ProCo:n jo 1970-luvulla julkaiseman Rat-pedaalin kehittivät Scott Burnham ja Steve Kiraly Kalamazoossa, Michiganissa. Sittemmin Ratistä on julkaistu eri versioita ja sen kytkentää on modattu uusiin pedaaleihin. JHS on pakannut yhdeksän rottasärön variaatiot yhteen pikkupedaaliin, PackRatiksi.
PackRatissa toistetaan yhdeksän särökytkentää, jotka perustuvat Rat-pedaalin eri versioihin sekä ulkopuolisten niistä tekemiin muunnelmiin. PackRat siis jatkaa Tube Screamerin pohjalta tehdyn Bonsai-pedaalin ja Big Muff -fuzzin eri versioihin perustuvan Muffulettan linjoilla.
PackRatissa käytetäänkin em. pedaaleita varten kehitettyä digitaalista ohjaussysteemiä, jonka käskyttämänä 40 relekytkintä reitittää signaalin kulloinkin tarvittavien analogisten komponenttien läpi. Komponentteja on kaikkiaan 261 kappaletta ja niistä saadaan muodostettua kaivatut yhdeksän erilaista kytkentää.
Pohjatyönä on haastateltu Procon vanhoja työntekijöitä, tutkittu jokaista toisinnettua mallia komponentti komponentilta, ja korvan tueksi mitattu niiden toimintaa Audio Precision -analysaattorilla, kertoo hankkeen puuhamies, pedaalifriikki Josh Scott.
Kiertokytkimen takaa löytyvät seuraavat versiot Ratista:
• OG: alkuperäinen Rat, jota valmistettiin vuosina 1979 – 1983.
• WHT: ”White Face” -versio (V3), joka oli tuotannossa 1984 – 1986.
• TRB: Turbo (V5), vuodelta 1989
• BRAT: ProCo:n ”budjetti-Rat” eli Brat (V6), vuodelta 1997
• DRTY: Dirty (V7), vuodelta 2004
• LA: Ibanezin LA Metal -pedaalin Rat-pohjainen kytkentä, vuodelta 1986
• GRF: Landgraff MO’D, John Landgraffin Rat-modaus, vuodelta 1999
• Caroline: Caroline Guitar Companyn Wave Cannon -pedaalin Rat-pohjainen kytkentä, vuodelta 2010.
• JHS: valmistajan oma Rat-modaus, jota tehtiin Rat-pedaaleille vuosien 2008 – 2018 välisenä aikana ja josta tehtiin myös JHS All American -pedaali.
Jokaisessa särökytkennässä voidaan säätää särön määrää (distortion) sekä soinnin kirkkautta (filter). Jälkimmäisestä kerrottakoon, että osassa kytkennöistä soundi kirkastuu filter-potikkaa myötäpäivään säätäessä, joissakin taas vastapäivään mentäessä. Tässä on oltu uskollisia alkuperäisten pedaalien toiminnalle. Sävynsäätimen vaikutuksen jyrkkyyskin on vaihdellut eri malliversioiden välillä, ja sekin on huomioitu jokaisessa eri toisinnossa.
Volume-säädin vaikuttaa PackRatin lähtövoimakkuuteen, ja eri versioiden välillä on voimakkuuseroja, aivan kuten alkuperäisissä pedaaleissakin. Siksi myös volumea kannattaa aluksi hieman hiljentää, kun siirtyy yhdestä vaihtoehdosta toiseen. Tästä ja filter-säätimen toimintatavasta johtuen suora hyppely soundista toiseen ei käy ihan niin joutuisasti kuin voisi ensi alkuun ajatella, vaan soundia joutuu aina hieman säätämään.
Soundien kimppuun
Pedaalin kaksi ensimmäistä kytkentää eli OG V1 ja White Face V3, kuulostavat särön osalta samanlaiselta, kuten manuaali antaa olettaakin. Molemmissa kytkentä perustuu hard-klippaukseen, ja ääni säröytyy aika jyrkästi – distortion-tyyppisesti – ja mitä enemmän gainia lisää, sitä enemmän soundista tulee fuzzin omainen. Eroa on kuitenkin filter-säätimen toiminnassa. Se toimii V3:ssa päinvastaisesti, ja lisäksi treble-alueella on selvästi enemmän liikkumavaraa, joten säätäminen on helpompaa.
Pedaalin kolmas moodi, Turbo V5 on sitten erilainen kuin kaksi ensimmäistä. Tässä Rat-versiossa käytettiin silikonidiodien sijaan LED-diodeja ja niissä aiempaa korkeampaa kynnysjännitettä. Heti ensimmäiseksi huomaa sen, että nyt volumea täytyy laskea, sillä Turbo soi vähän voimakkaammin kuin kaksi ensimmäistä Rattia. Gain-säädön alkupäästä löytyy myös enemmän ”puhtaampaa” soundia. Turbo on myös vähemmän kompressoitunut ja reagoi enemmän plektran atakkiin ja soiton dynamiikkaan, varsinkin jos ei mene särön annostelussa ihan kalkkiviivoille saakka.
