Neljä erilaista Eurorack-kehikkoon sopivaa Aira-efektilaitetta sekä täysin analoginen System-500-modulaari-syntikka kahmaisevat Rolandille ison roolin myös tämän laitegenren piiristä.
Rolandin Eurorack-järjestelmään soveltuvat tuotteet jakautuvat kahteen kategoriaan – analogisen ja digimaailman yhdistävään Aira-mallistoon sekä täysin perinteiseen analogiseen System-500-sarjaan.
Aloitetaan perkuu Aira-osastolta, jonka parissa vietin kokonaisen viikon erästä projektia viimeistellessäni. Stu-dios-sa palikat joutuivat todelliseen happotestiin: käytin moduuleita äänilähteinä ja prosessoimaan muuta ulkoista audiota. Pelkästään jo workflow’n kannalta tilanne oli haastava.
Testatun efektinelikon muodostavat Demora (delay), Scooper (Rolandin scatter-efekti/looper), Bitrazer (bitcrusher/multimode filter) ja Torcido (distortion).
Moduuleiden säätimet ovat jämerän tuntuisia, ja parametrien hienosäätö tuntuu mukavan laadukkaalta – ja ennen kaikkea analogiselta: säätimien resoluutio on hurja, eikä korvinkuultavaa sen paremmin kuin analysaattorissa nähtävääkään karheutta ilmene. Potentiometrit vaativat myös kunnollisen otteen eikä vahinkovääntöjä ihan helposti satu.
Laitteiden layout on selkeä, eikä niiden pintaraapaisukäyttö Scooperia lukuunottamatta vaadi käyttöohjeita, mutta kun manuaaliin on tutustunut, senkin jujun ymmärtää oitis.
Jokaisessa moduulissa on erillinen volumesäädin, joten ulkoisia vaimentimia ei tarvita. Kannattaa panna merkille, että jokainen Aira-moduuli on toteutettu stereona niin sisään kuin uloskin.
Kätketty luonne
Pinnan alla Aira-moduuleissa on kokonaan toinen maailma, toinen layer, johon pääsee käsiksi Android-, iPad/iPhone-, Mac- ja Windows-laitteisiin asennettavalla softalla. Jokaisessa moduulissa on joukko utility-lohkoja, joiden analoginen toteutus on useimmiten ollut vähän mitä sattuu. Nyt paketti pysyy kasassa ja pelaa.
Editorisoftan näytölle valitaan mieluiset moduulit valikoimasta, ja ne yhdistetään virtuaalipiuhoilla toisiinsa. Fyysisten moduuleiden säätimet ja liittimet voidaan konfiguroida uudestaan softalla, joten käytännössä jokainen Aira-moduuli on pikkuruinen modulaarisyntikka itsessään. Eipä siis ihme, että ne haukkaavat vähän enemmän virtaa, mikä itse asiassa onkin niiden ainoa huono puoli.
Vähän ihmettelen, ettei valmistaja pidä isompaa meteliä näistä ”piilotetuista ominaisuuksista”, sillä pidän niitä itse erityisen tärkeänä osana modulaarijärjestelmää. Pinnan alta löytyvät LFO, ADSR, kohinageneraattori, Sample & Hold, Ring mod, suotimia (formantti, 6, 12, 18 ja 24 dB), vahvistin, mikseri (myös stereo-), log/lin/exp-konvertteri, Gate Divider, Trig-to-CV-Delay, midi-kellotus, Tube Clip, lyhyt delay (vaikkapa flangerijuttuja varten), kompressori, kohinaportti, kolmialueinen EQ, logiikkatoimintoja, crossfader, kytkimiä, envelopereita, Trigger to LFO Rate CV, Midi Note to CV/Gate – sekä hännänhuippuna vielä Saw/Sqr Oscillator.
Onnistuin tekemään melkoisen ”Töölöä välipalaksi nauttivan” bassosoundin pelkästään Torcidolla ja Bitrazerilla, ja kun testilaitteisto piti palauttaa, tunsin kalvavaa haikeutta. Ominaisuuksien listalta jäin kaipaamaan oikeastaan vain voltage quantizer-submoduulia, subharmonic generatoria sekä jonkinlaista LFO:ta, jonka aaltomuodon voisi itse piirtää.
