Näennäisen simppelit pedaalit on varusteltu muutamin oivallisin lisätoiminnoin, joilla ne yllättävät koesoittajan perinpohjaisesti. Ellei äänipuoli ehtinyt yllättää jo ennen säätöihin uppoutumista.
Nuxin Verdugo-sarjaan kuuluva Atlantic on kahden itsenäisen efektin, delayn ja kaiun, yhdistelmälaite. Käyttää voi vain jompaa kumpaa tai molempia samaan aikaan, ja päätylevyn pikkukytkimellä voi myös valita kulkeeko signaali lohkojen läpi peräkanaa vai sijoittuvatko efektit rinnakkain.
Toinen päädyn pikkukytkin on tulotason signaalin sovitukseen ja valittavana ovat nimelliset -10 dB:n ja +4 dB:n tasot, joilla Atlantic on helppo kytkeä joko pedaalilaudalle ennen vahvistinta tai vasta vahvistimen linjatasoiseen efektiluuppiin.
Rasian samasta kyljestä löytyvät myös monotulo ja kaksi lähtöjakkia, joista signaalin saa ulos monona tai stereona. Ns. Boss/Ibanez-standardin mukaisen virtalähteen liitännän tuntumassa on vielä USB-micro-liitin, jonka kautta pedaaliin voi päivittää käyttöjärjestelmän tulevia versioita.
Atlanticin kaikua hallitaan kahdella potentiometrillä. Kookas nuppi määrittää efektin voimakkuuden ja pienellä säädetään kaiun pituutta, jota sanalla sanoen on aivan riittämiin. Ja jos oikein dramaattiseksi haluaa heittäytyä, niin bypass-kytkintä pohjassa makuuttamalla efektin saa jäädytettyä shimmer-modeksi kutsuttuun tilaan, jossa elokuvatehosteelta kuulostava kaiku muuttuu yhtenäiseksi mattosoinniksi, joka pääättyy vasta kun kytkin jälleen vapautetaan.
Kaikutyyppejä on kolme ja ne ovat ilahduttavan erilaisia. Spring jäljittelee perinteistä jousikaikua ja tavoittaa esikuviensa kirpakan sähisevän ominaissävyn erinomaisesti. Alukkeisiin se tuottaa autenttista poksua, mutta oikein väkevillä iskuilla pohjaan lyödyn jousikaiun kuplahtelua tai surf-tyylistä räimettä se ei kuitenkaan aivan tavoita. Toisaalta se tuo soundiin hieman sohjoista säröisyyttä, joka sakeuttaa sointia hyvin musikaalisesti.
Plate-kaiku on puhdas ja kiinteä, se ei sihahda eikä kohahda vaan kimmauttaa kitaran soundin kuulakkaasti ilmoille. Hallikaiku taas soi tummemmin ja raskaammin, mutta silti pehmeydestään huolimatta selkeänä myös säröytettyä kitarasoundia kaiu-tettaessa. Ja kumpaakin näistä jälkimmäisistä voi annostella humbucker-kitarankin paksuun soundiin huomattavan suuria määriä ilman soinnin muhjuuntumista.
Kaikkien kolmen kohdalla kaiun voimakkuuden ja pituuden säädöillä saa ilmettä muutettua todella laajalla skaalalla, ja koska jokaisella on leimallisesti oma soundinsa, myös niiden shimmer-efekteillä on toisistaan poikkeavat luonteet.
Delay mukaan
Atlanticin delay on yhtä simppeli ja aivan yhtä moni-ilmeinen kuin kaikuosastokin.
Jälleen kookkain nuppi on efektin voimakkudelle. Repeat puolestaan määrittää viiveen toistokertojen määrää ja reippaasti avattuna sillä saa efektin oskilloimaan itsekseen joko uhkaavan hitaasti paisuen tai todella äkisti päälle vyöryvänä. Maltillisemmilla annostuksilla löytyvät musiikillisesti hyödynnettävät efektit.
Viiveaika asetetaan kolmannella säätimellä, jonka kääntö soivien toistojen aikana tuottaa niihin joko laskevia tai nousevia modulaatiota sen mukaan mennäänkö viiveajassa pitempään vain lyhyempään suuntaan.
Säätimellä on toinenkin tehtävänsä ja se liittyy bypass-kytkimeen, jota voi käyttää myös viiveen pituuden määrittävänä tap tempo -painikkeena. Silloin Time-säätimellä valitaan, luetaanko täppäysten väli suoraan viiveen pituudeksi, vai jaetaanko naputeltu aika time-säätimellä valituksi nuottiarvoksi.
Tästä seuraa mielenkiintoisia mahdollisuuksia, koska säädin on analoginen potentiometri ja säädön tarkkuus on nuppia kääntävän kädessä. Hiukan jätättäväksi trioliksi tai vaikka puolinuotin tuntumaan aseteltu viive saattaa toisinaan antaa makoisamman mausteen kuin eksaktisti tempoon nakuttava konemainen täsmäviive, jolle sillekin on kyllä sitten käyttöpaikkansa.
Luonnollisesti pääsyy tap tempon käyttöön on viiveen sovittaminen musiikin tempoon, mutta Atlanticin kohdalla sille on myös toinen hyvä peruste: täppäämällä saa huomattavasti pidemmän viiveajan kuin säätimellä.
Varsinainen juju Atlanticin Delayssä on silti vipukytkin, jolla efektin tyypiksi valitaan jokin kolmesta eri vuosikymmenestä. 80-luvulle leimattu efekti on soinniltaan kirkkaahko ja ensimmäisen toiston perässä pelmahtaa ilmoille intressantti rytmikäs viivekusteri.
Tuota aikaa edeltäneellä vuosikymmenellä delay-pedaaleissa oli analogiset bucket brigade -kytkennät, joilla oli omat rajoitteensa niin viiveajan pituuden, taajuuskaistan kuin kohinankin suhteen. Atlantic ei kohise, mutta sen 70-luvuksi nimetyssä viiveessä jokainen uusi toistokerta nuhjuuntuu kuin villakinnas kuivausrummussa, kunnes jäljellä on tiivis keskitaajuuksien ympärille kiertynyt klöntti – sikäli kun käytetään efektin ääriasentoja.
Kytkimen kolmas asento vie soittajan 60-luvulle nauhakaikujen äärelle. Nyt soundi on pehmeä, mutta kaunis. Vaikka diskanttia katoaakin toistokertojen myötä, tietty selkeys ja puhtaus säilyvät silti. Erinomainen mauste hyvin monenlaisiin tilanteisiin.
Atlanticin kaksi efektiä monine ulottuvuuksineen olisivat yksinäänkin erinomaisia lisiä kitaristin kalustoon, mutta yhdistelmänä niistä saa hupia vielä korkojen kera. Mainio pedaali.
Nauhakaikujen aikaan
Tape Core Deluxe keskittyy nauhakaikujen jäljittelyyn ja onnistuu siinä varsin mellevästi. Kuin bonukseksi päälle on mukaan paketoitu myös yksinkertainen loop-paus-toiminto.
Pedaalin teknisenä esikuvana on yhden äänityspään ja kolmen toistopään nauhakaikulaite. Toiminnan avain on kahdeksanpykäläinen kiertokytkin, jolla valitaan miltä kaikilta toistopäiltä ääni poimitaan uudestaan kierrätettäväksi.
Kytkimen ykkösasennossa käytössä on virtuaalisen kaikulaitteen ensimmäinen toistopää ja viiveaikakin on lyhyin, 55–182 ms. Kakkosasennossa käytössä on keskimmäinen toistopää ja viiveaika siten pitempi, 110–364 ms. Seuraavassa kytkimen pykälässä käytetään kolmatta äänipäätä, joka tuottaa viiveeksi 165–564 ms.
Nämä rajoitukset pitävät kuitenkin paikkansa vain silloin, kun viiveaika säädetään time-potentiometrillä. Bypass-kytkin toimii tässäkin pedaalissa tap tempo -käskyttimenä, jolla voi rikkoa edellä mainitut aikarajat kiertokytkimen asennosta piittaamatta.
Oman hupinsa tuo ekspressio-pedaalin liitäntä, jonka kautta viiveaikaa saa veivattua ees taas keinupolkimella, mikä sitten tulostuu erilaisiksi chorus- tai flangermaisesti velloviksi soundeiksi. Veivata voi myös time-säätimellä ja metkoja efektejä syntyy, kun laite reagoi viiveajan muutokseen nupin kääntöä hitaammin ja toistojen vire heijaa mukana.
Kiertokytkimen asennot 4–6 vastaavat kuvitteellisen nauhakaiun äänipäiden muita yhdistelmiä, joista jokainen tuottaa omanlaisensa rytmisen kuvion, jolla voi rikkoa tai tukea soitettavan kappaleen rytmiikkaa.
Kahdeksannessa pykälässä siirrytään sitten looppaus-toimintoon. Se on konstailematon perustallennin, joka nappaa muistiin tavaraa niin pitkään kuin bypass-kytkintä painetaan ja jää sen jälkeen toistamaan tallennettua pätkää. Säkeistön kun tallentaa, niin kone hoitaa komppausta ja päälle voi luritella vaikka soolon.Vaihtoehtoisesti voi polkaista tallennuksen uudestaan käyntiin ja soittaa samaan luuppiin seuraavan kerroksen tavaraa talteen. Inspiroiva ja simppeli jamittelukaveri.
Myös Tape Core Deluxessa on USB-portti käyttöjärjestelmän päivityksiä varten, mutta Atlanticista poiketen tämä pedaali toimii tarvittaessa myös paristolla.
Yhteisenä piirteenä näillä laitteilla on kummankin melko vaatimaton ja sangen suurpiirteinen käyttöohje, jolla ei informaatiokirjallisuuden palkintoja pokkailla. Onneksi käyttö on verraten suoraviivaista ja tulokset intuitiollakin edetessä palkitsevia.
Mitä efekteihin tulee, niin Atlanticin tavoin myös Tape Core Deluxe on kuin pieni miljoonalaatikko, josta voi tonkia esiin paljon enemmän ja useamman sortin aarteita kuin ensi silmäykseltä voisi uskoa. Nux onkin kasvanut kuin huomaamatta kasvottomasta perusefektien rivivalmistajasta omaleimaisia laitteita valmistavaksi firmaksi.
Nux
Digitaalisia efektipedaaleita kitaralle
Atlantic Delay & Reverb
• delay level-, time- ja repeat -säätimet
• efektityypin valinta: 60’s / 70’s / 80’s
• tempon asetus tap-toiminnolla (bypass-kytkimellä)
• reverb level- ja decay -säätimet
• efektityypin valinta: spring / plate / hall
• shimmer-efekti (bypass-kytkimellä)
• hintaluokka 150 euroa
Tape Core Deluxe
• delay time-, mix- ja repeat -säätimet
• toimintatavan valitsin: 7 eri äänipääyhdistelmää + Sound on sound -luuppaus
• tempon asetus tap-toiminnolla (bypass-kytkimellä)
• tails-kytkin toistojen hallintaan efektin bypass-kytkennässä
• hintaluokka: 70 euroa
Lisätiedot: Musiikki Silfverberg
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
