Perjantai, neljäs messupäivä. Kävelykierros jatkuu, osin samoja käytäviä, osin kokonaan uusia luodaten. Tässä jälleen kooste päivän löydöksistä.
Riffissä 4/2106 testattu DAS Audion Vantec on edelleen saatavilla vanerikuorisena, mutta sen rinnalle tuotiin nyt Altea Pro – sisarmalisto valetuin muovikuoteloin.
Jori Asikainen F-Prolta ammattilaisten ympäröimänä. Vasemmalla Allen & Heathin tuotekehitykseenkin vahvasti osallistunut Oscar Söderlund, eräs naapurimaamme Ruotsin miksaajakunnan keskeisimpiä henkilöitä. Ja oikealla puolella Kemppaisen Matti, jonka yritys isännöi nykyisin HIP-studiota ja huolehtii mm. Olavi Uusivirran keikkaäänentoistosta.
Brightin Suomessa edustama DPA kuului vuosipäivien viettäjiin. Firma aloitti Brüel & Kjaerin perinnön pohjalta Danish Pro Audion nimellä, mutta merkki on nyt ytimekkäästi DPA Microphones.
Prolight & Soundin puolelta löytyi myös Nordic Audio Distributionin eli NADin Juha Tamminen. Juhan vastuulla ovat Tanskasta operoivan yrityksen toimet Suomessa.
Townsend Sphere on juhlavan näköinen mikrofoni, jonka valttina on autenttiseksi mainostettu klassikkomikrofonien mallinnos – äänitä Spherellä ja vaihda mikki sitten miksausvaiheessa…
Kristian Hyyppä, SoundBross, Seinäjoki sekä firman Suomessa edustama Coda Audion uusi PA. Esimerkkisetissä kolme passiivista APS-yläkaappia ja yksi passiivinen APS-subi. Merkin periaatteiden mukaisesti point source -ajatuksella, ja arrayable-muodossa.
Metritolkulla APIn tiskiä hypisteltäväksi. Messuiloja sekin. 32 kanavaa muuten. Ja aivan jäätävän vaaaaltava keskilohko tietokoneen istutusta varten. Pulpetille parkkeerattavia Lexiconin kauko-ohjaimiahan ei enää näy. Pluginit, pirulaiset…
Ysihallin musiikkituotannon osastoilla oli ihan mukava kuhina perjantaina. Anssi Hyvönen Amphionilta keskustelee aina mielellään huippuaudion ja kaiuttimien laatukriteereistä. Sekä konsteista niiden saavuttamiseksi.
Glyph Studio RAID ei tapa hyönteisiä vaan pitää datan hengissä…
…tai ainakin tallessa.
Saksofonin suukappaleiden materiaaleissa kiertää trendejä ja tottumuksia: metallia, muovia, muita materiaaleja... kuten esimerkiksi puuta. Itävaltalainen Thomas Andreatta on ollut päätoiminen puutarhuri ja päreiden tekijä, muutaman vuoden ajan lisäksi suukappaleiden valmistaja. Messuilla hänellä oli näytillä koko valikoima pähkinäpuisia suukappaleita. Kuvassa näkyy myös nahkainen ruokolehden kiinnitin.
Akustisen kitaran rakentamisessa yksi huolenaihe on tallan liimauksen kestävyys…
Australialainen Cole Clark varmistaa, että taatusti kestää, koska varmennuksena on ruuvikiinnitys. Soitinpuut ovat suureksi osaksi valmistajan kotimaasta ja kestävä kehitys on huomioitu.
Kevin Zuccaro Fluid Audiolta työskenteli ennen KRK:n palveluksessa, perusti sitten oman yrityksen ja toi nyt kaiutinmallistonsa lisäksi näytteille iltahommina kehittelemänsä Guitar Monitorin.
Se on tattimainen, imukupilla kitaran kanteen kiinnitettävä akkukäyttöinen pikkuvahvistin, jossa on myös särö-, chorus- ja kaiku-efekti. Vekotin on tarkoitettu piristämään soiton harjoittelua vaikka kotona, hotellissa, back stagella tai muualla missä iso vahvistin ei tule kyseeseen, mutt ilman vahvistinta tuntuisi tylsältä.
Lasten kokoon skaalatut ja hauskasti kaarevia muotoja saaneet minipianot olivat niin hupaisia, että niitä soittivat myös aikuiset. Ja soitinten värimaailma kattoi hempeän pastellia punaista ja sinistä siinä missä arvokkaan valkoistakin.
Tämä näennäisen yksinkertainen keksintö on laakista lyönyt läpi livesoittajien keskuudessa: Samsystemsin Integral Close Miking kiinnitetään pysyvästi kitarakaapin kartion eteen samoilla ruuveilla kuin kaiutin on kotelossa kiinni ja se sisältää oman analogisen mikrofonin juuri sopivasti keskikohdan viereen kohdistettuna ja omalla lähdöllä varustettuna. Hintakin on kohtuullinen, 100 dollarin tuntumassa.
Simon Gilmore kertoi, että laite on pistetty rankkaan testiin vertailukohteenaan alan standardi ja toimivaksi jo vuosikymmenien ajan koettu SM57. Marshallin tehtaalla kuulemma tekivät kaikkensa, jotta Integral saataisiin kiertämään, mutta lopulta SM57 kiersi ensin. Gilmoren mukaan The Whon teknikot ovat tulossa käymään, jotta bändin kitarakaapit varustettaisiin näillä seuraavalle kiertueelle.
Eminence kuuluu niihin merkkeihin, jotka ovat olleet mukana näissä kehissä miltei sähköisen populaarimusiikin alusta saakka. Mittarissa kunnioitettava lukema, ja seinälle printtattuna yhtiön alkuaikojen slogan: ”The new sound coming from Eminence is heard far and near with electronic speaker”.
Tässähän hauska soittopeli. ATV:n bambupuukuorella reunustetussa aFramessa on elastinen polykarbonaattikalvo, sen voi laittaa pöytärummuksi tai pitää sylissä taputeltavana. Vehkeen takana on kontrolleriosio, johon kuuluu perkussiosoundien ja kokeellisempienkin äänivalikoimien valinta, efektit ja soundien hienosäätö, pietsomikki ja painesensori.
Arvostetuin saksalainen soitinrakentajalle myönnettävä tunnustus on messuilla jaettava Deutscher Musikinstrumentenpreis. Tänä vuonna sen saivat Klaus Martensin valmistama flyygelitorvi Horaffia AX sekä yhteisesti kuviemme kaksi sähköbassoa: LeFayn Pulse 4 ja Marleauxin Consat Custom.
Valinnan tehnyt raati kiitti bassojen soittoergonomiaa, yksinkertaisuudessaankin näyttävää ulkonäköä sekä täyteläistä ja erottelevaa sointia koko otelaudan alueelta.
Kun tuotteet ovat kuin koruja, ne voi myös asetella näytille kuin korut.
Martinezin kitaroissa kaikuaukko on jaettu kahteen sirompaan osaan ja sijoitettu viehkosti.
Ensin Supro tuotiin takaisin vahvistimina ja nyt siihen päälle kitaroina ja efektipedaaleina. Vanha jenkkiklassikko on kokenut uuden tulemisen, mutta näyttää kuitenkin samalta kuin vuosikymmeniä sitten. Kiinassa valmistetut kitarat sijoittuvat hintaluokkaan 700-100 euroa.
Imua on ehta havaijilainen soitinvalmistaja, joka tekee – kuinkas muuten –ukulelejä. Mutta se ei suuntaa tuotteita muskarilaisille vaan soittototaitonsa huippuun jalostaneille. Kyllä tällä osastolla oli sellainenkin soitin, jonka hinta jäi alle kahden tuhannen euron.
Roadie 2 on automaattinen virityskone, joka hoitaa kitaran ohessa basson tai uken kielten kiristykset tai löysäilyt. Sisällä kojeessa on erittäin hienostuneeksi luonnehdittu vireentunnistin, joka on kuulemma immuuni ympäröiville äänille. Ja täsmällinen servokoneisto metallisinen vaihteistoineen.
Akku ladataan USB C:llä ja yhdellä latingilla vääntää 150 kitaraa kuosiin. Eikä kuulemma haittaa, vaikka vempain putoisi, se kestää tärskyt kyllä, kertoo laitteen kehittämiseen keskeisesti osallistunut Hassane Slaibi Band Industries -yrityksestä ja pudottaa samassa Roadien lattialle näytöstyyliin. Eikä laite tosiaan ollut moksiskaan.
Deep Purplen Don Aireylla riittää puuhaa silloinkin kun pääbändi ei ole kiertueella. Messuille hän toi oman kokoonpanonsa, jonka ohjelmistoon kuuluu mm. Colosseumin parhaimmistoa. Suomalaisia kiinnostavasti hänen molemmat kosketinsoittimensa ovat Suomessa tehtyjä uudistuotannon GEM:ejä. Ja kuinka sattuukaan, pian ilmestymässä printtilehdessämme voi lukea näistä lisää.
Timo Juutilla riitti informoitavia Soundionin osastolla – GEMin paluu huomioitiin ja nimenomaan positiivisessa hengessä.
Acoustics Europe tekee keveitä ja sisustukseen sopivia seinäkkeitä studioihin, avokontto… ei vaan siis monimuototyötiloihin ja muihi ongelmallisiin ympäristöihin.
Koistinen Kantele oli valinnut tällä kertaa taktiikakseen näyttää kädestä pitäen ja livenä mihin muinaiseksi mielletty kansallissoittimemme tänä päivänä venyy.
Anttu Koistisen Wing15-sähkökanteleen varustuksen kruunaa kielien alle asennettu slidepalkki, jolla soundista saa hämäävän kitaramaisen – varsinkin jos kuorruttaa sen särö- ja delay-pedaaleilla.
Ympyrä sulkeutui Koistisen päättäessä Acoustic Stage -keikkansa versioon saksalaisyleisön hyvin tunteman Amorphis-bändin parinkymmenen vuoden takaisesta metallibiisistä ”My Kantele”.
Kaustislainen Picturall päivysti visuaaliselle tekniikalle omistetussa hallissa. Vesa Laasasen mukaan Picturallin painopiste on siirtymässä pop- ja teatterimaailmasta yhä voimakkaammin silkan videoprosessoinnin suuntaan. Ja sen tämä porukka totisesti osaa: messuilla esiteltiin uutuutena pakkaamatonta 8K-resoluution kuvatoistoa, joka on saatavilla lisäkorttipäivityksenä yhtiön kaikkiin mediaserverimalleihin.
– Kahdeksangigaiselle muistitikulle tällaista videota mahtuu yksi sekunti! Vesa Laasanen konkretisoi käsiteltävänä olevan kuvavirran leveyttä.
Saga Instrumentsin johtokolmikon bändi Tora Bora Boys kuuluu Musikmessen vakiokalustoon. 8.0-hallissa majailevan soitintehtaan väki korkkasi oman messu-urakkansa tautisen svengaavalla amerikkalaisella juurimusiikilla.
Yleisönsä valloittaneet esiintyjät muistuttivat välispiikeissään, että kuultu repertuaari periytyy pitkälti Euroopasta, josta niin sävelaiheet ja kuin soittimetkin tulivat aikoinaan siirtolaisten muuttokuormassa rapakon yli. ”Mukava tuoda vuosikymmenien mittaan kypsäksi muhinutta musiikkia välillä takaisin päinkin”, Tora Bora Boysin veikkoset tuumivat.
Bull tarjoaa nahkahinan tilalle keinomateriaaleista tehtyjä vegaaniversioita, jotka näyttävät nahkalta. Ei jummarra, eikös siinä ulkoasu anna ihan väärän viestin. Miksi ne eivät voisi oola ihan reilusti luonnonmateriaaleja ja näyttää piristävästi erilaisilta?
Mieleen tuli, että mitenkähän olisi, jos valmistettaisiin kitarahihnoja vaikka suomalaisesta paperinarusta. Jos se kerran kestää mattona, niin…
Zynaptic Wormhole taikoo vaikka yhdestä simppelistä kitara-arpeggiosta kokonaisen äänimaiseman, modulaatioefektein, shimmer-kaiuin ja erilaisin pitch shift -lisukkein. Muun muassa…
Jorma Aarnio ja Veli Piiponniemi Noretron-komponenteilta kävivät tarkistamassa, mitä uutta heidän Suomessa edustamallaan Cordialilla onkaan tarjolla. Kaapeleita on. Kaapeleita. Ja vielä lisää kaapeleita.
Amplituben kaltaisilla innovatiivisilla plugareillaan kannuksensa kerännyt IK Multimedia on satsannut viime vuosina mobiilimuusikon ja -äänittäjän varustamiseen asianmukaisin vermein.
Applen vimma keventää ja kaventaa laitteitaan varsinkin liitäntöjen osalta avaa koko ajan IK Multimedialle lisää markkinarakoa. Euroopan ensiesittelynsä Frankfurtissa saanut iRig Pro I/O -midi/audioetuaste tarjoaa vaadittavat mikki- ja kuulokeliitännät jopa iPhone 7 -ympäristöön, kertoo IK Multimedian Italian pääkonttorissa pitkään työskennellyt Tiia Hassinen.
Heritage Audio – jotta meillä olisi kuolattavaa.
Dutch-pianokoppa on kulissi, jonka sisään pujotettu digisoitin sulautuu sitten kivemmin interiööriin.
Teemu Vuorela ja Mika Lilja jaksoivat innostaa messuväkeä täydellä höyryllä vielä perjantaina myöhään iltapäivälläkin, rumpuosaston melkoisestta mekkalasta piittaamatta. Ja pakko onkin, koska hiljaisen osaston ohitse väki kulkee vilkaisemattakaan kohti, kunnon groove taas pysäyttää useimmat.
Ja huomenna vielä viimeiset terveiset tämän kevään messuilta!