Luovia ratkaisuita
Koska moduulien micro-USB-liittimet ovat niiden takalevyissä, olisi uudelleenohjelmointi ja -editointi vaikeaa silloin, kun laitteet on ruuvattu kiinni yhteiseen raamiin. Lisäksi iVekottimien kanssa pitäisi käyttää erityistä Lighting-USB-sovitinta.
Roland on kumminkin keksinyt oivan oikotien: käytetään iOS-laitteiden kuulokeliitäntää viemään editointidata moduuleihin 3,5 mm:n plugipiuhaa pitkin, siis ihan perusmodulaarin patch-kaapelia käyttäen. Kun muokkaus on tehty, setti päivittyy softan update-nuolipainikkeen kautta noin sekunnissa – muutoksia on siis helppo tehdä vaikkapa livenä.
Eurorackjärjestelmä on parhaimmillaan linkki kahden maail-man, digitaalisen ja analogisen, välillä. Puristit eivät juurikaan ole onnistuneet kehittämään omia genrejään, korkeintaan hioneet ja kiillottaneet olemassaolevia vallitsevia olotiloja väljähtymiseen asti, joten nostan hattua Aira-sarjalle innovaation ja uskalluksen ansiosta.
Oikein väärin, yksi lysti
Ihan perusmoduleinakin Airat toimivat moitteitta, ja esimerkiksi Bitrazer kuulosti omaan korvaani paljon mukavammalta kuin omasta modulaaristani löytyvät Doepferin ja Harvestmanin vastaavat.
Demora, stereo-ominaisuuksiensa puolesta, korvasi projektin loppusuoralla monessa kohdassa Make Noisen Echophonin, jota käytän muutoin usein.
Ja Torcidon bassoboosti taas osallistui pariinkin kertaan kontrabassojen ja sellojen jyrskäämiseen.
Luulin jo jonkin aikaa, että Scooper jäisi sivuun, mutta sitten keksin oivan konstin, jossa Scooper tuhoaa Demoran delay-efektin, lopputuloksena mainio hieman epäsäännöllinen säksätys, josta BT olisi kateellinen. Mainio lisä projektini virvelikaikuun.
Modulaarisyntikat ovat siitä miellyttäviä vekottimia, että moduuleita voi käyttää luovasti väärin, jolloin niiden luonne muuttuu täysin. Että jospa Bitrazeria ei käyttäisikään audiohuonontimena, vaan kontrollisignaalin tuhoajana. Tai oskillaattorin FM-inputtiin kytkettävänä häiriötekijänä. Mitä pidemmälle testiviikko eteni, sitä useampaan juttuun onnistuin sotkemaan moduuleita. Joskus käytin Aira-yksiköitä vain utility-moduuleina, joskus käytin niiden ominaistoimintoja.
System-500 – 100 % analogiaa
Jos typistäisin seuraavan arvion yhteen virkkeeseen, se kuuluisi näin: System-500 on soundillisesti erittäin tyypillinen, mainio klassinen Roland, jossa yhdistyvät kummankin aiemman modulaarisen järjestelmän piirteet: System-100M:n ärhäkkyys ja System-700:n muhkean tummat sävyt.
Toisin kuin Aira-modulit, System-500 on täysin analoginen. Suunnittelussa apuna ollut Malekko on vuosien ajan ollut tunnettu räyhäköistä innovaatioistaan, joten sovinnaisen Rolandin ja härödervissin liitto saattoi ennakkoon jopa pelottaa puristeja. Lopputulos on kuitenkin, kuten jo alussa totesin, mainio hyb-ri-di kahdesta klassikosta.
Moduuleiden ulkoinen ilme tuo mieleen System-100M:n, vertikaalisesti hieman lytistettynä versiona. Kompromisseja on jouduttu tekemään esimerkiksi kiertosäätimien kanssa, mutta toiminnallisesti moduulit ovat tutunoloisia, ja esimerkiksi suo-ti-mien kolme signaalituloa on kovin tervetullut lisä. Koska uutukaiset ovat hieman leveämmän oloisia, on hyvä, ettei ihan ensi hätään tarvitse lisäillä pieneksikäyvään frameen erillistä mikseriä.
