Jos satu koleasta prinsessasta animoitaisiin nyt, voisi rainan hyytävimpiin kohtauksiin luoda tehosteet kitaralla ja Superego-plussalla. Vaan kylläpä se pystyy muuhunkin.
Superego+ koostuu kahdesta efektilohkosta – tyypillisiä kitaraefektejä tuottavasta Effect-osasta ja kitarasointia syntikan kaltaiseksi muokkaavasta puoliskosta. Ensimmäistä hallitaan kolmella valkohattuisella namikalla ja jälkimmäisen ohjailuun on viisi mustaa potentiometriä. Viimeiset kaksi säädintä ovat efektoidun ja kuivan signaalin miksausta varten.
Effect-lohkoa voi käyttää myös itsenäisesti sellaisenaan ja se tarjoaa 11 erilaista tehostetta, joiden joukossa on vireen huojuttelua sekä harmoniaprosessointia, erilaisia viiveitä sekä mojova lajitelma huljun-muljua. Ne palvelevat mainiosti peruskitarointia ja jokaisessa voi säätää kahta keskeistä parametria. Hupia lisää se, että ulkoisella ekspressio-pedaalilla voi ohjailla esimerkiksi pitch shiftiä ja leslien ynnä muiden vatkainten nopeutta.
Synth-osion kulmakivi on freeze-efekti, jolla soivan äänen voi napata taustalla jatkuvasti soivaksi urkupisteeksi tai soinnun kyseessä ollessa mattomaiseksi harmoniaksi.
Napata voi monella tavalla. Säädettävällä kynnystasolla voi määrittää voimakkuuden, jota kovemmat äänet laite jäädyttää täysin automaattisesti, tai sitten voi käyttää pedaalin jalkakytkintä useammallakin eri logiikalla freeze-komennon antamiseen.
Pakastetun soundin käyttäytymistä säädellään syntikkamaiseen tapaan Attack- ja Decay-potikoilla, joilla talteen napatun massan saa syttymään ja vaimenemaan sopivilla nopeuksilla.
Soivan ääneksen eloisuuteen voi vaikuttaa Layer-säädöllä joka vastaa viiveistä ja flangereista tuttua feedback-säätöä. Toinen oleellinen parametri on Glissando, jolla määritetään kuinka nopealla tai verkkaisalla liu’ulla laite vaihtaa soivasta äänestä uuteen silloin, kun kerroksia rakennetaan soittamalla lisää edellisten päälle.
Staattisena soiva urkupiste kaipaa jonkinlaista värinää välttääkseen tylsyyden ja sitä saa kyllä layer-säätimellä tiettyyn rajaan asti. Soinnuissakin on hyvä olla eloa ja niissä uudellenkierrätys vaikuttaa tehokkaammin, mutta värikkäintä jälki on, kun synteesipuoli kuorrutetaan Effect-osion antimilla.
Syntikkapuolta käytettäessä ulkoinen ekspressio-pedaali saa vielä uudenlaisen roolin sekin: polkimen ylä- ja ala-asentoihin voi ohjelmoida omat asetuksensa, joiden välillä kitaristi voi sitten morfailla ees taas. Talteen saa vaikka kaikki syntikkapuolta kontrolloivat säätimet kumpaankin pedaalin ääriasentoon ankkuroituina.
Lisäpedaalin paikka
Keinupolkimen oheen Superego+ tarjoaa mahdollisuuden toisenkin ulkoisen ohjaimen käyttöön. Pedaalin omat kolme kytkintä voi korvata esimerkiksi Digitechin FS3X-polkimella ja onpa käyttöohjeeseen liitetty kaavio niille, jotka haluavat itse rakentaa etäohjausta varten kytkinlaitteen.
Käytännössä lisäpoljin ei avaa uusia toimintoja, mutta sen ansiosta Superegon tietyistä efekteistä saa enemmän irti. Aika paljon vänkää nimittäin tapahtuu, jos kansilevyn namikoita pääsee vääntelemään kesken soivien äänten. Se taas ei luonnistu jäykkäpolviselta pelimannilta noin vain, joten ulkoinen kytkimistö antaa vapauden nostaa itse efektilaite lattialta käden ulottuville, jolloin ruuvailu soiton lomassa on jo huomattavasti helpompaa.
Toinenkin ergonominen etu ulkoisesta kytkinpedaalista on: Superego+ ilmaisee kytkinten läheisyyteen sijoitetuilla merkkivaloilla erinäisiä asioita, joista olisi hyvä olla perillä ennen namikan seuraavaa polkaisua. Soiton tiimellyksessä käy helposti niin, että kytkintä painettaessa tossun kärki kumminkin peittää ledin, eikä merkkivalosta ole silloin iloa. Ulkoinen pedaali toisi samalla tähän avun.
Plug and play – no ei todellakaan
Superego+ on äänitaiteilijan työkalu. Minimoogi-soolon soitto kitaralla, tai kosketinsoittajan korvaaminen 80-luvun syntikka-brasseja toisintamalla ei ole sen heiniä. Sen sijaan teatraaliset ja ylen mystiset äänitehosteet sekä orkestraaliset maisemat syntyvät vaivatta sointupuolella, ja yksiäänisiä melodioita tai arpeggioita voi toteuttaa kellomaisilla ja aavemaisesti ujeltavilla soundeilla. Perinteinen kämmensyrjädemppaus tallan luota avaa vielä aivan omanlaisiaan mahdollisuuksia kuulostaa – jollei nyt ihan tyypilliseltä synalta, niin ainakin erittäin epäkitaralta, positiivisessa mielessä.
Pakasteita voi käsitellä myös ulkoisilla lisälaitteilla, kiitos pedaalin oman efektilenkin, johon kytkettynä esimerksi EHX:n oma Blurst-filtteri toimi erinomaisesti. Vieläkin palkitsevampaa oli reitittää kuiva kitarasignaali omien vakioefektien kautta yhteen vahvistimeen ja syntikkapuoli omaansa.
Lähimmäksi tavallista bändisoittajan maailmaa päästään, kun tavanomaisen kitarakompin taakse lyö soimaan vaikkapa urkumaisen maton aina soinnun vaihtuessa. Kun attackin ja decayn säätää niin, että matto ui kitaran kuivan äänen taakse kuin voluumipedaalilla avattuna ja liukuu kuulumattomiin juuri sopivasti ennen seuraavaa akordia, pysyy harmonia kuosissaan ja kokonaisuus tukevoituu mukavasti.
Vaikka yleisperiaate on simppeli, vaatii Superego+ oman tovinsa harjoitteluun, jottei pedaalin kanssa tule sohlattua ylen määrin. Hätäsen kaverin peliksi tämä ei oikein sovellu, mutta kärsivällinen visionisti maalailee kyllä jonkun ajan harjaannuttuaan aikamoisia teoksia.
Electro-Harmonix Superego+
Efektilaite kitaralle
Syntikkamaisia soundeja tuottava freeze-toiminto
• attack- ja decay-säädöt
• threshold-, layer- ja glissando-säädöt
Erillinen efektiosio
• 11 eri efektiä
• jokaisessa kaksi säädettävää parametria
Muut
• kuivan signaalin volume
• efektoidun signaalin volume
• liitäntä ulkoiselle ekspressio-pedaalille
• liitäntä ulkoiselle kytkimistölle
• efektilenkin lähtö- ja paluu
Hintaluokka: < 300 euroa
Lisätiedot:
• Uraltone
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