Brat (V6) puolestaan perustuu alunperin Guitar Center -ketjulle tehdyn pedaalin kytkentään. Kytkentään on lisätty hard-klippauksen ohella tulobufferi ja soft-klippaus. Bratissa soinnin atakki on vähän pehmeämpi kuin kahdessa ensimmäisessä moodissa.
Dirty V7:n pohjana taas on Your Dirty Rat -pedaali, jossa käytettiin germanium-transistoreita. Kyseisessä mallissa oli saatesanojen mukaan enemmän säröä kuin missään muussa Rat-versiossa. Ja se on kyllä totta ainakin tämän pedaalin perusteella. Heti säröasteikon alkupäässä Dirty V7 säröytyy enemmän kuin muut PackRatin soundit. Särön määrä on massiivinen, ei ehkä omaan makuuni, mutta varmasti tällä on ystäviä, koska soundi on pedaaliin laitettu.
Ibanezin LA Metal -pedaalista kopsattu LA on sitten aika erilainen juttu, vaikka nimi ehkä antaa muita viitteitä. Särö tuotetaan diodiklippauksen sijaan yliohjaamalla operaatiovahvistin (op amp). Särön rakenne tuntuu nyt repaleisemmalta, erityisen hyvin sen kuulee vähällä gainilla. Isommalla särön määrällä soundi muuttuu sitten mukavan läskiksi. Mukana on paljon keskialueen lämpöä, ja vaikka filterin säätää niin kirkkaaksi kuin mahdollista, tämä moodi on tummempi kuin muut. Odotin nimen perusteella jotain aivan muuta, mutta toisin kävi. Tämähän on mainio.
Landgraff MO’D, Caroline sekä JHS ovat kaikki tavallaan ”putiikki”-versioita Ratista, ja ne soivat kaikki selvästi voimakkaammin kuin alkuperäiskytkentä. Erityisesti Landgraff MO’D, joka on luonteeltaankin erilainen, tavallaan tiukempi ja ehkä enemmän overdrive-tyyppinen kuin muut pedaalin särömoodit. Volumeltaan se on pedaalin voimakkain. Hyvä särö riippumatta siitä, ajatteleeko sitä nyt ihan nimenomaan Rat-soundina vai ei.
Caroline- ja JHS-moodit ovat selvemmin Rat-perhettä, mutta niissäkin on keskinäisiä eroja. Caroline on keskialueisempi ja tummempi soinniltaan, ja tuottaa yksittäisiä säveliä hyvin erottelevan, hieman säästeliäämmän ja pyöreämmän särön, joka taipuu kuitenkin hyvin fuzzin suuntaankin. JHS:n särökin on gain-asteikon alkuvaiheessa hyvin säästeliäs, mutta muuttuu tosi paksuksi ja vahvasti saturoivaksi sitä mukaa kun hanikkaa avaa. Yhtä lailla kirkas kuin V1 tai V3, mutta saturaatio on luonteeltaan erilaista.
Rat-soundien noutopöytä
JHS on koonnut tähän pedaaliin yhdeksän Rat-tyylistä ja -lähtöistä särökytkentää, ja tehnyt sen hyvin. Ne toimivat kaikki yhtä lailla hyvin niin puhtaan kuin hieman säröisen pohjasoundin päällä. Yhtään huonoa soundia ei pedaalissa ole, mutta V1 ja V3 ovat niin samanlaisia, että niistä pelkästään jälkimmäinen olisi itselleni riittänyt helpommin lähestyttävän filter-säätimen vuoksi. Lisäksi suosikkejani olivat Turbo V5 ja LA sekä kolme putiikki-kytkentää (Landgraff, Caroline ja JHS). Ne olivat riittävän erilaisia näkemyksiä, ja mitä enemmän pedaalilla soitin, sitä selkeämmin LA, Caroline ja JHS olivat ne joiden pariin itse mieluiten hakeuduin.
Mitä hintaan tulee, niin yksittäinen Rat-pedaali on tietysti selkeästi halvempi. Mutta jos etsii myös rottasoundin variaatioita, niin yksittäisten pedaalien metsästämisen sijaan tällainen valmiiksi katettu noutopöytä tulee selvästi halvemmaksi.
JHS PackRat
ProCo Rat-tyypin säröpedaali
• yhdeksän alkuperäisiä Rat-kytkentöjä toisintavaa säröä
• kiertokytkin särötyypin valinnalle
• distortion-, filter-, ja volume-säädöt
• tulo- ja lähtöjakit, 6,3 mm
• ohituskytkentä true bypass -periaatteella
• tarvitsee erillisen virtalähteen (9 V DC, 100 mA, -napa keskellä)
• valmistettu Yhdysvalloissa
• hinta: 269 €
Lisätiedot: Custom Sounds
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2022. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
