Shure ratkaisi suhteensa nauhamikrofoneihin ostamalla noin vuosi sitten juuri tähän asiaan erikoistuneen amerikkalaisen Crowley & Trippin. Mukana tuli osaamisen lisäksi myös Roswellite – patentoitu materiaali, joka korvaa perinteisen herkästi vaurioituvan metallinauhan mikrofonin ytimessä.
Komeissa puulaatikoissa toimitettavat nauhamallit KSM313 ja KSM353 vankentavat Shuren asemia myös studiomikrofonien markkinoilla. Kumpikin kuului alunperin Crowley & Tripp -mallistoon ja molemmissa käytetään nauhaelementtinä Roswellitea, jonka eduiksi kerrotaan mm. erinomainen äänenpaineen sieto ja kyky palautua alkuperäiseen muotoon kerta toisensa jälkeen. Perinteisen nauhamikrofonin äänimaailman pitäisi nyt olla kaikin puolin huolettomampaa käsittelyä kestävässä paketissa.
KSM313
KSM313 ja KSM353 ovat lähisukulaisuudestaan huolimatta varsin erilaisia mikrofoneja. Vaikka kummankin suuntakuvio on kahdeksikko, jää yhteneväisyys sen osalta vain nimitykseen – KSM313:n kahdeksikon etu- ja taustapuoli nimittäin kuulostavat tarkoituksella erilaiselta, kun taas KSM353:n toiminta on tässä suhteessa symmetristä.
KSM353
Runkoääniä, kuuluuko niitä?
Kummankin teräsrungot ovat jämäkkää ja täsmällistä tekoa, mutta kiinnitystapa telineeseen erottaa jälleen mallit toisistaan. KSM313:n adapteri on 90° kierteelle taivutettu lattarauta, jonka toisessa päässä on nivelöity ja mikrofonin kantaan ruuvattava pidikerengas. KSM353:n mukaan kuuluu perinteisempi kehtoripustus, jossa kumilangoilla jousitettu ja kumilla vuorattu holkki toimii mikrofonin pitimenä.
Kumpikin ripustinmalli on käytännössä hieman hankala kiristää pitävälle tiukkuudelle niin että mikrofoni ei suuntauksen aikana repsahtaisi tahattomaan asentoon. Tässä kohden toivoisi vaikka KSM44-kondensaattorimallin mukana tulevan kehtoripustimen tapaista systeemiä, joka on huomattavasti helpompi käyttää, eikä vaadi niin julmetusti näppivoimia.
Äänityksen kannalta ratkaisevin ero syntyy ripustimien suomassa runkoäänten vaimennuksessa. Reipas jalan tömistys lattiaan löytää kyllä tiensä KSM313:n nauhaelementille, mutta sen ihmeempää resonanssia se ei mikrofonissa aiheuta. Verrokkina niinikään kiintoripustuksella palvellut AKG C414 B-ULS jymisi huomattavasti voimakkaammin ja pitempään jokaisen tömäyksen jälkeen ja olisi todellisessa äänitystilanteessa vaatinut jonkin lisäeristeen telineen ja lattian väliin. KSM313 ei sellaista kaivannut, vaan vähäiset jymyt ja kumut sai ekvalisoimalla kuriin. Lisävarusteena myytävä joustoripustin on mielestäni silti suositeltava hankinta.
KSM353:n kehtoripustus vaimentaa runkoäänet huomattavasti tehokkaammin, vaikkei vielä aivan pärjääkään itseään huomattavasti kalliimman Neumann 89:n kehtoripustuksen vaimennuskyvylle. Tulos oli kuitenkin kyllin puhdas ja häiriötön täyttääkseen kriittisemmätkin vaatimukset.
Äänimaailmojen äärellä
KSM313:n etu- ja taustapuolen erilainen sointi tekee siitä funtsailevan äänittäjän aarteen. Tässä kun voikin hyödyntää kahta muuttujaa samanaikaisesti: mikrofonin kääntäminen toisin päin ei ainoastaan kirkasta tai himmaa varsinaista äänityksen kohdetta, vaan samalla se muokkaa taustapuolen vuotoääniä tai tilasointia päinvastaiseen suuntaan.
Etupuolen mattasointi ei siten olekaan pelkkä himmeämpi painos varsinaisesta äänityksen kohteesta, vaan samalla äänilähde tuntuu etäisemmältä ja taustalla oleva tila ja muut äänet työntyvät lähemmäs kuulijaa. Ja vastoinpäin: kun taustapuolen kääntää äänilähdettä kohti, tämä kirkastuu ja tuntuu siirtyvän samalla lähemmäs kuulijaa, kun taas taustalle jäävät äänet loitontuvat himmentyessään. Kun etu- ja taustapuolen kanssa pelaamiseen yhdistää vielä fyysisen äänitysetäisyyden muuttelun, voi yhdellä mikrofonilla pyydystää hyvin monenlaisia vaikutelmia.
Hiukan kauempaa äänitettäessä KSM313:n etupuolen mattasointi jää helposti vähän liiankin himmeäksi jyrkkiä alukkeita sisältävillä äänillä ja esimerkiksi akustisen teräskielisen ääni muhjuuntuu. Kovi etäälle ei pääse ennenkuin laulu alkaa honottaa ja käsiperkussioiden atakit tuntuvat vaisuilta.
Taustapuolen soinnissa on sitten enemmän ryhtiä myös etäämmältä äänitettäessä ja soinnissa on paljon samaa erottelevaa kuivakkuutta, jota KSM353:ssa onkin sitten runsain mitoin. Monissa tapauksissa KSM353:n sointi olikin yhtä erotteleva ja skarppi kuin verrokkina toimineen U89:n ja erot näiden mikrofonien välillä tulivat selkeimmin esiin audioalueen laidoilla.
Siirtyminen A/B-vertailussa KSM353:n ja U89:n välillä säilytti äänilähteen perusilmeen ennallaan, mutta ikäänkuin avasi tai sulki soinnin laitoja niin basso- kuin diskanttipäässäkin. U89:n syvä ja mehukas basso tiukentui KSM353:llä napakaksi ja kurinalaiseksi, kun taas kitarankielten helinän ja symbaaleiden sihisevin kipinöinti tyyntyi KSM353:n kautta hienostuneen samettiseksi. Tietyissä käsiperkussioissa liiallisen lätinän, tai silmille räiskivän sähistyksen miedonnus hoituukin mikrofonia vaihtamalla kuin itsestään.
Sukulaisia, kyllä vain…
Shuren nauhamikrofonit ovat kiintoisia tapauksia. KSM313 on varsin persoonallinen ja vaatii sekä ajatustyötä että uutteraa kokeilua ennenkuin sitä pääsee täysimittaisesti hyödyntämään. Kun sen tavat tuntee, käsissä on epäilemättä poikkeuksellinen työkalu, josta luultavasti yksi tykkää kovasti ja toinen ei sitten alkuunkaan.
KSM353 on yleiskäyttöisempi vaikka nykyisinä megabasson ja hyperdiskantin aikoina se saattaa tuntua ensialkuun liian kesyltä. Sen välittämissä sävyissä on kuitenkin miellyttävää spartalaisen napakkaa, kurinalaista ja askeettista estetiikkaa, joka ei liioittele eikä kaunistele, mutta kertoo kaiken oleellisen.
Shure KSM313 & KSM353
Nauhamikrofoneja
Molemmissa:
• suuntakuvio kahdeksikko
• Roswellite-nauhamateriaali
• taajuusalue 30–15 000 Hz
• äänenpaineen kesto <146 dB SPL
• lähtömuuntaja, nimellisimpedanssi 270 Ω
KSM313
• herkkyys -54,5 dB /Pa (1,88 mV/Pa)
• etu- ja taustapuolella eri taajuusvaste
KSM353
• herkkyys -53,5 dB/Pa (2,11 mV/Pa)
• etu- ja taustapuolella sama taajuusvaste
Lisätiedot: Intersonic
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2010. Julkaisimme jutun nyt verkossa uusintana, koska kumpikin mikrofoni on edelleen markkinoilla ja käytettyjäkin liikkuu toreilla. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita aivan uusista laitteista julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
