1970-luvulle tultaessa saivat germanium-transistoreille perustuvat ja pehmeämmin säröytyvät 60-luvun fuzzit kilpailijoikseen uuden, kulmikkaamman laitepolven, jossa säröä synnytettiin silikonitransistoreilla. Carcosa pohjautuu jälkimmäisten perintöön.
Dod luonnehtii Carcosan keski- ja diskanttirekisteriä suorastaan yliampuvaksi, mutta laajojen ja monipuolisten säätöjen ansiosta soundimaailman pitäisi taipua kaikenlaisiin tarpeisiin – tukkoisempien mikkien tai valmiiksi säröisemmin soivien vahvistimien kanssa annetaan ylärekisterin lyödä läpi, kirkkaammin ja puhtaammin soivan kaluston kanssa taas käännetään Carcosan vaikutusta pehmeämmäksi.
Pedaalin perusluonteen määrittää Demhe/Hali-vipukytkimen asento. Puhdassointisten vahvistimien – etenkien amerikkalaisten twinien kanssa – kanssa käytettäväksi ajateltu Demhe korostaa bassotaajuuksia ja alempaa keskialuetta, kun taas jo valmiiksi säröisemmin ja paksummin soiville vahvistimille suunniteltu Hali on luonteeltaan napakampi ja purevampi.
Carcosan särön muotoilu on jaettu kolmen eri säätimen kontolle. Before antaa karkeat puitteet särön määrälle, mutta särön ja soittotatsin vuorovaikutusta pääsee justeeraamaan erikseen After-potentiometrilla. Valmistajan mukaan After-säädön yhdessä ääressä sointi reagoi herkästi soittajan komentoihin ja viimeistään kitaran volumea apuna käyttäen soundin saa puhdistumaan, kun taas vastakkaisessa päädyssä mehustetaan jo sitten kaikki siihen malliin, että tulos on todellista junttaa.
Loppusilaus annetaan erikseen HiCut-suotimella, jolla taitetaan ylimääräinen terä soinnista, tai ryhdistetään säröytyksessä tylppääntynyttä soundia.
Output on lopullisen voimakkuuden asetusta varten, mutta Dodilta kerrotaan, että lähtöasteessa on sen verran reilusti vahvistustehoa, että pedaalia voi hyödyntää myös puhtaana buusterina.
Ohituskytkentä on true bypass -tyyppiä ja häiriöiltä suojaava kojekotelo metallia.
Carcosa toimii joko yhdeksän voltin paristolla tai ulkoisella virtalähteellä.
Lisätiedot: EM Nordic
