Joskus ei oikein löydä kuvaavaa sanaa työkalulle – elegantti tuntuu liian hienostelevalta, asiallinen ei tee täyttä oikeutta. Silti molemmat ovat päteviä adjektiiveja kuvailemaan Era2:n olemusta.
Teräs- ja nailonkielisille akustisille kitaroille tarkoitetussa Era2-kombovahvistimessa on kaksi identtistä kanavaa. Kumpaankin voi suoraan kytkeä kontaktimikrofonilla ja omalla etuasteellaan varustetun soittimen, mutta pätevissä etuvahvistimissa riittää tehoa myös passiivisille ratkaisuille. Tulot ovat XLR-komboja ja niihin voi naksauttaa kytkimillä phantom-syötöt (+24 V), mikä avaa mahdollisuuden myös kondensaattorimikrofonien ja aktiivisten di-boksien käyttöön. Tulosignaalin tasosovitukseen on laaja-alaisen gain-säädön lisäksi vaimennuskytkin (-10 dB).
Äänen muokkaus alkaa Shape-kytkimestä, jolla saa päälle esiekvalisoinnin. Se vaimentaa keskialuetta ja korostaa ylärekisteriä – tuttua loudness-maailmaa, mutta maltilla ja diplomaattisen tahdikkaasti.
Kolmialueisen EQ:n hanikat ovat ns. kellokorjaimia, joille on jokaiselle määritelty vaikutusalueen keskitaajuus. Ei siis hyllytyyppisiä korjaimia taajuusalueen laidoilla, vaan selkeästi paikallista piikkiä tai kuoppaa tekevät suotimet sielläkin.
EQ toimii kiinteillä taajuuksilla, mutta koko pakan voi Mode-kytkimen painalluksella vaihtaa kerralla toiseksi. Lähtökohtaisesti bassohanikan vaikutus kohdistuu 80 Hz:n taajuudelle, keskialueen 700 Hz:n kohdalle ja diskanttisäätimen vaikutus 10 kHz:n taajuudelle. Mode-kytkimellä nuo taajuudet muuttuvat kuitenkin niin, että bassokorjain siirtyy 110 Hz:n taajuudelle, keskialue 1200 Hz:n kohdalle ja diskantti 12 kHz:n pisteeseen. Valmistaja nimeää EQ:n perusmuodon tyypilliselle teräskieliselle kitaralle sopivaksi, kun taas Mode-kytkimen takaa löytyvät taajuudet on ajateltu enemmänkin nailonkieliselle.
Jos Era2 valjastetaan lauluvahvistimeksi – jollaisena se toimii vallan mainiosti – sopii perusmoodi valmistajan mukaan matalille äänille, kun taas nailonkieliselle tarkoitetut säädöt passaavat luontevammin korkeamman äänialan muokkaukseen.
Kuten valmistaja itsekin toteaa, nämä eivät ole lukittuja vastauksia vaan paras lopputulos löytyy kokeilemalla. Kitara ja sen mikkisysteemi ovat tietenkin avainasemassa, mutta lisäksi ympäröivä akustiikka vaikuttaa osaltaan siihen kumpi EQ-pakka soveltuu paremmin tilanteeseen. Niin tai näin, +/-10 dB:n vaikutus per korjain on terveiden lähtösoundien muokkaamiseen vallan riittävästi, ja Shape- sekä Mode-kytkinten luovalla käytöllä soinnillinen liikkumavara on paljon laajempi kuin pelkästään namikoiden lukumäärää laskiessa saattaa uumoilla.
Kaikua ja muita höysteitä
Molemmat kanavat on varustettu itsenäisin, mutta keskenään samanlaisin efektimyllyin. Repertuaarissa on 16 erilaista tehostetta, pääosin yksittäisiä kaikuja, modulaatio- tai viive-efektejä, mutta mukana on myös muutama näiden yhdistelmä.
Efektit ovat itsessään vallan kelpoisia, ja jokaisessa voi voimakkuuden lisäksi säätää yhtä keskeistä parametria erityisessä editointitilassa. Näin vaikkapa kaiun kestoa voi pidentää tai lyhentää tarpeen mukaan ja muokkauksen tuloksen saa myös tallennettua Era2:n muistiin.
Ulkolaitakalustoa varten Era2:n ykköskanavassa on rinnankytketty efektilenkki, jossa on paluusignaalille oma tasonsäätimensä.
Jos lisälaitteita ei tarvita, voi efektilenkin paluuta käyttää ylimääräisenä tulokanavana. Yksi lisätulo Era2:ssa on tosin jo muutenkin, ns. kolmoskanava, jonka minijakki on tarkoitettu lähinnä taustamusiikkisoittimelle.
Master-osastolla on vain kaksi nuppia – päävoimakkuus ja kierronestosuotimen säätö. Jälkimmäinen on kapeakaistainen notch-suodin, jonka potentiometrissä on pykälöity kytkin. Kun nuppia kääntää myötäpäivään sen yli, notch kytkeytyy päälle ja kaivattu vaikutustaajuus haetaan sitten 40–180 Hz:n haarukassa. Käytännössä suotimella nitistää pahimman alarekisteristä kumpuavan ongelmataajuuden, mutta jos soittovoluumit ovat lujemman puoleisia tai kitara on kovin kiertoherkkä, suosittelen lisävarusteeksi ulkoisia työkaluja.
Kannattaa myös vertailla erilaisia sijoittelutapoja – jo pelkästään ero pohjatassuilleen suoraan lattialle lasketun ja takatuen varaan kallistetun kombon välillä on iso, ja vielä suurempi on vaikutus alarekisterin käyttäytymiseen, kun Era2 nostetaan jakkaralle tai kaiutintelineeseen, jota varten sen pohjalevyssä on valmiiksi jo kolo.
Hienostuneesti asiallinen
Helisevä harjauskomppi ei ole enää aikoihin ollut arkikeikoilla mikään haaste, kiitos kehittyneiden kontaktimikrofonien ja tehokkaiden kierronestokonstien. Akustisen kitaran vahvistaminen on silti edelleen kriittistä puuhaa silloin, kun soittimen pitää vahvistettunakin käyttäytyä ja kuulostaa akustiselta, mutta soida luonnollista lujempaa. Ja juuri tähän Era2:lla on sanansa sanottavanaan.
Kombon etuasteet ovat erinomaiset ja äänenvärin säätimillä hoitaa kyllä perusterveen soinnin muokkauksen. Oma nailonkieliseni mallasi Era2:n kanssa suoraan efekteineen päivineen ja herkempiä sävyjä haettaessa kontaktimikrofonin rinnalle kakkoskanavaan kytketty studiomikki toi miellyttävää ilmavuutta sointiin. Teräskielinen toimi suoraan Era2:een kytkettynä vallan mallikkaasti, mutta vielä palkitsevampaan tulokseen pääsin ottamalla vahvistimen eteen normipedaalit, joilla olen linjasoundia tottunut muovailemaan.
Kahden kahdeksantuumaisen kartiokaiuttimen ja yhden diskanttielementin ilmoille välittämä soundi on täsmällinen, selkeä ja terve, ja siinä on vahva akustisuuden tuntu. Tehoakin Hughes & Kettner on pakannut matkaan riittävästi, eikä tämän kombon kanssa jää muiden jalkoihin.
Hughes & Kettner Era2
• kaksi identtistä kanavaa
• kytkimellä aktivoitava Shape-esiekvalisointi
• kolmialueinen EQ mode-kytkimellä
• efektin valinta (16 vaihtoehtoa) ja voimakkuus
• 1.-kanavassa rinnankytketty efektilenkki paluusignaalin tasonsäädöllä (voi käyttää lisätulona)
• aux-tulo 3,5 mm:n jakilla taustamusiikkisoittimelle
• USB-liitäntä äänitykseen tai digimikserin syöttöön
• nimellisteho 400 W
• kaksi 8” kartiolementtiä + diskantti
• hinta: 1399 euroa
Lisätiedot: F-Musiikki
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
