Roland TD-20KX & Yamaha DTX950K – Luovaa pelivaraa

Elektroniset rummut nähdään yleensä perinteisen kannukiskan korvaajana tai kilpailijana. Vaikka vertailuasetelmaan juuttuminen on hedelmätöntä, siihen huomaa itsekin syyllistyvänsä. Sähkösetti on lopulta eri soitin omine mahdollisuuksine ja rajoitteineen, vaikka soittotekniikka olisikin pitkälti sama.

Toki aitouttakin voi padeilla tavoitella, esimerkiksi yhdistelemällä luovasti samplejen osatekijöitä. Rolandissa voi helposti liittää virvelin aaltomuodosta viipaleen mattoresonanssia bassarin ja etutomien triggaukseen, jolloin saadaan yhä aidomman kuuloinen sointi – siis itse asiassa häiriöääni, jollaisesta yleensä yritetään eroon akustisen rummuston kanssa.

Parhaimmillaan elektroniset rummut ovat elektronisessa musiikissa – tanssimusassa, modernissa metallissa ja teknopopissa. Näissä sähkörumpali voi laventaa rooliaan triggaamalla padeilla melodisia ääniä, fraaseja ja taustalauluja. Kannattaa kokeilla vaikkapa bassokitarasoundin linkittämistä bassariin – ja ihmetellä kun basisti kerrankin soittaa taimissa!
Molemmissa vertailluissa sähkörummustoissa soundeja voi taajuuskorjata, kompressoida ja kuorruttaa efektein – soundikohtaisesti sekä koko settiä kerrallaan. Yamahasta löytyy normikompressorin vaihtoehtona ääntä makoisasti värittävä retrohenkinen kompura.
Rolandin setin voi roudata Ambience-napin painalluksella virtuaalitiloihin, joiden mittoja, muotoja ja rakennetta sekä mikkien sijaintiakin voi itse säätää.
Kaikkiaan sisäänrakennetun efektiosaston tavanomaista rohkeampi käyttö on sähkösettien kovaa ydintä. Ei kannata rajoittua perinnemausteisiin, vaan annostelemalla mukaan vaikkapa tilkkanen säröä saadaan rumpusoundeihin uudenlaista ytyä.

Hallitusti keikalle

Riffin vertaileman korkeimman laatuluokan sähkösettien hintalappu hirvittää, saahan vastaavalla satsauksella käsintehdyn akustisen rummuston kaikilla herkuilla. Roland ja Yamaha todistavat, että soundit, viive ja ensiarvoisen tärkeä soittotuntuma ovat elektronisissa huippuseteissä nyt ensi kertaa moitteettomalla tasolla. Jos on valmis vähän tinkimään edellä mainituista ominaisuuksista, molempien valmistajien tarjonta alkaa monta tonnia edullisemmasta hintaluokasta.
Molemmat merkit loistivat tilanteissa, joissa vaaditaan hallitumpaa (lue: pienempää) volyymia tai laajaa sointikirjoa. Sähköinen setti on harkinnan arvoinen myös kun keikkaillaan ilman miksaajaa – luvassa on takuuvarmaa hyvää soundia vain vetämällä piuhat PA-kamoihin ja avaamalla kanavia keikan alussa sen verran kuin tarvitaan.
Pienien volyymien esiintymispaikoissa tai treenikämpillä etuna on, ettei rumpalin tarvitse ympäristön vaatimuksien paineessa hillitä liikeratojaan epämukaviksi, vaan voi soittaa normaalisti ilman pelkoa yleisön tai soittajatoverien korvien halkaisemisesta.

Toisaalta festarien päälavojen listapop-liigassakin voisi kuvitella sähkösetin olevan paikallaan, onhan tavoiteltu ääni-ihannekin juuri sitä kompressoitua läiskettä, jollaista miksaajaparka joutuu väkisin akustisesta setistä pöydästään kaivamaan.
Sähkösetti vähentää myös monitorimiehen ja etupään harmeja sikäli, että lavan mikkirysän pienentyessä reippaasti myös vuodot ja kierrot vähenevät olennaisesti.

Oheinen pohdinta liittyy laajaan Roland TD-20KX & Yamaha DTX950K -sähkörumpujen käyttötestiin, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 1/2011).

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta