Boss MS-3 – kontrolleri on myös multiefekti

Boss MS-3 on suunnannäyttäjä. Se pitää sisällään Bossin GT-1:n konehuoneen ja bonuksena kolme luuppia omille lempipurnukoille.

MS-3 kykenee ajamaan samaan aikaan kuutta GT-1:stä poimittua efektiä ja ohjaamaan kolmea ulkoisille pedaaleille tarkoitettua luuppia. Mikäli on tarvetta useammalle luupille, on syytä suunnata katse Bossin ES-5:een tai ES-8:iin, joista sitten taas vastavuoroisesti puuttuvat omat sisäiset efektit.
Se ei ole mikään pieni ero, sillä MS-3:n sisäisestä multiefektilaitteesta löytyy peräti 112 kitaralle ja/tai bassolle käyvää tehostetta. Ne on järjestetty kuuteen kategoriaan, joista jokaisesta voi ottaa käyttöön yhden efektin kerrallaan.

FX1- ja FX2-kategoriat sisältävät mm. erilaisia säröjä, kompressorin sekä pitch shifterin. Mod1 ja Mod2 puolestaan tar-joa-vat mm. choruksen, vibraaton, tremolon, flangerin ja phaserin. Delay- ja Reverb-nimikkeiden takaa löytyy juuri sitä mitä nimikoinnissa kerrotaankin: viiveitä ja kaikuja.

Luonnollisesti laitteessa on nykystandardien mukaan lisäksi myös viritin.

Komentoja moneen suuntaan

MS-3:lla voi myös ohjata vahvistimen kanavavaihtoja ja midi-laitteita. Vahvistinkanavien vaihtoa voi käskyttää joko CTL OUT- tai midi-liitännän kautta. Samojen liitäntöjen kautta voi lähettää käskyjä myös esimerkiksi tietyille Bossin omille pedaaleille kuten DD-7:lle ja RC-1:lle, jotka tukevat ulkoista ohjausta. Midin kautta voidaan lähettää tempo-, PC- ja CC-informaatiota ulkoisille midi-laitteille riippumatta siitä, ovatko ne laitteen luuppeihin kytkettyinä vai ei.

Image

MS-3:a voi myös komentaa ulkoisilla ohjaimilla, ja CTL IN -liittimiin voi kytkeä esimerkiksi efektien päälle/pois-käskytykseen tai tap tempon naputteluun sopivia kytkinpedaaleita. Ulkoisella keinupolkimella voi puolestaan ohjata realiajassa portaattomasti säätyviä parametreja ja polkimen vaikutuskohde voidaan määrittää erikseen jokaisessa tallennettavassa efektikokonaisuudessa.

Audiolähtö voidaan asettaa muistipaikan mukaisesti lähettämään joko stereota tai monoa. Tätä voidaan hyödyntää esim. tilanteessa, jossa käytetään samanaikaisesti kahta vahvistinta.

Muistiin on varattu 200 paikkaa omille soundikonfiguroin-neille (patch), joihin voi sisällyttää kaikkea edellä mainittua. Muistipaikat on jaettu 50 pankkiin, joissa kussakin on neljä omalla kytkimellään valittavaa paikkaa. Pankista toiseen siirrytään joko painamalla kytkimiä 1 ja 2 samanaikaisesti (selaus alaspäin), tai vastaavasti kytkimiä 3 ja 4 (selaus ylöspäin).

Soundikonfiguraatioiden muokkaukseen on oma softansa ja USB palvelee myös backupin tekoa varten. Tätä juttua tehdessä softa ei valitettavasti vielä ollut ladattavissa verkosta, joten sen kokeilu jäi tältä erää.

Just passeli

MS-3 sopii kokonsa puolesta hyvin vaikka vähän pienempäänkin pedaalilautaan ja lisäksi siihen pätee jo hieman kulunut sanonta ”Build like a tank”.

Bossin kontrollerimalliston lippulaivaan, ES-8:aan verrattuna selkeä puute on, ettei luuppien L1–L3 järjestystä voi muuttaa. Sen sijaan kyllä laitteen omien efektien, ulkoisen voluumipedaalin ja kohinanvaimennuksen sijoitusta voi vaihtaa vapaasti joko ennen luuppeja tai niiden jälkeen. Yleissävyyn vaikuttava 55MST-muokkaus ja kyseisen patchin lopullinen voimakkuus ovat kiinteästi omilla paikoillaan.

Kokeilin laitetta neljällä eri käyttö- ja kytkentätavalla, joista ensimmäinen oli kytkentä suoraan pöytään. MS-3:ssa ei kuitenkaan ole vahvistinsimulaatioita, eivätkä tulokset innostaneet kovin pitkään kokeiluun tällä tavalla, joten siirryin pian seuraavaan vaihtoehtoon.

Vahvistimen edessä homma toimikin jo hienosti. Huomiota kiinnitti Bossin omien efektien puhtaus. Suurin osa efekteistä kuulostaa todella laadukkailta, kun otetaan huomioon laitteen melko hillitty hinta.

