Levyarviot

BÖC on piristynyt mukavasti 2000-luvulla julkaisutoimissaan ja nyt veijarit ovat koonneet varsin pätevän paketin aiemmin julkaisemattomasta materiaalista.

Sitten väliin jotain, joka on seikkaillut hiukan pitempään matkallaan levylautaselleni. 

Nytpä laitetaankin soimaan rentoa, rautalankaan kiedottua nostalgiaa Andalusian yöstä.

Kaksikon Maria Ylipää ja Emma Salokoski yhteistyö on osoitus suvereniteetista. Molemman laulajattaren ääni taipuu ja soi täydellisyyttä hipovan upeasti.

Mielenkiintoisia sävellyksiä ja sanoituksia, piristävästi ja sujuvasti omaleimaista, otteeseensa vangitsevaa musiikkia. 

Toivo on Njet Njet 9:n neljäs pitkäsoitto, jotka kaikki on julkaistu tamperelaisen Eclipse Musicin kautta.

Kymmenen vuotta kasassa ollut Atomirotta on ahkeroinut ja ehtinyt jo viidenteen levyynsä. Yhtyeen filosofia on kiteytettävissä niin, että lähes kaikki pyritään tekemään itse, niinpä julkaisukin saatetaan päivänvaloon omalla levymerkillä.

Silloin tällöin arvioitavien levyjen joukossa on itselleni vieraampaa musiikkigenreä, mutta tällä kertaa kuulun ilmiselvästi kohderyhmään.

Knucklebone Oscar on hämmentänyt alkuvoimaista bluessoppaansa jo kolmekymmentä vuotta. Uusimmalla levyllään hän menee yhä syvemmälle kakofonian luolaan ja alkukantaiseen ilmaisuun. Huikeat solistivierailijat hoitavat melodisemman osaston.

Heinäkuussa 2024 julkaistu Moondial on Methenyn kolmas soololevy, jolla hän soittaa baritonikitaraa.

Levyn tunnelmasta välittyvät aina jonnekin tuonne 1960/70-luvuille juontuvat musiikilliset juuret, ja maukas sekoitus on saatu yhdistelemällä taitavasti monen eri genren aineksia.

Kolme varttia popin riemua päättä seitsemän vuoden julkaisutauon komealla tavalla.

Nyt saatiin monipuolisista aineksista kokoonkeitetty maukkaan tuhti kesäkeitto Beatmakers-kokeilta. 

Kun videon hashtag on #punkrock, lasken yleensä musiikilliseen sisältöön liittyviä odotuksiani. Tällä kertaa ei olisi tarvinnut.

Radiopuhelimet on maailmanmittakaavassakin täysin poikkeuksellinen yhtye. Omintakeista noisefunkkiaan soittamalla se onnistuu yhä yllättämään kuulijat väkevyydellään ja energiallaan.

Tässä on vaihteeksi muuten mukavan piristävä ja vieläpä riittävän omalaatuinenkin EP. Raikas – olisi asia punnittuna kokonaisvaltaisesti yhdellä sanalla.

Sheryl Crow (s.1962) on mainio tapaus, ja tekee omalta osaltaan varsin mukavaa jälkeä sekoittaakseen Taylor Swiftin ja Beyoncen järjestelemää pakkaa edes vähän.

Puistattavan kannen kätköistä löytyy ihan kelpo levy.

Sattuman sanelemia kohtalon oikkuja, satunnaisia kohtaamisia yön pikkutunneilla, sekä varastohyllyihin välillä täydellisestikin unohdettuihin arkistoihin jääneitä valmiita levytyksiä. Näitähän riittää…

Alasta riippumatta on aina yhtä hienoa päästä ihailemaan ammatti-ihmisten toimintaa.