päälle nostamalla säädin yläasentoon ja samalla kansimikrofonit vaikenevat.
Jos haluaa käyttää kaikkia mikrofoneja samanaikaisesti, tarvitaan avuksi soittimen mukana toimitettavat stereopiuha ja jakoboksi. Niiden avulla Tyyster Peltiä voi soittaa myös stereofonisesti.
Laajalla paletilla
Kitarassa on Alnico V -magneetin ympärille rakennetut humbuckerit, ja nekin ovat Ville Tyysterin itse valmistamat. Kuulokuva on sellainen kuin tältä magneettityypiltä sopii odottaa: äänet soivat selkeästi, miellyttävän kirkkaasti ja sointi on kaiken kaikkiaan dynaaminen. Niin puhtaalla kuin särösoundeilla soittaessa pidin erityisesti niiden erottelevuudesta. Kaulamikrofonilla saa matalaa taajuutta ilmoille jo aika paljon, mutta ei ylitsevuotavasti. Kaiken kaikkiaan soundimuutokset kolmen eri mikrofoniasennon välillä olivat riittävän selkeitä, mutta eivät liian dramaattisia.
Mikrofonikytkentä mahdollistaa vaiheenkäännön. Sen saa aktivoitua kansihubuckereiden volumesäädön nostokytkimellä. Vaikutus syntyy kun kummatkin mikrofonit ovat päällä (yhtä mikrofonia käyttäessä vaikutusta ei ole.)
Tämäkin soundi on mielestäni Peltissä onnistunut, ei mitenkään turhan nasaali tai ohut. Sointi laajentaa kitaran soundipalettia positiivisesti, halusi sitten hiukka pehmeämpää blues-säröä tai heleämpää puhdasta sointia. Vaiheenkäännön avulla pääsin kitaralla kätevästi yhdellä kytkinmuutoksella tallamikrofonin tiukasta ja purevasta särösoundista heleämpään soundiin keskiasennossa.
Entisestään palettia lisää kaikukopan humbucker. Sen soundi on luonnollisesti aika erilainen kuin kannen päällä olevien mikrofonien. Tästä äänilähteestä pumppaa ilmoille enemmänkin akustisempaan ilmaisuun sopivaa, sävyltään hiukkasen dobroa muistuttavaa ääntä. Soinnin sävy oli melko paljon alempaa keskialuetta korostava, ja siksi itse ekvalisoin tuota aluetta hieman pois.
Itse nautin tästä soundista erityisesti slide-putkella ja avoimissa virityksissä soittaessa, melko puhtailla vahvistinasetuksilla.
Toinen käyttökelpoinen käyttötapa on tietysti sekä kansi- että sisämikrofonin ajaminen stereona kahteen eri vahvistimeen; itse pidän siitä, että esimerkiksi särösoundeja voi tehdä tällä tavalla ilmavammiksi ja selkeämmiksi, kun toisen soundin pitää puhtaana. Kokeilin stereosoundia myös äänittämällä (sisämikrofoni puhtailla säädöillä), ja totesin yhdistelmän käyttökelpoiseksi oikein annosteltuna.
Image
Mikrofonikytkentä tarjoaa myös kopan sisäisen humbuckerin.
Korkealuokkaista
Kun kitara soi terveesti ja persoonallisesti, on miellyttävä soittaa. Kun se tarjoaa vielä sähköisesti monipuolisen äänipaletin, ollaan korkealuokkaisen instrumentin äärellä. Tyyster Pelti on tällainen kitara; sen luontevin käyttöympäristö toki on roots-henkisen musiikin saralla.
Reilu 10 vuotta sitten sain testattavakseni edellisen Tyyster-instrumentin, joka silloin vakuutti rakentajansa näkemyksestä. Nyt voin todeta, että Tyyster on tehnyt sen taas. Pelti maksaa toki käsityön hinnan, mutta ansaitusti.
Image
Tyyster Pelti
Peltikoppainen puoliakustinen sähkökitara
• käsintehty, suunnittelu ja valmistus Ville Tyyster
• saatavana kahdella värjäyksellä:
turkoosi (valkoinen plektrasuoja/lapapleksi), kermanvalkoinen (punainen plektrasuoja/lapapleksi)
• toimitetaan Hiscox-laukussa
• kaikukoppa peltiä
• kaula vaahteraa, ruuviliitos
• kaulan leveys satulan kohdalla 42,5 mm. /
22. nauhalta 57,0 mm.
• 22 nauhaa
• skaalan pituus 650 mm
• paino 3,2 kg
• satula hirvenluuta
• Gotoh SE-700 -virittimet
• alnico 5 -humbuckerit kannessa, lisäksi sisäinen humbucker kaikukopassa.
• säädöt: volume ja vaiheenkääntö, tone
• sisäisen mikrofonin volume ja ulostulolähteen vaihto
• kolmiasentoinen mikkikytkin.
• stereoulostulo yhdellä lähdöllä, toimii myös monona
• jazz-tyylin kieltenpidike, talla vireen kompensoinnilla: 7075-alumiinia (mukana toimitetaan myös vaihtotalla erilaisella kompensoinnilla punotun g-kielen käyttöä varten)
• hinnat: turkoosi 2600 €, kermanvalkoinen 2995 €
Lisätiedot: Custom Sounds
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 5/2014. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