System-500 moduuli moduulilta, tuplina toki
Dual VCO 512 soundaa melkoisen hyvältä, ja Rolandin soft sync on muistettu laittaa mukaan pakettiin.
Tämä on erinomainen yleisoskillaattori, jolla on luonnetta. 700-sarjan tumma tukevuus on läsnä, mutta spektrin yläpäässä on riittämiin suodatettavaa tavaraa. Moduuli piti vireen, ja ainoastaan range- ja fine tune -säätimien sijoitus on vaarana vireen säilymiselle: kaltaiseni lapiosormi osuu joskus innosta hihkuessaan tahtomattaankin fine tuneen säätäessään oktaavialaa.
Dual VCF 521 puolestaan oli todellinen yllätys. Siinäkin toivoisin hivenen kookkaampaa freq-säädintä, mutta säätimien tuntuma oli kuitenkin sen verran jämäkkä, että nykyisilläkin pärjää.
Tässä moduulissa on kolme inputtia per suodin, ja kummallakin suodinpuolikkaalla on kolme mod in -liitäntää. Ei erityinen karaktäärisuodin, mutta ehta Roland-suodin, joka siis tavallaan jo merkitsee tiettyä karaktääriä. Suotimen tracking piti vireen yllättävän hyvin, enkä huomannut lämpöhuojuntaa edes pitkän session aikana. Resonanssi ei hypi silmille, mutta on merkittävän ärhäkkä tarvittaessa. Pikku miinuskin löytyi: HPF on kolmiasentoinen kytkin, eikä portaaton säätö. Näinköhän joku alkaa modaamaan näihin potentometriä?
Dual ENV/LFO 540 on tupla-envelope ja delay/keyboard-triggerillä varustettu LFO.
Tässä kokoluokassa moduuli on huiman käyttökelpoinen, sillä lähtöjä ja moduulin perustoimintaan vaikuttavia toimintoja on saatu sisällytettyä pieneen kokoon melko tavalla: tuplaulostulo positiiviselle verhokäyrälle (per kanava, siis yhteensä neljä) ja yksi käänteinen lähtö (per kanava), erillinen kytkin nopeudelle (fast / slow). Lisäksi varusteluun kuuluu kytkin ulkoiselle triggaukselle tai cycle-triggaukselle, joten verhokäyriä voisi käyttää myös LFO:n sijasta.
LFO:ssa itsessään taas on muun muassa CV input, joten pienellä patchaamisella yhdestä moduulista ulos saatu modulaatiosignaali on tarvittaessa kovinkin elävöittävä. Kybd trig- ja delay trig -modet valitsevat LFO:n uudelleentriggaamiseen käytetyn envelopen. Napakka yksikkö, jossa on kelpo utility-LFO.
Dual VCA 530 voidaan kytkeä joko lineaariseksi tai eksponentiaaliseksi (per kanava), joten toista puolta voidaan käyttää mainiosti kontrollisignaalien summaamiseen samalla, kun toisella miksataan äänilähteet yhteen. Kummassakin puoliskossa on kolme audiosisäänmenoa ja kolme modulaattorisisäänmenoa.
Sopivasti yliajamalla 530 kuulostaa herkullisen tuhmalta ja likaiselta. Melkeinpä käyttäisin ensin signaalit kertaalleen yhden puolikkaan läpi, tuhoten niitä hieman, ja suodattaisin kaman toistamiseen toisella 521-puolikkaalla ennen lopputulosta läpi toisen 530-kanavan.
Moduuli 572 sisältää phaserin, delayn, gate delayn ja LFO:n.
Phaser (5-vaiheinen) kuulostaa kovasti, kovasti paljon System-100m:n phaserilta, ja se on hyvä juttu. Phaserin lähtösoundi pysyy hanskoissa tiettyyn rajaan asti tuottaen hienovaraisen efektin, mutta jos haluaa, laite alkaa rääkyä kuin hakunilalainen hellasärölähde pikku laskuhuppelissa. LOISTAVAA!
Delay on analoginen, ei pitkä viive, vaan pikemminkin pikkuefekteihin soveltuva elävöittävä lisä, jonka saa muroutumaan mainiosti kuin dub-kaiun konsanaan. Delayn resonance-säätö on todella mukavan räyhäkkä.
Moduulin LFO on sisäisesti kytketty delayn mod-parametriin, mutta se voidaan ohjata luonnollisesti minne tahansa. Gate delayta taas voidaan soveltaa vaikkapa komparaattorina.
Yleisesti ottaen 572 on erittäin suositeltava utility module, jonka hankkimista kannattaa ehdottomasti harkita, jos signaalitien analogisena säilyttäminen ja karaktääri on tärkeää.
Raamit kaulassa
System-500:aan saa myös Rolandin oman framen, jonka ainoa miinus on ulkoinen muuntaja. Kehikossa on tilaa viidelle moduulille, ja näkisin mieluusti, että raamin oikeaan reunaan jäävä tyhjä tila muunnettaisiin multiple paneliksi, jonka kautta signaalit voisi jakaa tai summata.
System-500 kaipaa selvästi vielä kohinageneraattorin ja kehämodulaattorin, ainakin, mutta jo tällaisenaan setti tarjoaa kokonaisuutena huiman hienon analogisyntikan, jolla on runsaasti luonnetta. Toivomuksenani olisi myös USB-CV/Gate-liitäntä, mutta niitä valmistetaan jo monen valmistajan toimesta. Ehkä siihen oikeaan reunaan jäävään panelinpalaseen saisi mahtumaan yhden USB-liittimen ja useamman 3,5 mm:n CV/gate outin?
Isä-700 ja emo-100m ovat varmasti ylpeitä uudesta tulokkaasta. Laite tuntuu ja kuulostaa tutulta, jos aiemmista on koskaan ollut edes ohimenevää kokemusta. Kokonaisuutena hybridisetti saa todella huiman korkean arvosanan. On itse asiassa jopa hieman vaikea arvioida kouluarvosanaa, mutta mainittakoon, että yllätyin perusteellisesti viikon aikana, monen monta kertaa. Olisiko siis reilu ysi?
Erityisen haikeaa oli luopua testilaitteistosta, sillä näissä moduuleissa on onnistuttu jopa siinäkin, että niiden soundia on ”helppo lukea”. Joissakin analogisyntikoissa pelkkä etupaneelin vilkaisu luo mieleen kuulokuvan ulostulevasta soundista, ja tässä tapauksessa tuo ”soundin lukeminen” kehittyi alle viikossa, mikä on poikkeuksellista.
Lisäksi ainakin omaan laitteistooni ja ”analogimaailma kohtaa digitaaliset työasemat” työskentelytapaani setti sopi mukisematta. Se kertoo perinteistä, hyvästä suunnittelusta ja R&D-osaston asiantuntemuksesta.
Tekninen varmuus on Rolandilla ollut aina moitteetonta, eikä edes Aira-moduulien päivitys hattivattiratkaisulla eli iOS-laitteen audioliitännän kautta tökännyt kertaakaan. Jos vielä Aira-moduulien virrankulutukseen ja 500-sarjan ahtaisiin layouteihin voidaan vaikuttaa, homma hipoisi täydellisyyttä.
Roland Aira & System 500
Eurorack-sarjan laitekokonaisuus
Aira-laitteet
• Demora (delay)
• Scooper (scatter-efekti/looper)
• Bitrazer (bitcrusher/multimode filter)
• Torcido (distortion)
• Hintaluokka: 300 euroa / moduuli
System-500
• 512 Dual VCO
• 521 Dual VCF
• 530 Dual VCA
• 540 Dual ENV/LFO
• 572 Utility-moduuli
• Hintaluokka: 400 euroa / moduuli
• System-500 Frame, hintaluokka 350 euroa
Lisätiedot: Roland Suomi
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2016. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Tuote on edelleen ajankohtainen ja tekniset sen ominaisuudet vastaavat testattua laitetta.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