Tehtaalla ohjelmoituja presettejä ei kannata liikaa jäädä tässäkään kuuntelemaan. Ne esittelevät kyllä laitteen suorituskykyä, mutta hieman säätämällä sain helposti tuloksia, jotka miellyttivät omaa korvaa enemmän. Patchien muokkaus on helppoa jo laitteessa itsessään ja vielä helpommaksi se luultavasti käy Bossin applikaatiolla.

Mikäli vahvistimessa on maukkaat säröt, niin niitä tietysti haluaa myös käyttää. Tällöin vahvistimen eteen kytketyn MS-3:n viiveet ja kaiut muodostavat ongelman – ainakin perinteisessä mielessä toteutetussa signaaliketjussa, jossa säröt ovat ensin ja aikaleimaiset efektit sen jälkeen. Pulman ratkaisee MS-3:n kytkeminen vahvistimen efektiluuppiin, mikäli sellainen käytettävissä on.

Testattuani Bossia vahvistimen luupissa totesin, että aika hyvin toimii siinäkin. Paitsi jos haluaa käyttää myös MS-3:n omia säröjä, jotka eivät enää tällä tavalla kuulostaneetkaan niin hyviltä.

Mikäli haluaa hyödyntää optimaalisesti sekä Bossin että vahvistimen säröt, täytyykin siirtyä käyttämään neljättä kytkentä-tapaa, jossa vahvistimen etuaste sijoitetaan MS-3:n kakkosluuppiin, joka pidetään sitten pysyvästi päällä ihan jokaisessa patchis-sa.

Näin toimittaessa kitara kytketään ensimmäisellä johdolla normaaliin tapaan MS-3:n tuloon ja signaali kulkee sen sisällä kakkosluupille asti. Siihen matkalle ohjelmoidaan sitten säröt ja ne efektit, jotka halutaan pitää ennen vahvistimen etuastetta. Bossin ensimmäinen luuppi sijoittuu sekin samalle matkalle, joten ulkoisia laitteita voi liittää tälle osuudelle myös.

Toisella kaapelilla poimitaan signaali ulos kakkosluupin lähdöstä ja viedään se vahvistimen normaaliin kitaratuloon, jolloin saadaan käyttöön koko etuaste säröineen päivineen.

Sen jälkeen palautetaan etuvahvistimella muokattu signaali takaisin MS-3:lle. Siihen tarvitaan jo kolmas johto, joka kytketään vahvistimen efektiluupin lähdöstä Bossin kakkosluupin paluuseen. Siitä eteenpäin otetaan sitten käyttöön kaikki ne MS-3:n efektit, jotka halutaan sijoittaa säröjen jälkeen, ja tällä pätkällä on käytössä myös Bossin kolmosluuppi.

Neljännellä kaapelilla signaali poimitaan Bossin päälähdöstä ja viedään se vahvistimen efektiluupin paluuseen. Ja näin tällä neljän kaapelin kytkennällä on naitettu toimivaksi paketiksi sekä pedaalisto että vahvistimen oma särömaailma. Huono puoli tässä on, että menetetään yksi luuppi ulkoisilta tehosteilta, mutta saavutettu etu on huomattava. Tämä ei siis ole tarpeen, mikäli ei halua käyttää vahvistimen omia säröjä.

Kun äänisignaalin kulku oli tällä neljännellä vaihtoehdolla saatu käytännölliseen muotoon, piti vielä liittää vahvistimen kanavanvaihdot ja kitarasyntikan ohjaus samaan kontrolleriin. Niinpä laitoin MS-3:n ohjaamaan midillä vahvistimen kanavanvaihtoa (Marshall JVM-401, 12 vaihtoehtoa) sekä kitarasyntikan patch-vaihtoja. Toimii!

Lopulliseen muotoonsa setti asettui, kun kytkin Bossin keinupolkimen CTL IN -liitäntään ohjaamaan soundikohtaisesti eri parametrejä ja täydensin multiefektin arsenaalia kytkemällä kahteen vapaana olevaan luuppiin ulkoisia efektilaitteita.

Lopputulos: soundista toiseen pääsee siirtymään yhdellä painalluksella pankin sisällä, eikä pankin vaihtokaan vaadi liikaa naksuttelua, kun ohjelmoi patchit tarkoituksenmukaiseen järjestykseen. Marshallin omaa leveää kanavanvaihtopedaalia ei enää tarvitse raahata keikalle, samoin pedaalilaudasta voi tiputtaa monta turhaksi käynyttä vermettä pois. Nämä kommentit tarkoittanevat sitä, että paluuta entiseen ei ole – nyt on mentävä ostoksille.

Boss MS-3

Ohjelmoitava multiefekti/kontrolleri

• kuusi efektilohkoa sisäisille efekteille
• 112 erilaista efektiä kitaralle/bassolle
• kolme luuppia ulkoisille efekteille
• 200 muistipaikkaa
• ctl- ja midi-ohjaus
• hintaluokka 500 euroa

Lisätiedot: Roland Suomi

•••