Vox marssitti kevään 2017 NAMM-paraatiin kolme muskettisoturiaan, joiden aseistuksena on täysin uudentyyppinen putki – Nutube.
Uuteen vahvistinmallistoon kuuluu kolme eri versiota samasta perusteemasta. Kokeiluun saatiin MV50-CL eli Clean; rinnakkaismallit AC- ja Rock-tarkenteilla jäivät tällä erää testaamatta.
Nutube esiteltiin keksintönä jo 2015, mutta sen sovellukset ehtivät markkinoille tämän vuoden keväällä. Ensimmäiseksi tämä uusi ja toiminnallisesti triodi-putkea vastaava tekniikka otettiin käyttöön Voxin MV-vahvistimissa, joissa havainnollistuu samalla kaksi Nutuben keskeistä ominaisuutta: kooltaan Nu-tube-kaksoistriodi on vain alle 30 prosenttia perinteisen putken koosta ja energiaa se kuluttaa ainoastaan kaksi prosenttia. Verraten alhainen, 5 – 80 voltin käyttöjännite puolestaan helpottaa virtalähteen toteutusta.
Valmistajan mukaan osa Nutuben eduista valkenee vasta ajan oloon – putkelle luvataan 30 000 käyttötunnin palvelus-ikä ja teknisestä rakenteesta johtuen valmistustoleranssit pystytään pitämään oleellisesti tiukempina kuin perinteisessä putkien valmistuksessa.
Tyhjästä ei tämäkään tekniikka syntynyt. Kuten Vox ja sen nykyisin omistava Korg avoimesti kertovat, Nutube perustuu samaan tyhjiörakenteeseen, jolla esimerkiksi 70-luvun alun taskulaskinten fluorisoivat näytöt toimivat. Tekniikan kehitti japanilainen Noritake Itron Corporation, joka esitteli työnsä tulokset julkisuudessa jo 1967 eli juuri passelisti 50 vuotta sitten. Voxin perustamisesta taas tulee sattumoisin kuluneeksi tänä vuonna tasan 60 vuotta, joten mikä olisikaan tämän otollisempi hetki uuden tekniikan esittelylle.
Ja jotain hyvin tuttua on sentään tässäkin uutuudessa: neliskanttisesta ulkomuodostaan huolimatta Nutuben sisäinen rakenne toisintaa sitä kaikkein alkuperäisintä eli suoraan hehkutettua triodia, jossa hehkulanka itsessään toimii myös katodina.
Pieni ei vaadi isoa koteloa
Nutuben pieni koko vislaa alkutahdit ja jos pääteasteeksi hyväksytään Voxin valinnan mukaisesti kevyellä ulkoisella virtalähteellä toimiva D-luokan vahvistin, niin ainekset miniatyyrikokoiseen putkivahvistimeen ovat olemassa. Aina voidaan keskustella siitä miten oleellinen osa kokonaisoundia muodostuu perinnevahvistimen pääteputkien, lähtömuuntajan ja kaiuttimien keskinäisestä vuorovaikutuksesta, mutta itse lähestyn asiaa nyt toisesta vinkkelistä. Kun etuaste kerran tehdään uudella tekniikalla, niin miksei myös päätevahvistin voisi olla sitä – eiköhän kokonaisuuden kelpoisuutta voi arvioida soittaen ja kuunnellen, ilman konservatiivisten oletusarvojen painolastia?
Tällaisenaan MV-50 kulkee joka tapauksessa mukana kitaralaukun sivutaskussa, mikä on mainio juttu liikkuvaiselle pelimannille. Soiton ajaksi Voxin uutukaista ei myöskään tarvitse välttämättä parkkeerata perinteiseen tapaan kaiutinkaapin päälle. Pulttimuusikko voi sijoittaa tämän nippa nappa yli puoli kiloa painavan laitteen esimerkiksi nuottitelineen varteen kiinnitettävälle tarvikehyllylle ja tietokoneistetun työpisteen kokoonpanoon se on helppo upottaa niin ikään sopivasti käden ulottuville. Keikkailua varten vahvistimen voi taas asentaa vaikka suoraan pedaalilautaan. Siinä käytössä ei kahvaa tarvita ja sen voikin poistaa kansilevystä verraten helposti. Kahvan kiinnitysruuvit pitelevät samalla kuitenkin myös kannen ikkunaa sijoillaan, joten sopivat mutterit tai uudet ruuvit muttereineen ovat tarpeen, jottei pelistä tule suotta avomallia.
