Uuden hallijärjestyksen myötä oli ysihallin yläkertaan sijoitettu studio- ja kotitallennuslaitteiden lisäksi sähköisiä kosketisoittimia. Ja viimeksimainittuja niin vintagena kuin retrona ja tietysti myös huippufuturistisna versioina.
Suhteellisen pieni ryhmä analogiseen synteesiin vihkiytyneitä valmistajia sekä joukko fanaattisia harrastajia ovat pitäneet analogiset syntetisaattorit voimissaan läpi digitaalisen vallankumouksen. Saksalaisen kosketinsoitinlehden osastolla oli kasattuna massiivinen syntikka, jota avusti muutama räkillinen ulkopuolisia efektejä. Kaikki kaapeloituina toisiinsa keikkakelposesti moninapaliittimin.
Ja kun ensimmäiset sävelet pärähtivät, kääntyivät messuvieraiden askeleet läheisiltä käytäviltä ja osastoilta ihmeesti kohti reliikkiä. Eikä syyttä, hienoa soittoa ja kertakaikkisen tuhdit soundit!
Analogisista vetonauloista puheenollen – tämän vierasjoukon kokosi ympärilleen Mellotron…
Ysihallin pekulariteetteja tämäkin – leikkisästi nimetty ja iloisen värinen kaiutinmallisto, jonka todellinen laatuluokitus jäi kyllä tällä reissulla selvittämättä.
Korg Stageman 80 tarjoaa liitynnät mikille ja linjasignaalille, kompit rumpukonetta muistuttavasta koneesta ja muutaman muunkin ominaisuuden, joilla katusoittoon tai kotibileisiin saa kivasti pauketta ja jytkettä. Vekotin on melko äänekäskin nimittäin.
Tascam Audio Interface kytkee tubettajan radioinnin nettiin aivan vaivattomasti.
Motun osastolla tunnelma vaihteli äärestä laitaan. Ensin syvennyttiin toden teolla softan käyttöön ja seuraavaksi osastolla soi elävä musiikki.
Solistilla oli ilmeikäs ääni, jolla kyllä kelpasi coveroida mm. Patti Austinin ja Whitney Houstonin tunnetuiksi tekemiä kappaleita.
Neve BCM10/2 Mk2 edustaa analogiretroilua puhtaimmillaan. Ja olihan osastolla isompikin tiskejä sekä vanhojen lohkojen mukaan rakennettuja irtoprosessoreita.
Mackie Axis – All hands on deck!
Uusi kontrolleri tarjoaa fyysisiä säätimiä isommallekin miksaukselle ja paikat kolmelle tabletille näyttökäyttöä varten.
Axis nivoutuu saumattomasti yhteen Mackien DL32R -räkkimikserin kanssa ja puhuu Dantea. Slogan, joka messuilla toistui ylt’ ympäriinsä…
Aivan erinomainen markkinointikikka Dantelta: tällainen kyltti löytyi kymmeniltä eri osastoilta!
Digico lisäsi Digigrid-systeemiinsä äänitystoimiin tarkoitettuja liityntäbokseja. Joka palikalla on oma ip-osoitteensa ja kaapelointi hoidetaan cat-piuhalla.
mide24.eu tarjoaa ammattimaisesti tehtyjä midisovituksia erilaisille kokoonpanoille ja yhden miehen bändi -tyyppisille soittimille.
Roli keräsi kosolti innokkaita kokeilijoita osastolleen. Eikä ihme, koskettimiston ilmaisuvoima on hämmentävän laaja ja ilmeikäs.
Kun kerran kielten päätehelat on jo pitkään koodattu värein, niin miksei saman tien koko kieli. Näin tuumi Aquila, jonka värilliset kielet on suunniteltu sujuttamaan soiton oppimista ja opettamista.
Tasalaatuisen soitinpuun saatavuus on ollut pitkään pulma etenkin niille valmistajille, joiden tuotanto on mittakaavaltaan tehdasmaista. Blackwood tarjoaa ratkaisuna vaihtoehtoisia puulajeja, joita tarvittaessa värjätään perinteistä materiaalia vastaavaksi.
Cole Clark valmistaa persoonallisia soittimia, joiden ulkonäkö on yhtenäisestä mitoituksesta huolimatta luontaisesti yksilöllinen. Ja mikäs siinä, kukas sen nyt on muka päättänyt, että vain loimuilu olisi soittimen ulkonäköön sopiva eloisa piirre puussa.
Rajut kontrastit näyttivät luonnossa vielä kauniimmilta kuin kuvassa. Samanlaista vahvojen piirteiden suosimista oli nähtävissä myös akustisten pianojen hallissa – kiiltomusta ja pähkinänruskea eivät ole enää ainoat sallitut värit sielläkään.
Hihnalukkojen kirjavassa valikoimassa LOXX on yksinkertaisemmasta päästä, mutta kaunista se yksinkertainen nytkin on. Valmistaja esitteli vaivatta paikalleen asennettavan ja matalan järjestelmän, joka varmistaa arvosoittimen pysymisen tiukasti hihnassa kiinni.
Hihnan irrottaminen vaatii kaksi helppoa liikettä.
Tarkoin säädelty kosteus pitää puiset soittimet hyvässä soinnissa ympäri vuoden. Sveitsiläisen Stretton esittelemiin saippuakotelon kokoisiin rasioihin sijoitetaan iso ja imukykyinen kasteltu tyyny, Stretto puolestaan soitinkoteloon ja valmistajan mukaan näin saavutetaan markkinoiden tasaisin kosteus soitinkoteloiden sisätilaan. Kuvassa näkyy digitaaliset kosteusmittarit tämän toteamiseksi.
Hienojen nahkahihnojen ohella Levyn mallistoon kuuluu myös tekstiiliremmejä. Eikä ruutukuosi ollut suinkaan ainoa tyylilaji.
Kalimba ei ole enää pelkästään hauska peukalolla soitettava rasia, jossa sävelet ovat mitä sattuu. Hokema Kalimban valikoimaan kuuluu useita eri tavoin viritettyjä kalimboja, jota voi ottaa osaksi bändin sointia. Nämä Saksassa tehdyt soittimet ovat hinnaltaan varsin kohtuullisia.
Ukulelevillitys se ei hellitä maailmallakaan…
Mogees on kontaktimikrofonin kaltainen pikku pallero, joka on tehty muuntamaan likimain mikä tahansa esine soitettavaksi.
Kuvassa Mogees’eja on kytkettynä polkupyörän runkoon, ja fillaria soitetaan rumpupalikoilla. Samalla tavoin signaalin voi poimia vaikka huonekaluista, kodin esineistä tai pihapuusta.
Soundien valikoima napataan vehkeeseen liittyvästä sovelluksesta iOS:lle. Sovelluksen voi lisäksi opettaa tunnistamaan liikeratoja ja säätämään tuloset niiden mukaiseksi.
Eräs Musikmessen näkyvä ja kuuluva teema rakentui rumpujen varaan, vaikka isot valmistajat olivatkin Yamahaa lukuunottamatta jättäytyneet pois. Useampi erillinen rumpulava palveli kuitenkin demojen alustana ja kansan ihasteltavaksi oli roudattu useiden nimimiesten settejä.
Uusi B2B-halli tarjosi valmistajille mahdollisuuden privaatteihin kokoustiloihin, joissa neuvotella rauhassa jälleenmyyjien ja muiden kontaktien kanssa. Siellä saattoi myös seurata messujärjestäjän organisoimia luentoja, joissa käsiteltiin muun muassa vähittäisliikkeen pyörittämiseen ja markkinointiin liittyviä aiheita.
Netti muuttaa maailmaa, ja myös musiikkimaailmaa – jopa klassisella puolella. Thomas Forschbachin luento keskittyi digitaalisten viestintäkanavien ja -välineiden mahdollistamiin uusiin ulottuvuuksiin pianonsoiton opetuksessa.
Camac ei suinkaan ollut ainoa kasihallissa soittimiaan esitellyt harppumerkki. Kiehtovaääninen soitin, jota rytmimusiikin saralla on hyödynnetty aivan luvattoman niukasti.
Ashdownin B-Social on 75-wattinen viihdekeskus, joka kelpuuttaa signaalin vaikka mistä lähteestä – langattomasti oman vastaanottimensa kanssa. Ashdown tunnetaan bassovahvistimistaan, ja basisteja varten tämäkin on ensisijaisesti suunniteltu, mutta johtojen kanssa kitaratkin voivat kytkeytyä mukaan jammailemaan.
Darbukoita Masterworksin symbaaliosastolla – näillä ei jää estradin huomaamattomimmaksi hiirulaiseksi.
Italialainen Guglielmo Cicognani on kotimaassaan kunnostautunut kitaravahvistimien alalla ja pitempään. Gurus on kuitenkin hänen uusi tuotemerkkinsä, jonka ensimmäisenä julkistuksena messuille tuotiin kuvan malli 5015. Vahvistimen perusideana on tarjota runsain mitoin headroomia pienestä askista 50 W teholla ennen soundin säröytymistä. Siten soundin muokkaaminen pedaaleilla sujuu luontevasti. Muikea SexyTone säätää taajuusvastetta yhdestä nupista pyörittäen.
Furch esitteli akustista mallistoaan hillityn arvokkaalla osastolla.
Kitaroiden ohessa Furch valmistaa varsin mainioilta vaikuttavia bassoja.
Todella uskottavalla tavalla kaheliksi tiedemieheksi tekeytyneen David Raingerin kanssa osaston jakanut kotimainen Mad Professor esiteli pedaalikokoelman lisäksi upouusia kaiutinkaappeja, joissa on kosolti uutta ajatusta.
Harri Koski kertoo, että rakenteen perusidea on kopsattu helikoptereden pyrstöstä, jossa ohut seinämä jäykistetään ohkaisilla tukirimoilla. On kestävä, muttei painava. Lisäksi jokainen kotelo on mitoitettu ja viritetty juuri tietylle elementtityypille, eikä millekään muulle.
Herra Rainger itse esitteli messujen – ja mahdollisesti koko universumin – oudoimpia pedaaleita, joiden kuvauksista tarttui korvaan erästä efektin sivuvaikutusta koskeva tokaisu: ”… which can really upset some people… but some like it!”
Näiden omaa nimeään kantavien efektien suunnittelija ja rakentaja David Rainger ei ole mikään keltanokka alalla, takana on omaa musisointia 70-luvulta asti, monia työvuosia studioassistenttina ja äänittäjänä Lontoossa, pitkä pesti kitaralehden vakituisena toimittajana, kauan jatkunut harrastus elektroniikkaan ja niin edelleen.
Tässä on Bossin 150-wattinen nuppi Waza Craft, valmistajan mukaan tehty toistamaan kaikkien aikakausien rocksoundit ja kaupan päälle vielä Bossin oma Brown Sound. Vahvistimen ideaan kuuluu samankaltainen toteutus kuin Blues Cubessa, sisällä nimittäin on kanta uusia soundipaletteja avaaville Tone Capsuleille. Lähtiäisiksikin tarjolla on neljä kanavaa ja tehon kuristus aina 1 W asti.
Höfneriä ei messujen yleisöalueelta löytynyt. Muutama soitin oli kuitenkin tuotu B2B-hallin neuvottelukabiinin ovensuulle rekvisiitaksi ja jälleenmyyjien kokeiltavaksi.
Ja vastaavaan ratkaisuun olivat tänä vuonna päätyneet monet muutkin yritykset. Kaupallisten neuvotteluiden osastolla näkyi niin Marshallia kuin Hagströmiäkin, mutta messuhallissa näidenkin brändien edustus oli jonkun paikallisen kauppiaan hallussa.
Neuvottelujen kannalta varmasti erinomainen taktiikka, mutta tavallisen messuvieraan vinkkelistä harmillinen suuntaus. Aiemmin Frankfurtissa sai todella kattavan kuvan koko vuoden tulevista tuotteista, merkistä riippumatta. Nyt messujen yleisölle avoimesta puolesta on hyvää kyytiä muotoutumassa Saksan omille markkinoille suunnattu tapahtuma, eräänlainen pop up -kauppa, jossa paikalliset toimijat kauppaavat paikallisille asiakkaille tuotteitaan kollektiivisesti. Uudistuksilla on haettu uutta pontta messuamiseen, mutta nähtäväksi jää löytyykö sitä tätä kautta.
Tässäpä nikkaroitavaa ruuvimeisselin omistajalle. Kytkinkitaran sisuskaluja voi halutessaan muokata varsin vapaalla kädellä.
Hiukan pehmeää fiilistelyä: Vox Iron Heart on 10-wattinen Pathfinder päällystettynä prätkäväen suosimalla japanilaisella Iron Heart -farkkukankaalla. Kangas tietenkin haalistuu ja kauhtuu vuosien käytössä, mutta rokkisoundit säilyvät samana.
Ogren kitaroilla metallin soittaminen saa käsitteenä aivan uuden merkityksen, nehän on tehty kokonaan magnesiumista. Ja nyt myös progemetallin, sillä Ogre esitteli kaksikaulaisen soittimen. Jotta tämä kokonaisuus mahtuisi kohtuukokoiseen laukkuun, sen voi purkaa osiin irrottamalla rungosta siipiosuus ja kaulat toisistaan.
Ei viikinkinostalgiaa vaan häränsarvimalli… joko seinällä tai lattialla.
Silloin kun telineenkin pitää tulla huomatuksi…
Eikös pedaalilauta ole jo muutenkin oleellinen osa kitaristin karisman rakentamista? Miksei sitten saman tien valaistaisi sitä ledeillä, niin että varmasti näkyy?
Lug One on nerokas vipukiristin, jolla tavanomaisilla viritysruuveilla sopivaan peruskireyteen tiukatun kalvon voi kerralla kiskaista melko tiukaksi tai todella pinkeäksi. Vipumekaniikka on nimittäin porrastettu niin, että väliasennot onnistuvat myös.
Toinen erikoisuus on kahteen kerrokseen jaettu vanne, jonka ylempi kehä koostuu useammasta jaksosta. Minkä hyvänsä jakson voi irrottaa ja korvata toisella materiaalilla: jos haluaa yhden kanttisoundin messinkisellä klangilla ja toiseen puun kopausta puuta vasten, niin sehän kyllä käy päinsä. Ja valikoimassa löytyy myös silkkaa terästä sitä kaipaaville.
Lug One -osastolla oli toinenkin innovaatio: pikalukittava toimiripustin.
Mahler Engineering ajatteli boksinsa toisin. Runko on ehtaa kiveä ja sisältä vaimennettu, jotta se ei resonoisi yhtään mitenkään. Osastolla oli esilllä mm. valkoista ja vihreää marmoria sekä punaista graniittia.
Ideana on, että kaiutinkin on täysin eristetty kopasta, jottei värähtely siirry mekaanisesti elementin rungosta kaiutinkoteloon.
Vaimenninkehikolla on kuitenkin toinenkin rooli – sen ansiosta kaiutin voidaan irrottaa ja vaihtaa nopsasti, joten samaan koteloon voi sovitella vaihtoehtoisia elementtejä.
Jos kotelomallissa on aukkoja useammalle kaiuttimelle, niin kaikissa ei tarvitse olla elementtiä vaan osan voi sulkea peitelevyllä.
Ja mikäli täysin umpinainen kotelo ei tule kyseeseen, niin takalaidassa on kierteellä tiukattava peitelevy, jonka voi myös ottaa pois, jolloin kaiuttimen taka-aalto pääsee sitä kautta hengittämään. Kaiuttimien esitteluyvideon voi katsoa tämän linkin kautta.
Myöhäisen iltapäivän bluesia messuravintolassa. Lounastaa kannattaisi ajoissa, muuten saattaa saada sitä mitä jäljellä on. Ja kukkakin komppaa tunnelmaa…
Mikset käämisi itse omia mikkejäsi? Kiinalaisen Roswellin osastolla ei ollut esillä alien-tekniikkaa vaan pikemminkin vanhan teknologian näppäriä sovelluksia.
Juha Tamminen Nordic Audiolta esitteli innostuneesti uutta edustusta. Liviau on kosketusnäytöllä varustettu äänijärjestelmä tai pikemminkin sen hermokeskus. Valmistaja on takavuosilta mm. ekvalisaattoriestaan tunnettu Apex.
Liviaun ominaisuuksiin kuuluu muutama mikrofonitulo, neljä analogista linjatuloa ja kuusi analogista linjalähtöä, sekä kaksi kaiutinlähtöä laitteen oman 2x50-wattisen pääteasteen perässä. Signaalin voi ohjata mistä tahansa minne tahansa ja muokkausta varten tarjolla on monipuoliset, mutta helppokäyttöiset työkalut.
Analogisten liityntöjen ohessa varusteluun kuuluvat ethernet- ja USB-liitännät.
Äänen ohella Liviau tarjoaa täyden DMX512-valo-ohjauksen ja kaikki toiminnot voi myös synkronoida keskenään. Esimerksi kuvaprojisoinnin käynnistys voisi vaikka samalla automaattisesti himmentää valaistusta, puhemikrofonin avaaminen hiljentää taustamusiikin jne.
Android-pohjainen ohjelmisto löytyy kahtena versiona – LiviauR baari- ja ravintolakäyttöön optimoituna ja ja LiviauS neuvottelu- ja seminaarikäyttöön speksattuna. Kummassakin käytössä päästään hyödyntämään laitteen omaa sisäistä 12 gigan muistia vaikka taustamusiikin ja mainosvideoiden varastointiin, tai sitten esimerkiksi kokouksessa tarvittavien dokumenttien ja esitysten säilytykseen. Eikä kaikkea tarvitse ennalta siirtää Lavian muistiin tietenkään, materiaalia voi poimia vaikka USB-väylän kautta tai syöttää langattomasti osallistujien omilta mobiililaitteilta.
Mikä parasta: itse laite on aina sama, joten LiviauR muuntuu softapäivityksellä S-versioksi tai päinvastoin.
SGM demonstroi heittimiensä vedenkestävyyttä sananmukaisesti uittamalla niitä vesiputouksen alla.
Noitarumpu poikineen…
Espanjalainen Aclam Guitars on kehitellyt pedaalilautaan mainiolta vaikuttavan kiinnikesysteemin. Smart Track -laudan hahloihin sujautetaan o portaattomasti liikuteltavia kiinnikkeitä, joita voi käännellä eri asentoihin. Tiukkaus hoituu yhdellä ruuvilla ja nahkea kumipinta tarraa hyvin pedaalin kotelon seinämään.
Pito on kohdillaan eivätkä pedaalit heilu yhtikäs ollenkaan – jämäkkä ja kätevä. Kukahan ryhtyisi edustamaan tätä merkkiä Suomessa?
Lapsille ja lapsenmielisille suunniteltu puuhamaa tarjosi ysihallissa ajankulua uteliaille ja leikkisille.
Erilaisia merkkipäiviä nähtiin messuilla useitakin. Eräs juhlija oli RME, jolle tuli täyteen 20 vuotta ammattiaudion laitetuotantoa.
Messuja ei oikeastaan olisi ilman Tora Bora Boys -yhtyeen hillibillyä, niin pitkään ovat nämä herrasmiehet luoneet tunnelmaa akustisten soitinten hallissa.
Bändissä musisoivat kantrisoittimia edustavan Saga-yhtiön johtoportaan miekkoset ja taktiikka on selkeä: kokoonpanon soittimet komppaavat luontaisessa balanssissa ja soolovuorossa oleva astuu sitten askeleen lähemmäs mikkiä. Sitä ainoata, jonka ympärille laulajatkin asettautuvat sopiville etäisyyksille optimaalisen miksauksen saavuttamiseksi.
Eikä strategia muutu, vaikka kokoonpano siirtyisi isommalle estradille – ei tässä kaikkia ryhdytä erikseen mikittämään!
Galleria-hallin akustisen musiikin lavallakin riittää yksi ainoa mikrofoni, kun soitto kumpuaa sydänjuurista ja välittyy eteenpäin rennolla otteella mutta tinkimättömällä taidolla.
Osui ja upposi – jälleen kerran
Yamaha oli varannut itselleen jälleen kokonaan oman tilan, Portal Housen, johon oli rakennettu Musikmessen hienostunein ja tunnelmaltaan seesteisin osasto. Tilaa oli kulkea ja kokeilla ja esillä oli koko musiikkipuolen valikoima akustiseen pianoon trumpettiin ja sähkökitarasta syntikkaan.
Upouusi ja Riffissäkin juuri käsitelty RevStar -mallisto oli luonnollisesti esillä näkyvästi, mutta
samalla juhlistettiin Yamahan sähkökitara- ja -bassotuotannon 50-vuotista taivalta.
Yamaha uudisti hiljattain Recording Custom -sarjansa, jolla on pitkä historiansa silläkin. Steve Gaddin settikin oli kasattu osastolle sananmukaisesti virtuaaliseen studioympäristään. Kun nosti 3D-lasit nokalleen ja luurit korvillee, itse Gadd asteli setin taakse jakelemaan rudimentteja musikaalisesti ympäri settiä – komppi ja soolo samassa paketissa, edelleen armottomalla groovella.
Yamaha huomioi myös tulokkaat: rumpuvirtuoosi Manu Katchén nimeä kantava koivurunkoinen juniorisetti ei ole mikään lelu. 16-tuumaisen bassarin ympärille koottuun, pienelle soittajalle mitoitettuun settiin sisältyvät lyhytvartiset hihat- ja virvelitelineet.
Topi Suuronen Studioteciltä esittelee K&M:n uutta kaiutintelinettä, jonka yksi koipi on teleskooppimallia. Pystyputken saa todella pystysuoraan vaikka teline pitäisi sijoittaa portaikkoon.
Korg omistaa Voxin ja niinpä osastolla oli esillä myös todellista Vox-historiaa.
Eikä Frankfurtissa tosiaan unohdeta myöskään vierailijoiden ikähaarukan toista päätä. Rolandin uudet digitaalihaitarit loihtivat uusia äänellisiä ulottuvuuksia jopa kaiken kokeneen seniorisoittajan korviin.
Tällä papalla oli varsin mukavaa saksalaisen Stickin variantin demonstroimisessa.
Sylphyo on midiohjain puhallinsoittimen hahmossa. Valmistajan mukaan se tarjoaa luonnollista ansatsia vastaavan äänenmuodostuksen ja soittimen alapintaan sijoitetun liukukontrollerin ansiosta todella pätevät konstit soinnin väritykseen.
Kun sormienkin asennoilla voi vaikuttaa soundiin, on ennakkoluulottomalle puhaltajalle tarjolla aika lailla mahdollisuuksia. Mikä kävi hyvin ilmi osaston demoissakin, kyllä toimii!
Myös kuvapuolen tuotanto oli vahvasti esillä Proight & Sound- messuilla. Kraanalla liikuteltavan kameran ja vastapuolella kiskoilla rullaavan kameran toimintaa pääsi havainnoimaan pingispöytää suuremman pienoismallin luona.
Ja jos olet joskus ihmetellyt miten kraanaa ohjataan, niin tässä se näkyy.
Tämä oli tältä erää viimeinen Frankfurtin Prolight & Soundin ja Musikmessen tarjonnasta koostettu ritirimpsu. Jatkamme tästä yksittäisten tuotteiden tai tuoteperheiden uutisoinnilla, tasaiseen tahtiin seuraavien viikkojen myötä.
Ensimmäisen tämän vuoden messusetin voit katsoa tämän linkin kautta ja toisen päivän annos löytyy puolestaan tämän linkin klikkauksella. Kolmas osa messuraporttia aukeaakin sitten tästä linkistä.
Lisätiedot messuista: Messe Forum Finland oy
