Lähes myyttisen maineen saanut Dumble-vahvistimen soundi innoittaa laite-suunnittelijoita vuodesta toiseen. Simble on suomalaisen vahvistinasiantuntija Lassi Ukkosen suunnittelema ja Mad Professorin rakentama overdrive-tyylinen säröpedaali, joka lupaa juuri tätä himoittua särösoundia.
Sanotaan, että Alexander (ent. Howard) Dumblen suunnittelemat ja rakentamat Dumble-vahvistimet ovat olleet varhaisten Mesa Boogien ohella esikuvia myöhempien aikojen ”putiikkivahvistimille”.
Joillekin juuri Dumble edustaakin absoluuttista soundia, mutta niitä on valmistettu hyvin pieniä määriä, niitä ei juurikaan liiku käytettynä ja ne ovat tavattoman kalliita. Niinpä markkinoille on syntynyt vuosien saatossa lähes pieneksi teollisuudenalaksi luonnehdittava kloonien määrä vahvistimien ja efektipedaalien muodossa.
Persoonallisia ratkaisuja
Simble erottuu peruspedaalien joukosta ulkonäöllään, sillä metalliboksi on verhottu pähkinäpuuta muistuttavaan kuosiin. Miellyttävä ratkaisu, ei käy kieltäminen. Toffeenväriset säätönupit ovat mukavan isot, ja koska säätimiä on vain neljä, ei näprääminen käy ahtaaksi boksin pienehköstä pinta-alasta huolimatta.
Liitännöiltään pedaali on simppeli, vain tulo ja lähtö. Säädinpaneelin ylemmältä riviltä löytyvät Level- ja Sensitivity-säädöt. Niistä ensimmäinen säätää pedaalista uloslähtevän soundin voimakkuutta, jälkimmäinen puolestaan särön ja kompression määrää.
Ihan perinteisiä eq-namikoita – tyyliin treble, basso ja middle – Simble ei tarjoa. Alemmalla rivillä oleva Contour-säätö vaikuttaa pedaalista uloslähtevään sointiin kitaravahvistimen preesens-säätimen tapaan.
Sen lisäksi Simblessä on accent-säätö; se vastaa idealtaan Dumble Overdriven Jazz/Rock-kytkintä, jolla ko. vahvistimessa valitaan kaksi erilaista eq-konfiguraatiota (tone stack). Simblen tapauksessa kytkimen tilalla on portaattomasti toimiva säädin.
Säätimen idea on tuottaa nollaan väännettynä samanlainen sointi kuin Dumblen Jazz-asento ja pitkälle avattuna sitä, mitä Dumblen Rock/Middle-asento tarjoaa; säätimellä siis valitaan taajuus, jota halutaan säröytymisessä painottaa.
Accent-säätö vaikuttaa signaaliin ennen sen säröytymistä (Dumblen suunnittelufilosofiassa ensimmäinen etuaste pysyy puhtaana). Kuulokuvana accent vaikuttaa pedaalin sisääntulevan äänen kirk-kau-teen sekä plektra-atakkiin/dynamiikkaan.
Läpinäkyvä sointi
Puhtaan, luonnollisen pohjasoinnin päällä Simble on todellakin hyvin transparentti pedaali, sillä lähtökohdaksi annetut säädinasetukset antoivat hyvin pitkälti samanlaisen soundin kuin suoraan vahvistimeen soittaessa. Tämä kuulemma saattaa olla hieman kitarakohtaista, itse soitin pedaalia Stratolla ja Telellä.
Pedaalia voi käyttää halutessaan vain puhtaana boostina, kun sensitivity-säätöä avaa edellä mainitusta asetusmallista hieman. Pedaalin mukana tulevassa manuaalissa on valmiina useita muitakin soundiasetuksia (esim. PAF/Deluxe, Texas Strat), joiden pohjalta voi ryhtyä hakemaan oman kitaran vaatimaa hienosäätöä soundityypin löytämiseksi.
Kun sensitivity-säätöä alkaa lähtötilanteesta avata, päästään säröytyvän soundin pariin, joka Simblessä on mukavan laaja-skaalai-nen. Ennen kello kahtatoista pysytellään maltillisemmissa reunasäröissä, ja tämän jälkeen aletaan tulla yksikelaisillakin mikrofoneilla varsin laulavaan soundiin.
Itse olen aina hakenut overdrive-pedaaleista sitä, että ne reagoisivat mahdollisimman hyvin sormien kosketukseen ja soittotatsin dynamiikkaan. Tästä lähtökohdasta ajatellen nautin Simblestä erittäin paljon maltillisemmilla säröillä, ja yleensä niin, että avasin accent-säätöä puolivälin paikkeille tai jonkin verran sen yli.
Särön laatu on vahvistinmaisen luonteva, miellyttävä, ja kaiken kaikkiaan mehukas. Soinnin saa myös aika hyvin putsattua volume-potikalla, tosin omilla kitaroillani silloin hävisin hieman äänen kirkkaudessa.
Simblestä löytyy overdrive-tyyliseksi pedaaliksi pitkäänkin laulavaa säröä, ja sen laatu oli omaan makuuni itse asiassa varsin miellyttävä vielä melko isostikin annosteltuna. Toisaalta dynamiikka kutistuu ääripäässä kompression vuoksi.
Valmistaja suosittelee ruuvaamaan pohjasoundin Fenderin Twinillä varsin keskialuevoittoiseksi (middle täysille, treble ja basso hyvin pienellä), mikä on kyllä melko kaukana omista, kirkkaaseen puhtaaseen soundiin tähtäävistä asetuksistani. Suositusta noudatettaessa Simblen soundi toimikin hyvin, mutta kun muutin pohjasoinnin takaisin ”omiin normiasetuksiini”, ei lopputulos ollut enää yhtä miellyttävä.
Toisaalta esimerkiksi Black- ja Silverface-kombojen kaksi kanavaa antavat mahdollisuuden muokata toiseen riittävän middle-korosteinen pohjasointi, ja ajaa Simbleä siihen jakoboksin kautta.
Luontevaa
En osaa ottaa kantaa siihen onko Simbe kuin Dumble, koska verrokkia ei ollut käytössä – harvallapa meistä on. Siksi voinkin arvioida Simbleä ainoastaan säröpedaalina, ja sellaisena tämä tekee kyllä vaikutuksen: vastaavaa soinnin vahvistinmaisuutta ei ihan jokaisen pedaalin kohdalla tule vastaan. Suosittelen tutustumaan ja muodostamaan oman mielipiteen. Mielenkiintoisen tarinan Dumblesta voit lukea tämän linkin kautta.
Mad Professor Simble
Dumble-vahvistinta simuloiva säröpedaali
• suunnittelija Lassi Ukkonen, valmistaja Mad Professor
• säädöt: sensitivity, level, accent, contour
• true bypass
• virrantarve: 2,1 mm 9–12V DC virtalähde tai 9V paristo 10 mA.
• 12 voltin jännite vaikuttaa vain led-valoon kirkkauteen, ei sointiin
• hinta: 199 euroa
Lisätiedot: Mad Professor Amplification
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 5/2014. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Ajankohtaiseksi jutun nettijulkaisun tekee nyt se, että Simble-pedaalin kehittäneestä Mad Professor -yrityksestä ja sen tuoreista kuulumisista kertova artikkeli julkaistaan huhtikuun 12. ilmestyvässä Riffin printtinumerossa 2/2017.
Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
