Analogisen JFET-etuasteen ja dsp-prosessorin yhdistelmä antaa Sunset Drivelle puitteet kuuden erilaisen särötyypin tuottamiseen. Antimet on jaettu kahteen kanavaan, joita voi käyttää myös samanaikaisesti.
Strymon Sunset Dual Overdriven kummassakin kanavassa on kolme erilaista, pienellä vipukytkimellä valittavaa overdrive-tyyppiä. Kanavat ovat täysin itsenäisiä, eikä yhden kanavan säätäminen vaikuta toiseen.
Signaalipolun alkupäässä on analoginen JFET-etuaste, josta saa enimmillään 20 desibelin verran gainia. Sen jälkeen kuuden erilaisen särösoundin nyanssit muotoillaan digitaalisen signaali-prosessorin algoritmeilla. Muunnokset kumpaankin suuntaan ovat 24-bittisiä ja näytetaajuus 96 kilohertsiä. DSP:n ansiosta Sunsetin drive- ja tone-säätimet toimivat räätälöidysti kussakin kuudessa eri särövaihtoehdossa.
Strymon korostaa, että kyseessä on heidän tulkintansa tietyistä overdrive-arkkitehtuureista, ei orjallinen yritys matkia tiettyjä esikuvia yksi yhteen, vaikka sellaisia mielikuvien ruokkimiseksi nimetäänkin.
Loivempaa säröä…
Sunset Dual Driven A-kanavan tarjonta on luonteeltaan maltillisempaa overdrivea. Germanium-diodeihin pohjautuvassa GE-särössä soi miedoilla asetuksilla mukana myös kuivaa signaalia. Kun gain-säädintä avaa enemmän, suoran soundin osuus vähenee, ja särön kasvaessa myös alakeskialueen taajuudet alkavat korostua.
Gain-säätöä vain hieman raottamalla sain erinomaisen miellyttävän ja läpikuultavan soinnin, oikein mainion vaihtoehdon puhtaan ja säröytyvän välimaastoon. Kun gainia käänsi yli puolen välin, keskialuekorostus tuli esiin. Sointi pysyi tällöinkin erottelevana ja toimi mielestäni erityisen hyvin varsinkin rokkikompeissa ja -riffeissä.
Tube Screamerin henkeen tehty Texas on sekin soft clip -särö, ja se säilyttää hyvin kitaran dynamiikan. Gain-asteikon alkupäässä löysin jälleen hyvän reunasärön, ja kun avasin hanaa kunnolla, soundi oli Straton kanssa silkkaa bluesia. Atakki on pehmeä, mutta keskialueen korostus lihavoittaa sointia kivasti.
A-kanavan kolmas tarjoomus on Treble-buusti. Sen erikoisuus on siinä, että tone-potikka toimii ylipäästösuotimen tapaan leikaten matalia taajuuksia sitä voimakkaammin mitä enemmän säätöä annostelee. Näin ollen tämä sointityyppi oli omiaan B-kanavan soundien terästämisessä. Voluumin noston ohessa tone-säädön kanssa pelailu mahdollisti lead-soundin fokusoimisen erottuvaksi.
…ja jyrkempää!
B-kanavassa on tarjolla kautta linjan runsaammin gainia, ja sen 2Stage-vaihtoehdossa on itse asiassa kaksi peräkkäistä säröä, sekä pehmeästi yliohjautuva että hard-clipping-tyylinen. Miedosti annosteltuna 2Stage oli varsin sävykäs, ja kun drive-säätöä sitten avasi oikein kunnolla, sai erittäin paksun ja laulavan särön. Tavallaan tämä soundi tuntui kaikkein moniulotteisimmalta ja kompleksisimmalta koko pedaalin vaihtoehdoista.
Oma suosikkini B-kanavan soundeista oli kuitenkin Hard, mehevän paksu, laulava, distortion-tyyppinenkin särö. Siinä myös oli sitä manuaalinkin lupaamaa fuzz-maista luonnetta, kun drive-säätö oli kaakossa. Erityisesti matalilla kielillä soundi oli mehevällä tavalla möyrivä, ja toisaalta yläkielten soinnissa ja tuntumassa oli mukavaa kimmoisuutta. Jonkin verran mieleeni hiipi tällä säröllä soittaessa ProCo’n Rat, jonka valmistaja mainitseekin yhdeksi esikuvaksi.
JFET on B-pedaalin kolmas vaihtoehto ja A-kanavan vastaavan soundin tavoin sekin on puhdas boost. Se toistaa pedaalin JFET-etuasteen soinnin kutakuinkin sellaisenaan, mutta myös lämmittää sitä. Pientä säröä tästäkin tarvittaessa löytyy, tietysti kitaran mikrofoneista riippuen.
Päällekkäin monella tavalla
Sunsetin puoliskot voi asettaa config-kytkimellä toimimaan peräkkäin ja kumpi tahansa kanava voi olla ketjussa ensimmäisenä. Tai sitten puoliskot voivat toimia rinnakkain, eikä omaa korvaa miellyttävän yhdistelmän löytäminen ole ainakaan vaihtoehdoista kiinni.
Itse koin luontevimmaksi käyttää A-pedaalin miedompia säröjä pohjalla ja ajaa niiden päälle paksumpaa soundia. Erityisesti Texas-vaihtoehdon säätäminen suhteellisen miedoksi pohjasäröksi ja sen jatkaminen B-kanavan Hard-soundilla oli maukas ratkaisu. Yhdistelmällä saa todella ison ja silti riittävän erottelevana säilyvän särön jo yksikelaisilla mikrofoneilla. Myös 2Stage- ja Hard-säröjen terästäminen A-kanavan treble-buustilla oli mieleeni. Pidemmällä käytöllä mieleisiä yhdistelmiä löytäisi taatusti lisää.
Kokeilin Sunsetia parin melko erilaisen vahvistimen kanssa (Blackstar-nuppi, Fender Twin Reverb), ja molempien kanssa pääsin varsin jouhevaan yhteistyöhön. Oli mukava huomata, että tätäkin asiaa Strymon on ajatellut. Etulaidan out-jakin yläpuolelta löytyvän bright-kytkimen avulla nimittäin pystyy muokkaamaan pedaalin lähtösignaalin ylätaajuuksia vahvistimen luonteeseen sopivaksi.
Kytkimen keskiasennon pitäisi toimia useimpien vahvisti-mien kanssa. Erityisen kirkassointisten vahvistimien kanssa miinus-asento saattaa olla parempi ja tavallista tummemmalla vahvistimella taas voi löytyä käyttöä kytkimen plus-asennolle.
Eikä siinä vielä kaikki
Sunset tarjoaa myös muutaman lisätoiminnon, joiden oppimiseksi Strymonin sivustolta ladattava manuaali on tarpeen, sillä niitä ei selitetä pedaalin mukana tulevassa pienessä lehdykässä.
Etulaidasta löytyvä fav-kytkentä antaa mahdollisuuden palauttaa pedaalin muistista yhden ennakkoon asetetun soundikattauksen ulkoisella kytkimellä, jollaiseksi käy Strymonin oma mini-kytkin tai vastaava.
Exp-jakkiin voi puolestaan liittää keinupolkimen, joko ekspressio- tai volume-moodissa. Sunsetin muistiin voi tallentaa ohjattavan parametrin ääriarvot, joiden välillä polkimella sitten portaattomasti liikutaan. Keinupedaali vaikuttaa yhtä lailla manuaalisiin kuin tallennetunkin asetuksen säätöihin.
Oma sisäinen noise gatekin löytyy, ja mikä parasta, sen kynnystaso on säädettävissä portaattomasti. Tämäkin toiminto on varsin yksinkertainen käyttää, kun vain jaksaa lukea manuaalin. Itse hain melko matalaa treshold-kynnystä, jossa vaikutuksen jo huomaa, mutta portti pelaa silti kuitenkin luontevasti myös hiljaisten äänten kanssa. Toiminnon portaattomuus on mainio asia, ja korkeampi kynnystaso tuntui olevan omiaan sitten metallisoundeihin kallistuttaessa.
Ohituskytkennän tyypin voi asettaa joko true bypass -tyyppiseksi tai bufferoiduksi. Ensimmäinen on omiaan silloin, kun käytetään vain muutamaa pedaalia ja lyhyehköjä kaapeleita. Tämä on myös valittu oletusasetukseksi. Bufferoitu kytkentä säilyttää soinnin terveenä vaikka pedaaleja olisi ketjussa paljon.
Kätevä kokonaisuus
Strymon Sunset on monipuolinen, monenlaiseen musiikkiin soveltuva pedaali. Se tarjoaa kuusi selkeästi toisistaan erilaista säröä ja paljon mahdollisuuksia maukkaisiin yhdistelmiin. Puhumattakaan monista lisäominaisuuksista. Mielestäni hinta ei olekaan hassumpi suhteessa tähän tarjontaan. Vaan enpä kyllä muista, milloin olisin viimeksi lukenut säröpedaalin käyttöohjetta näin hartaasti…
Strymon yhdistää Sunset Dual Drivessa analogisen ja digitaalisen tekniikan. Etsivä ehkä löytää eroja verrattuna täysin analogisiin pedaaleihin, itse en kuitenkaan nähnyt syytä ryhtyä sellaisia kaiveleman – pedaali on itsessään soundillisesti onnistunut, ja kaikin puolin toimiva laite.
Sunset Dual Drivella on luontevaa soittaa puhtaan vahvistinsoinnin päälle, koska pedaalista saa kevyemmän reunasärön lisäksi myös pidempään soivaa ja paksumpaa lead-soundia. Sointi on kokonaisuutena luonteva, eikä digitaalisen prosessoinnin käyttö tunnu aiheuttavan sivumakua, esimerkiksi soundien yläkerta ei kuulostanut kireältä. Itse löytäisin tälle kyllä oitis käyttöä, sen verta kätevästä kokonaisuudesta on kysymys.
Strymon Sunset Dual Overdrive
Analogi- ja digitaalitekniikkaa yhdistävä overdrive-pedaali
• suunniteltu ja valmistettu Yhdysvalloissa
• A- ja B-kanavat, käytettävissä samanaikaisesti
• kanavilla itsenäiset säädöt gain, tone, level
• kolme särötyyppiä per kanava
• JFET-etuaste
• 24-bittinen, 96 kHz:n taajuudella toimiva SHARC DSP
• taajuusvaste: 20 Hz – 20 kHz
• Bright-kytkin pedaalin ylätaajuuksien muokkaamiseen
• Config-kytkin reitityksen valintaan
Liitännät
• Exp-liitäntä ekspressiopedaalin kytkemiseen
• Fav-liitäntä tallennetun suosikkisoundin aktivoimiseen (vaatii erikseen hankittavan minikytkimen)
• valittavissa bufferoitu tai true bypass -ohituskytkentä
• toimii yhdeksän voltin verkkolaitteella (toimitetaan pedaalin mukana), virrankulutus 250 mA
• hinta: 349 e
Lisätiedot: Custom Sounds
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
