Kymppiversio toi Abletoniin paranneltuja toiminnallisia ja graafisia ominaisuuksia, laajennettuja soundipaketteja sekä uusia instrumentteja ja efektejä.
Suite-paketin hankkijaa hellitään myös Max for Live -integraatiolla.
Ableton Liven edellinen versio ehti olla markkinoilla noin neljä ja puoli vuotta ja yhtä pitkä oli myös edellinen päivitysväli versiosta 8 versioon 9. Eiköhän kymppiversionkin kanssa olla siis tekemisissä verraten pitkään.
Ableton tarjoaa Liveä kolmena eri variaationa – kevyenä Intro-mallina, täysin varusteltuna Standard-vaihtoehtona sekä runsaimmat herkut sisältävänä Suite-pakettina. Pääperiaate on, että hinnan noustessa pakettiin kuuluu enemmän instrumentteja ja efektejä sekä laajempi soundikirjasto.
Käyttöliittymän kannalta muutokset 10:ssä ovat hyvin maltillisia: äkkiseltään 9 ja 10 muistuttavat toisiaan erittäin paljon. Pieni, mutta suurempiresoluutioisessa näytössä voimallisemmin esiin tuleva muutos on käyttöliittymän painikkeiden ja kirjasimien kevyempi ja selkeämpi ilme. Käyttöliittymä myös skaalautuu paremmin eri resoluutioihin. Näyttävimmän graafisen kokemuksen saa Retina- ja Ultra HD -resoluutioon kykenevissä näytöissä.
Sujuvampaa työskentelyä
Kymppiversion myötä raitojen automaatioiden tekeminen on eriytetty klippien editoinnista. Aiempiin versioihin verrattuna työskentely Arrange-näkymässä onkin sujuvampaa, eikä klippejä valitessa tule enää siirtäneeksi vahingossa automaatiopisteitä. Myös klippien fadet ovat selkeämmin näkyvissä, ja ne näkyvät vain klippejä editoitaessa.
Arrange-näkymässä on lisäksi muutamia uusia työrytmiä ja luovaa äänisuunnittelua nopeuttavia näppäinkomentoja, kuten klipin zoomaus (Z) ja peilikuvaksi kääntäminen (R).
Liveen on myös vihdoin rakennettu mahdollisuus siirtää klipin sisältöä klipin rajojen sisällä – tämähän on ollut arkipäivää jo pitkään monissa muissa DAWeissa.
10:ssä myös midinuotit lähtevät soimaan, vaikka toisto aloitettaisiin niiden keskeltä. Tämäkin on merkittävä parannus.
Livessä on ollut jo pitkään mahdollista ryhmitellä raitoja, mutta 10:ssä on mahdollista tehdä myös aliryhmiä, siis ryhmiä ryhmien sisään. Laajoissa tuotannoissa tämä on kätevää.
Selaimessa (Browser) voi puolestaan tehdä kokoelmia, jotka nopeuttavat tiedostojen ja kansioiden sekä suosikkilaitteiden asetuksien löytämistä ja käyttöönottoa. Pikanäppäinten avulla kokoelmien merkitseminen ja niiden selaaminen on nopeaa keskellä vauhdikastakin työvirettä. Selain näyttää myös kaikki mahdolliset ladattavat soundipaketit, joiden lataus ja asennus tapahtuu suoraan selaimesta käsin.
Miksausta helpottava parannus on Utility-plugarin laajennettu gain-alue, joka mahdollistaa tehokkaamman volume-auto-maation, ja Bass Mono -toiminto, jolla stereokuvaa voi säätää muuttamalla raidan matalat taajuudet monoksi. Monotuksen kynnysarvon voi säätää vaihteluvälillä 50–500 Hz.
Hyvä täydennys on myös EQ Eight -ekvalisaattoriin lisätty mahdollisuus käsitellä tarkemmin alataajuuksia.
Täysin uusi ominaisuus on Capture, jonka avulla voi tallentaa miditietoa ilman rec-napin painallusta. Toiminto vastaa joissain laitteissa ja ohjelmistoissa olevaa pre record -toimintoa. Vastaavanlainen toiminto audion kanssa työskentelyyn olisi myös mainio. Vink, vink, Ableton.
Mainiota on sekin, että 10-versiossa on mahdollista editoida monia midiklippejä samalla kertaa. Nyt voi nopeammin vaikkapa asetella midinuotit eri klipeissä kohdilleen toistensa kanssa. Vielä kätevämpää kuitenkin olisi, jos myös klippien automaa-tioita voisi editoita samalla tavoin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista tässä versiossa.
Uusia instrumentteja ja efektejä
Ableton on kulkenut vastavirtaan äänen syntetisoinnin kanssa. Kun FM-synteesi oli jo poissa muodista, Liveen kehiteltiin selkeä, suhteellisen helppokäyttöinen ja monipuolinen Operator-syntetisaattori. 10-versiossa tehdään sama wavetable-synteesille tuomalla käyttöön helposti lähestyttävä visuaalinen käyttöliittymä ja erittäin monipuolisesti kontrolloitava Wavetable-syntetisaattori.
Echo on monipuolinen stereoviivelaite, jossa on informatiivinen visuaalinen käyttöliittymä. Echon sisääntulossa olevalla gatella saa siivottua tulosignaalista turhat rosot pois. Echo myös muun muassa jäljittelee klassisia analogiviiveitä, sillä voi tehdä vakuuttavia dub-efektejä ja ambient-maisemia.
Pedal on työkalu yliohjauksen, särön ja fuzzin kaltaisten äänimaailmojen luomiseen vaikkapa kitarasignaalia muokkaamalla. Abletonin koodarit ovat rakentaneet näppärän työkalun: sillä saa välillä melko hyvänkinkuuloisia soundeja aikaiseksi.
Nimensämukaisesti Drum-bass:n avulla voi rakennella rumpu- ja bassokuvioita.
Max for Live
Max for Live -ohjelmointiympäristö on tukevammin integroitu osaksi kattavinta Liven inkarnaatiota, Suite-versiota. Maxin mukana tulee uusia midi- ja audioefektejä, joilla vanhaan tapaan moduloidaan dynaamisesti muiden Liven prosessorien, efektien ja mikserin parametrejä. Valmiita efektejä on helppo käyttää, vaikka Maxia ei olisi ennen käyttänytkään.
Efekteillä tehtävien modulointien ohjaus rakennetaan näpäkästi samaan tapaan kuin midimäppäykset. Ongelmana on kuitenkin edelleen se, että jos käytössä on paljon ”Max-modulaattoreita” voi olla hankala hahmottaa, mitä kaikkea niillä on tullutkaan moduloitua. Asiaa helpottaisi, jos Livessä olisi työkaluvihje tai vaikkapa mouseoveri antamassa edes tiedon raidasta ja laitteesta. Sitä odotellessa yksi kätevä tapa on rakentaa prosessoreista ja efekteistä räkkejä, ja sitten moduloida räkkien makrokytkimiä – makrokytkimethän Livessä voi nimetä itse.
Max kykenee nykyään myös viestimään CV-signaalilla suoraan ulkopuolisten laitteiden kanssa mahdollistaen näin saumattomamman hardware-modulaarimaailmaan kytkeytymisen.
Ableton – erilainen DAW
Ableton Live on sekvensseriohjelma, jota voi käyttää kuten perinteistä digitaalista äänityöasemaa. Live sisältää kattavan valikoiman instrumentteja, vahvistimia, kompressoreita, putkiemulaatioita, efektejä ja soundipaketteja. Liven signaalinreititysmahdollisuudet ovat monipuoliset ja nopeat käyttää.
•••
Livessä on kaksi käyttöliittymätyyppiä: Arrange-näkymä näyttää ja toimii kuin perinteinen DAW. Session-näkymä taas on suunnattu sample ja looppiperustaiseen musiikintekemiseen.
•••
Liven käyttöä äänitys- ja editointiohjelmistona rajoittaa se, ettei siinä ole Pro Toolsin Playlistin kaltaista toimintoa. Vastaavaan lopputulokseen pääsee kuitenkin äänittämällä eri otot omille raidoilleen ja koostamalla niistä yhteisen master-raidan tai käyttämällä apuna jotakin toista ohjelmaa.
•••
Arrange-näkymässä Live pääsee parhaiten oikeuksiinsa studiotyökaluna äänenmuokkauksen ja äänisuunnittelun sekä elektronisen musiikin tuottamisen parissa. Liveen saa ladattua monia soundipaketteja, jotka sisältävät valmiita, suoraan käyttöön tarkoitettuja sampleja ja midiklippejä sekä instrumentti- ja efektiräkkejä.
•••
Session-näkymässä Live mahdollistaa niin audio- ja midiklippien kuin kokonaisten biisin-osien toistamisen ja miksaamisen livenä esitystilanteessa vapaana kiinteistä biisirakenteista. Klippien järjestystä ja tempoa voi muuttaa suoraan lennosta. Session-näkymässä Liven käyttö myös moniraitaisena loopperina on vaivatonta.
•••
Live:ssä videota voi käsitellä paljolti samalla tavoin kuin audiota. Esimerkiksi videoklipin nopeuden muuttaminen on kätevää silloin, kun halutaan synkronoida audion ja videon tapahtumia. Valmiin videon saa ulos monessa muodossa Export-välilehden kautta.
•••
Audiota Live:stä saa ulos PCM- (AIFF, WAV ja FLAC) ja mp3-formaateissa. Mp3:n pakkaus tapahtuu kiinteällä säädöllä (CBR 320 kbps).
•••
Ableton Live 10 toimii sekä Windows- että Mac OS -käyttöjärjestelmissä. Linuxissa natiivisti toimivaa versiota ei tällä hetkellä ole. Yhdellä lisenssillä ohjelmaa voi käyttää kahdessa koneessa samanaikaisesti.
••• ••• •••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
