Huomiotalouden ja vaikuttajien aikakaudella on selvää, että kitara-kombollakin pitää pystyä striimaamaan.
Yksi kanava akustiselle kitaralle asianmukaisin maustein, toinen puhe- tai laulumikrofonille sille soveltuvin muokkauskeinoin. Omien kaiutinten lisäksi analogilähtö PA-käyttöön, digitaalisesti USBin kautta yhteys tietokoneelle tai vaikka striimaavaan puhelimeen.
Digiyhteys ei vaadi erillisiä ajureita, käyttöjärjestelmien geneeristen audio-ominaisuuksien pitäisi riittää. Väylä on muodoltaan nelikanavainen, ja sen kautta voi reitittää saman stereosignaalin kuin kaiuttimillekin ohjataan ja kummankin kanavan kuivan signaalin erikseen.
Siinäpä yksinkertaisuudessaan Blackstarin ydinresepti, joka palvelee perinteistä esiintyvää soittajaa tai trubaduuria siinä missä vaikkapa etätuntia oppilaalleen pitävää soitonopettajaa, tai youtube-videoita nikkaroivaa musikanttia.
Acoustic Coren kitarakanavalla ekvalisointi on supistettu basso- ja diskanttisäätimiin, mutta perussävyn muovaukseen on myös Enhance-kytkin, jonka vaikutusta valmistaja kuvaa ”studiotyyppisen ekvalisoinnin ja spatiaalisen vaikutelman” yhdistelmäksi. Kaiun tapaista syvyyttä Enhance ei soundiin tuo, pikemminkin se muistuttaa perinteistä keinostereota, jossa yhteen laitaan panoroidaan kuiva ääni ja vastakkaiseen laitaan muutamia kymmeniä millisekunteja delayllä viivästetty signaali. Kun samalla vaimennetaan hiukan alempaa keskialuetta, on tuloksena kyllä oikein muikea ja kolmiulotteinen soundi.
Basso- ja diskanttihanikat antavat kumpainenkin mahdollisuuden sekä vaimennukseen että korostukseen, ja vaikutukset ovat maltillisia. Pilalle ei soundia niillä saa, musikaalisen painotuksen luo vaivatta.
Chorusta kitaralle on kahta lajia ja ne löytyvät saman säätimen kiertoradalta. Alkuun miksataan sointiin vanhahtavaa analogistyyppistä maustetta, kello yhdestä eteenpäin vuoron saa Wideksi nimitetty versio. Molemmat ovat onnistuneita ja kumpaakin kestää annostella isojakin määriä soinnin sulosteeksi.
Kaiku noudattaa samaa kahta yhdestä -logiikkaa. Säädintä käännettäessä voimistuu alkuun pienehköä huonetta jäljittelevä tilasointi yhä voimallisemmaksi, kunnes iltapäivän puolella vuoroon tulee avaramman hallin humahdus. Kumpikin on käyttökelpoinen, mutta omaan korvaan kevyt ripaus kumpaa tahansa oli riittävästi.
Laulukanavaan voi liittyä mikrofonin sijaan myös linjatason signaalilähteellä, eikä itse asiassa akustisen kitaran instrumenttisignaalikaan toiminut yhtään kehnommin. Yleissointi kitaralla oli tummahko, mutta tämän kanavan kolmialueisella eq:lla ja Vocal Clarity -painokytkimen takaa löytyvällä muokkauksella sointia voi kyllä muokata aika monipuolisesti.
Chorusta tai jotain erityisesti laululle sopivaa lisäefektiä ei ole pakattu matkaan, mutta samat kaksi kaikuvarianttia löytyvät kyllä.
Laulumikrofonin suhteen Acoustic Core ohjaa valitsemaan dynaamisia malleja; phantom-virtaa kondensaattorimikrofoneille tai esimerkiksi aktiivisille DI-bokseille ei ole tarjolla.
Kanavien yhteisvoimakkuudelle on erikseen päähanikka, eikä tässä sitten muuta tarvitakaan.
Keikalle, sitten joskus kun…
Mukaan Acoustic Core nousee, kun tarttuu takalaitaan muotoiltuun upotettuun kädensijaan. Siitä kanniskeltaessa vahvistin asettuu aika tavalla kenoon, mutta kun kokoa on vähän eikä painoa juuri laisinkaan, on liikuttelu silti helppoa.
Kenossa tämä kombo sitä paitsi viettää varmaan suurimman osan ajastaan. Keskellä pohjaa on nimittäin ulos kierrettävä ruuvitanko, jolla sisätiloissa lattialle tai katusoittoa harjoitettaessa tantereelle asetettavan Acoustic Coren saa kallistettua sopivasti takavinoon.
Mekaaninen toteutus on vankan tuntuinen ja ainoa miinus merkataan ulkoisen virtalähteen liitäntään. Latureiden aikakaudella olemme toki tottuneet siihen, että yksi sun toinen vekotin on vähän väliä piuhalla kiinni jossain ja osaamme hiukan jo varoakin äkkiriuhtaisuita. Mutta kyllä jonkinlainen vedonpoistonipukka virtalähteen kaapelille olisi edelleen tällaisessa käyttökapineessa paikallaan, ettei liitin mene kerrasta rikki.
Pohjalevyn ruuvitangon tilalle sopii myös erillisvarusteena myytävä sovite kaiutintelineelle, mutta parhaimmillaan kombo on jalkain juureen laskettuna. Kahden viisituumaisen bassotoisto saa silloin alapuolisesta pinnasta kaipaamaansa tukea ja sointi on mukavan tanakka, mutta kuitenkin silti napakka ja selkeä. Ylös nostettaessa bassoilta katoaa tarpeellinen tuki ja keskialuevoittoisammaksi pelkistyvä soundi alkaa jossain määrin honottaa. Kompensaationa basson korostus ei aja samaa asiaa kuin laaja pinta kaiuttimen alapuolella, vaan soundi menee helposti tukkoiseksi ja kombon koppakin alkaa resonoida soiton tahdissa.
Aivan korvan juureen tai soittajan taakse ei ämyriä tee muutenkaan mieli asettaa, sillä pikkuisen akselilta sivussa ja sopivan etäisyyden päästä kuunneltaessa ääni pyöristyy sopivasti ja elektro-akustiselle tyypillinen terävyys miedontuu samalla, kun kuiva sointi ja kaiku sulavat mukavasti toisiinsa.
Soundillisesti Blackstar onnistuu vallan hienosti sovittamaan yhteen instrumentti- ja laulukäytön. Klangi on terveen ryhdikäs ja soiton dynamiikka välittyy luontevana. Pieni koko asettaa luonnollisestikin rajansa voluumille, mutta linjalähtöä tai USB-väylää hyödyntämällä oman henkilökohtaisen vahvistimen voi asemoida monitoriksi ja liittää isompaan äänijärjestelmään yleisöä varten.
Blackstar Acoustic Core 30
Vahvistin akustiselle kitaralle ja laululle
Kitarakanava
• low- ja high -ekvalisointi
• enhance-muokkaus
• chorus (vintage / wide)
• reverb (room / hall)
Laulukanava
• low-, mid- ja high -ekvalisointi
• clarity-muokkaus
• reverb (room / hall)
• master volume
• balansoitu linjalähtö, monoXLR
• USB-lähtö
• kuuloke/linjalähtö, stereo, 3,5 mm
• liitäntä FS-18-jalkakytkimelle
• nimellisteho 2 × 15 W (stereo)
• kaksi 5" kaiutinelementtiä
• mitat: 375 × 292 × 185 (L × K × S, mm)
• paino: 6,3 kg
• hintaluokka < 250 euroa
Lisätiedot: Luthman Nordic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2021. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
