Omaa työtä alusta loppuun - Kristian Huitula instrumentaalisena

Vaikka levyjen myynti on ollut hiljalleen laskussa, eivätkä instrumentaaliset kitara-albumit ole koskaan olleet suuren yleisön suosiossa, tamperelainen Kristian Huitula toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa julkaisemalla levyllisen omaa tuotantoaan nimeltään Seeing All Colors.

– Vanhimmat levyn ideat ovat peräisin jo 1990-luvulta, mutta tulos on varmasti parempi, kun ne äänitetään vasta nyt, mies toteaa kahvikupin ääressä.
– Olen opiskellut klassista kitaraa Tampereen konservatoriossa, mutta sähkökitara on aina ollut pääsoittimeni. Levylle tulee instrumentaalimusiikkia noin 50 minuuttia ja 10–11 kappaletta eri tyylilajeista. Laitoin nettikuunteluun balladin ja pari sellaista tulee mukaan, muuten on rockimpia ja enemmänkin metallipohjaista. Kaikkein päällimmäisenä on saada oma näkemys toteutumaan, eikä varsinaisia kaupallisia tavoitteita ole. Isompi levityskanava, vaikka Guitar 9, olisi tietysti plussaa.

Tämäntyyyppisellä musiikilla on rajallisempi tunnettavuus ja oma yleisönsä, koska levyjä on kuunneltava keskittyen. Ja pienempien tekijöiden on vaikeampi tunkea suurten liikkeiden markkinoille. Vaikka nykyään ladataan paljon musiikkia biisi kerrallaan ja kuunnellaan random playlla, uskon kuitenkin CD:n säilymiseen ja kokonaisuuden merkitykseen ja olisi hienoa tavoittaa ajan mittaan parin tuhannen kappaleen myynti.

Soololevystä voi todellakin puhua, sillä soitto ja ohjelmointi on Huitulan omaa työtä.

– Tarkoitus on tehdä kaikki itse. Soitan kitaraa, bassoa ja koskettimia ja rummut on ohjelmoitu sekvenserillä. Lisäksi olen itse tuottajana ja äänittäjänä. Olen opiskellut äänittämistä TTVO:ssa.

Millaista on olla itsensä tuottaja? Vaaditko itseäsi tekemään samaa kappaletta moneen kertaan?

– Kun ulkopuolista tuottajaa ei ole, on vain päätettävä, missä raja vedetään. Kyllä homman onnistumisen huomaa, eikä sen jälkeen enää vekslata eikä puserreta. Ensimmäiset otot ovat intuitiolla usein parhaita ja sen jälkeen juttu voi muuttua vaikeammaksi. Vain muutaman kerran piti ottaa yli kymmenen kertaa, kyllä ne yleensä löytyivät nopeammin. Tavoitteena oli mahdollisimman paljon vetää kaaret kerralla sisään, koska vierastan leikkaamista ja liimaamista.
– Äänitykset on tehty Cubase 4:llä ja kitarasoundit on pääasiassa ruuvattu Line 6 POD X3 Livella suoraan taltiointiin, toisinaan Marshallista mikitettynä Shuren SM57:lla. Efektejä olen käyttänyt aika vähän. Ykköskitarana on ESP:n Custom, jonka ostin muutamia vuosia sitten käytettynä Tokiosta; Ochanomizun kaupunginosassa on paljon musiikkiliikkeitä.

Kokonaisuuden päälle tulee vielä levyn kannet, jonka tekijä laatii itse. Onhan Huitula tullut tunnetuksi sarjakuvapiirtäjänä esim. Kalevalan sarjakuvasovituksesta ja Oni Kudaki-sarjasta sekä visuaalisena suunnittelijana oman Fantacore-yrityksensä töissä. Muutama muille tehty levyjen kansitaidekin kuuluu referensseihin.

– Kuvapuolen hommia tehdessä aikataulut ovat niin tiiviitä, että bänditouhuille ei ole ollut aikaa. Kaikista biiseistä on kuitenkin tehty nuotit, jos näitä jossain vaiheessa ruvettaisiin vetämään livenä. Parempi olisikin, ettei juttu jää pelkälle CD:lle. Täytyy sitten ruveta porukkaa katselemaan kun sinne asti päästään. Kaikki kappaleet ovat soitettavissa livenä.
– Kun lauluääntä ei ole mukana, levyyn on tehtävä vaihtelevaisuutta muilla tavoin. Biisien pitää olla musiikillisia eikä pelkkää tilutusta riffin päälle. Zeniläisittäin ajatellen mustaa ei ole ilman valkoista ja musiikillisilla kontrasteilla voidaan luoda tunnetiloja aikaiseksi. Luovien asioiden kuten musiikin lokeroiminen kategorioihin on väkinäistä ja keinotekoista.

Ketkä soittajat ovat tekemisiäsi inspiroineet?

– En rupea vertaamaan itseäni muihin, mutta vaikuttaneita ovat vaikkapa brittikitaristi Jan Cyrkan kolme albumia, joissa musiikki on metallilähtöistä, mutta silti hyvin hienostuneesti melodista. Satriani totta kai, ja erityisesti Jason Becker sekä ihmisenä asenteen takia että soittajana monenlaisten musiikkilajien ja rakenteiden yhdistelijänä.

Lisätiedot:
• Kristian Huitulan kotisivut  
• Kristian Huitula MySpace 

Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Samaa aihepiiriä käsitteleviä, laajempia artikkeleita löydät painetusta Riffi-lehdestä.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta