Frankfurt Musikmesse ja Prolight & Sound vietiin läpi tänä vuonna nelipäiväisenä tapahtumana, sikäli kuin vain messuhallien ohjelma otetaan lukuun. Molemmat tapahtumat olivat auki tismalleen samoina päivinä ja aikoina, mikä oli vierailun suunnittelun ja ajankäytön kannalta erinomainen asia.
Tässä messupoimintojen jälkimmäinen kooste 2019 malliin.
Nyt ovat pikselit halpoja ja niitä on riittävästi!
Frankfurtin musiikkimessuja vuosien saatossa kolunneille kitaristeille tuiki tutun 4.0-hallin ovat tänä vuonna miehittäneet pääosin kiinalaiset näyttöelementtien valmistajat, jotka tyrkyttävät toinen toistaan kirkkaampia ja tarkempia lediseiniään. Aika näyttää, millaisiksi näiden edullisten ledipaneelien jättimäiset pinnat alkavat muuttua pikselien käyttötuntien kasvaessa. Toivotaan parasta. Kuvissa Gloshinen ja Bakon versiot aiheesta.
Trussit esiin – ei piiloon, tuumailee saksalainen Global Truss. Show-mekaniikan ei pitäisi olla mutkikasta hommaa, eikä se enää olekaan, vaikka siltä näyttääkin. Valmistajan selainpohjaisessa Trusstool-käyttöliittymässä (trusstool.com) voi näet kuka tahansa kehittää tarpeisiinsa soveltuvia trussirakenteita ja panna tilauksen sisään.
Hog-valopöydistään tunnettu Hi End Systems on kova luu heitinmarkkinoillakin – esimerkiksi teatteriväki tuntuu hurahtaneen Hi Endin veitsellisen SolarFrame-sarjan hiirenhiljaiseen ja äärimmäisen uskolliseen värintoistoon pystyvään SolarFrame Theatre -spottiin. Jaetulla osastolla esitellään toki myös ETC:n omia tuotteita, kuten jo palkintoja kahminut Relevé Spot, joka sekin on sattumoisin valonlaadultaan ja käyntiääneltään korkeinta teatteriluokkaa.
Avoin luokkahuone, StudioSzene, kokosi messujen aikana kasihallissa kuulijoita seuraamaan milloin minkäkin audiotyöskentelyn erikoisalueen klinikointia. Meneillään oppitunti aiheesta "elää suuremman pianosoundin luominen Kontaktilla".
Kimmolla on asiaa: Seastone Audion edustamat Artnovion akustiikkapaneelit löytyivät tältä osastolta, eikä aina tarvitse valita perinteistä kuosia. Perinteisen muotoilun vaihtoehdoksi saatavilla on vaikkapa mystistä aaltopintaa ja scifi-henkistä diffuusoria.
Kuin kellosepän verstaalta!
Syntaxin uudet moninapaliittimet, kestävät tarkastelun vaikka mikroskoopilla.
Proelin osastolla sommiteltin edustuksellista yhteistoimintaa, pääneuvottelijana AV-Marketingin Jyrki Mäkinen.
Joka vuosi joukkoon mahtuu joku vähintäänkin erikoinen näkemys audiolaitteen muotoilusta tai toimintaperiaatteesta. Pequod on vähän siinä rajalla, että kummalla parametrilla se luetaan oudoksi, mutta kyllähän tälläkin osastolla uteliaita riitti.
Millhill Marko Art Slovakiasta on muotoilualan pieni perheyritys, jonka sivustolta löytyy kaiuttimien ja levysoittimien lisäksi kalusteita ja valaisimia yms. käyttötavaraa.
Komeitahan nämä Slovakian helmet ovat, mutta kielimuurin ylitse ei nyt päästy valitettavasti ottamaan selkoa audio-filosofian perusteista.
Zoom on reagoinut kolmiulotteisen äänen tuloon tallentimella, jossa on oma mikrofoni. H3-VR:n kapseliasetelma näyttää aika tutulta…
Tervetuloa Suomeen, Adamson, toivottaa Intersonic Finlandin myyntipäällikkö Marko Ylianttila.
Kun läheltä tutkii, niin kyllä se siltä vaikuttaa, että ensin on tehty taideteos ja sitten kuvattu se muraalikoossa tulostettavaksi kuvaksi. Huomio ei tule ilman vaiva, eikä ilmaiseksi!
Amphion suoraan Savon sydämestä kuuluu tämän vuoden Prolight & Soundin suomalaisiin näytteilleasettajiin. Yritys valmistaa myös kotihifiä, mutta Frankfurtissa valikoima painottuu tarkkailukaiuttimiin, joita onkin kuultavana kattava läpileikkaus.
Anssi Hyvönen toi Euroopan ensiesittelyyn kokoaluemonitorien jatkeeksi räätälöidyn FlexBase25-bassokomeron, jonka tehtävänä on jelpata musiikin tuottajaa siirtämään se kaikkein haasteellisin eli matalin oktaavi kuluttajalle siinä muodossa kuin olisi tarkoitus.
Mekaaninen piano oli aikanaan arvostettu kaluste, jota ihmeteltiin kaikissa kansankerroksissa. Tämä taas on venäläisen Dmitry Deminin Project Solo – kuinka kitara saada soittamaan melkein mitä tahansa.
Martinin akustisen kitaran ylle koottu mekaniikkapaketti pisteli menemään vaikka minkälaista tekstiä robottiplektrojen näppäillessä…
…ja pienten mekaanisten sylintereiden huolehtiessa "sormituksista". Kaikkea tätä ohjataan mobiililaitteen sovelluksella, johon voidaan ohjelmoida ihmiskäden suorituskyvylle mahdottomat sävelkulut.
Mekaaniseltahan tämä kuulostaa, mutta niin ovat kuulostaneet mekaaniset urutkin, joilla sentään on jo vuosisatoja viihdytetty markkinayleisöjä. Ääni muistuttu lähinnä cembaloa, eikä ulkonäkökään kaunis ole. Mutta mekaaninen toteutus on tarkka ja ohjelmointityö pätevää plaatua.
Kuten Riffikin on raportoinut, saksalaiset esittelivät messuilla muutamia vuosia sitten uutuutena lämpökäsitellyn termopuun – keksinnön, jonka suomalaiset toivat julki jo 90-luvulla ja mm. Frankfurtin messuillakin.
Toistaiseksi lämpökäsittely on täytynyt teettää asiaan perehtyneissä ja asianmukaisesti varustetuissa laitoksissa. Mutta nyt messuilla tarjottiin kohtuukokoinen kitaranrakentajan pajaankin mahtuva rECOheater - käsittelykaappi, jossa on säädöt niin lämpötilalle kuin kosteudelle.
Erään Fingerporin mukaan taidetta syntyy kivestä hakkaamalla. Kuvassa puolestaan on italialaisen Gottolin kitaroita taiteen tekemiseen, kivestä muovattuna.
Tarkemmin sanoen marmorista, ja kitaroiden kaula on perinteisemmin puusta. Painavaa tavaraa.
Akustisen pianon soittaminen kerrostalossa häiritsee naapureita. Siksi tyypillinen ratkaisu on hankkia digitaalinen piano ja säätää volyymi kohtuulliseksi.
Vaikka akustisen pianon kuuluisi soida kovaa, saksalainen Leiseklavier muokkaa vanhoja Wurlitzerin pianoja pienemmiksi ja olohuonevolyymille soveltuviksi. Aito pianon tuntuma ja sointi säilyvät, nämä vain ovat hiljaiseen soittoon tarkoitettuja.
Venäläinen Alexander Yerasov on aktiivinen messuesittelijä vuodesta toiseen. Hänellähän on yliopistutkinto analogielektroniikasta ja kokemusta pedaalien ja putkivahvistimien rakentamisesta jo pitkältä ajalta.
Täksi vuodeksi Yerasovin pedaalivalikoima on kokenut ulkokuosien uudistuksen. Pöydän etureunassa näkyvä pieni pedaalilauta näyttää päältä samanlaiselta kuin kaikkien muiden valmistajien vastaavat, mutta kätkee alapuolelle yllätyksen:
Pedaalit voidaan kytkeä toisiinsa perinteisillä plugilittimillä tai alapuolelta SCS-liittimillä, joita muut pedaalivalmistat eivät ilmeisesti käytä. Samoin Yerasov on varustanut pedaalinsa pohjan ruuvikiinnityksellä, johon laudan peukaloruuvit sopivat.
Mallintavien kitarapedaalien soundivalikoima sisältää tyypillisesti digitaalisesti toisinnettuja vahvistimia, kaiuttimia ja efektejä.
Italialaisen Sim-Onen pedaali Sim1 XT-1 muistuttaa periaatteeltaan jonkin verran Kemperin profiloivaa vahvistinta, sillä se muovaa siihen kytketyn sähkökitaran yksi kerrallaan soitetuista sävelistä kitaralle ominaisen profiilin prosessilla nimeltä Smart Tone Shaping - ja myöhemmin profiili voidaan soittaa millä tahansa kitaralla. Muistiin voidaan tallentaa yhdelta kitaraltakin vaikkapa erilaisia mikkien yhdistelmiä. Kerralla muistissa on 30 profiilin valikoima ja niitä voi tehdä itse sekä ostaa verkkokaupasta ja ladata USB:n kautta.
Frankfurtissa lukemattomia kertoja tuote-esittelijänäkin toiminut, mutta ennen kaikkea luotettavana groovaajana huippuartistien taustalla tuttu Rick Latham löytyi esittelemästä Instanbulin symbaaleja.
Vaikka rumpuosaston meluvallia kasvattivat juniori-ikäiset settien kokeilijat, Lathamin jämpti ja väkevä soitto erottui joukosta vaivattomasti (lue alunperin Riffissä 4/2013 julkaistu Lathamin haastattelu tämän linkin kautta).
Martin Guitarsin tuotteet ovat yleensä arvosoittimia ja niitä mieluusti käsittelee varovasti. Mutta tämä DSS-15M StreetMaster on jo valmiiksi kuluneen näköinen ja luultavasti kuluu käytössä pian lisääkin - kokonaan mahonkirakenteisessa akustisessa nimittäin on vain ohkainen satiinipintainen lakkaus.
Kuvassa ovat tämänvuotiset Deutsche Musikinstrumentenpreis-voittajat. Etualalla on soitinrakentaja David Jüngerin teräskielinen akustinen MID-standard, jonka valinnassa kiitettiin työn laatua, soitettavuutta ja laajaa dynamiikkaa, joka on tasapainoinen kaikilla volyymeilla soitettaessa.
Taaempana näkyvät muut voittajat, Buffet Cramponin Bb-trumpetti MBX Heritage sekä Kühnl & Hoyerin trumpetti Topline G.
Näyttävästi koristeltu harppukitara, jossa kuusikielisen akustisen peruskitaran lisäksi on nelikielinen ukuleleosuus ja kuusi bassokieltä.
Tällaiset paljon käsityötä vaativat erikoisuudet ovat monesti hinnaltaan perussoittajan tavoittamattomissa, nyt soitinta esitteli indonesialaisten soitinrakentajien yhteinen osasto, jossa hinnaksi luvattiin varsin kohtuullista.
Erikoislaukunhan tuo tietysti vaatii, eikä kitara mahdu lentokoneessa käsimatkatavaroihin.
Kitaristi ottaa matkalle mukaan minikokoisen reissukitaran, mutta mitä basisti ottaa? No vaikkapa Hoscon sähköisen Tiny Boy -basson.
Sitä suunniteltaessa tavoitteet ovat olleet samat kuin matkakitarallekin: pieni koko, jotta soitin mahtuu lentokoneessakin käsimatkatavaroihin (kokonaispituus 790 mm, paino 2.5 kg), mutta soitettavuutta ja soundia pitää olla riittävästi.
Saatavana sekä 4- että 5-kielisenä versiona.
Johann Georg Staufferin 1800-luvulla rakentamia kitaroita pidetään keskeisinä uudistajina akustisten klassisten kitaroiden kehittyessä kohti sitä muotoa ja rakennetta, joka nykyisin tunnetaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että Christian Frederick Martin oli oppipoikana Staufferilla ennen oman pajan avaamista ja myöhempää muuttoa Amerikkaan, jossa ensimmäiset kitarat olivat nimenomaan Staufferin tyylin jatkoa.
Kuvassa on Altamiran moderni tulkinta Staufferin kitarasta tehtynä samoilla mitoilla kuin esikuvansa. Ja kotelokin on ehtaa 1800-luvun vintagetyyliä.
Music Boutique Village oli yksi messujen osio, johon oli kerätty joukko kitaranrakentajia eri puolilta. Kuvat kitarat on Sloveniasta ja niiden tekijä Mitja Mithans pilkistää valikoimansa takaa.
Loppukesästä tulee kuluneeksi 50 vuotta Woodstockin - sen ensimmäisen - järjestämisestä. Näissä merkeissä Martin Guitars tarjoaa erikoismallin DX Woodstock 50th Anniversary, joka pohjautuu malliin X Series D-14 somistettuna festivaalin alkuperäisen logon kuvioinneilla.
Kitaran runko on Martinin edullisissa kitaroisa käyttämää painelaminaattia, joten hintakin jää selvästi alle 1000 dollarin.
Tiibetiläinen musiikki on soveltuvaista mielenrauhan ja mietiskelyn taustalle. Näitä pannuja soitetaan pyörittämällä puunuijaa kevyesti reunoja pitkin. Taustalla ksylofonin tavoin soivia putkikelloja.
Tämä soitin on ranskalaisen Ludophonen suurin malli. Viritettyjä titaanitankoja soitetaan sormin pyyhkäisemällä ja ne soivat kitkan vaikutuksesta - hiukan kuten antiikkinen neulaviulu.
Firman tuotevalikoimaan kuuluu pienempiäkin samalla periaatteella toimivia soittimia rakennettuna puolipallon muotoisen resonaattorin päälle sekä 16 metallitangon sopraanoharppu.
Kuvassa Soulezzan kitaroita Espanjasta käsin tehtynä. Soittimet ovat varsin kompakteja, kaulassa ei ole lapaa ja runkokin vaikuttaa pieneltä. Vaikka mikkeinä on humbuckereita, nämä eivät niinkään ole rämäköitä rokkisoittimia, vaan parhaimmillaan pehmeään ja runsaaseen, joskin tarvittaessa tiukkaan jazzin ja sointumelodoiden soittoon.
Kotona harjoitteleva trumpetisti ei ole kenenkään ihannenaapuri. Trumpetin ja flyygelitorven kantava sointi saadaan kuitenkin kesytetyksi maltilliselle olohuonetasolle Mute Tuben avulla. Nämä valkoiset putkilot on sisältä vuorattu akustisesti vaimentavalla vaahtomuovilla ja ulos kuuluva ääni on hämmästyttävän vaimea.
Toisaalta Mute Tubea voi käyttää äänityksiin sijoittamalla mikrofoni putken sisään - sille on lähtöliitin putken pohjassa.
Tämä soitin on nimeltään sasando ja se on nykyaikaistettu versio indonesialaisesta perinnesoittimesta, joka tehdään palmulehdistä punotun resonaattorin ympärille. Sähköistettynä soitin soi kuuluvasti ja kuvamme taitavan näppäilijän käsittelemänä sasandosta muodostui yksi messujen pysäyttävimmistä tuote-esittelyistä.
Mikä soundi kulloinkin miellyttää. Portugalilaisen APC:n viisikaulainen ainakin tarjoaa valinnanvaraa, jos keikalla tarvitaan nopeita vaihdoksia akustisten kielisoitinsoundien välillä. Näppäilykohdalla tosin on jonkin verran tunkua.
Rumpukalvojen materiaalina on aikojen alusta ollut nahka - modernimmat muovit ovat tällä aikajanalla vielä tuore ilmiö. Ja kyllä nahkakalvoja edelleenkin tarjolla on.
Vellum Head on Pakistanista ja heidän valikoimaansa kuuluu lehmän, vasikan, vuohen ja kamelin nahasta valmistettuja kalvoja lyömäsoittimiin ja banjoihin.
Tässä on vielä prototyyppiasteella olevia Reinhardt GmbH:n Soundbellows'eja. Kahdeksan satsi soittaa yhdessä diatonisesti oktaavin sävelet, kukin näistä vain vain yhtä säveltä kerrallaan. Soittaminen tapahtuu puristamalla Soundbellowsien palloa, mikä saa huuliharppusta tutulla tavalla metallikielen soimaan. Näiden tarkoituksena on kehittää lasten ryhmätyöskentelyä sekä ajoituksen, sävelten keston ja dynamiikan ymmärtämistä.
Frankfurtin Prolight & Sound ja Musikmesse sulkeutuvat perjantaina illalla samoihin aikoihin, kun tämä juttu aukeaa nettiin, ja viimeisetkin journalistit suuntaavat jo iltakoneille kotimatka mielessään. Lauantaina vietetään kaupungilla kuitenkin vielä jatkot festaritunnelmissa niiden kesken, joilla kuntoa riittää.
Näissä merkeissä pelipaikoille palataan taas vuoden päästä: ajankohdaksi lupaillaan tuttuun tapaan huhtikuuta, ja tarkat päivämäärät kuten messujen formaattikin alkavat hakeutua uomiinsa, kunhan järjestäjät ovat saaneet vedetyksi nippuun tämänvuotisen saldon plussineen ja miinuksineen.
Lisätiedot: Messeforum Finland