Erillinen kuulokeliitäntä palvelee myös linjalähtönä, joten vahvistimesta on iloa sekä harjoitellessa että äänittäessä. Kuuloke/linjalähdön kaiutinsimuloitu soundi on sellaisenaan ihan käypää lajia, mutta etenkin kuulokäytössä jonkinlainen ulkoinen kaiku on tervetullut lisäapu. Kuulokeliitäntä ei mykistä automaattisesti kaiutinlähtöä vaan kaappi täytyy irrottaa vahvistimesta kuulokkeiden käytön ajaksi.
Itse yksinkertaisuus
Trioa testissä edustanut Vox MV50 Clean on toiminnoiltaan pelkistetty ja kaikin puolin selkeä peli. Kanavia on vain yksi, eikä sen säätäminen vaadi einsteinin hoksottimia. Treble- ja bass-nupit äänenvärille ja volume äänenvoimakkuudelle – siinä se.
Rinnakkaisissa MV50 AC- ja MV50 Rock -malleissa äänenvärinsäätimet on pelkistetty yhdeksi tone-potentiometriksi, mutta niissä on sitten vastaavasti satsattu erillisiin gain- ja volume-säätimiin.
Osa toiminnoista on sijoitettu takalaidan puolelle ja niihin kannattaa syventyä toviksi.
Flat/Deep-kytkin on tarkoitettu yleissävyn muokkaukseen siten, että Deep bassokorostuksineen soveltuu käytettäväksi pienellä kaiutinkaapilla operoitaessa ja Flat valitaan silloin, kun käytössä on kookkaampi komero. Utelias kokeilija soveltaa tuotakin ohjetta miten lystii ja melko usein vallan auvoisin tuloksin.
Toinen oleellinen liukukytkin on kolmiasentoinen ja sillä valitaan käyttöön joko vahvistimen täysteho, 1/10 teho (10 dB:n vaimennus) tai 1/100 (-20 dB). MV50 AC ja MV50 Rock poikkeavat tässäkin kohden hieman omaan suuntaansa, sillä niissä kyseinen tehonpudotuskytkin on korvattu kaiutinkaapin impedanssi-valinnalla.
Takalaidan Eco-kytkin saattaa ensikertalaista hämmentää, mutta se liittyy esimerkiksi aktiivisissa tarkkailu- ja PA-kaiuttimissa jo pitkään viljeltyyn automatiikkaan, joka sammuttaa laitteen tietyn ajan kuluttua, mikäli audiosignaalia ei havaita saapuvaksi. Vox on määritellyt sammutuksen ajastukseen vaadittavan hiljaisuuden noin 15 minuutin mittaiseksi ja käyttäjä voi itse valita haluaako käyttää toimintoa vai huolehtia sammutuksesta itse.
Lujaa tulee, tarvittaessa
Perussoinniltaan MV50 Clean on nimensä täsmenteen mukaisesti ryhdikkään selkeä ja puhdas. Pikkuruisesta koostaan huolimatta se on myös täysmittainen ja bändisoittoon kyllin äänekäs vahvistin.
Ja vaikka alussa mainittua, täysputkivahvistimille ominaista päätevahvistimen kuormituksella haettavaa säröä ei tällä laitteella voikaan tavoitella, niin jotakin soundille tapahtuu siinä vaiheessa, kun neula kipuaa etulaidan VU-mittarissa kohti nollalukemaa. Sitä lähestyttäessä sointiin hiipii vähä vähältä maukasta hileisyyttä, jonka särmikkyyttä pystyy soitolla myös hienosti kontrolloimaan. Ja kun voluumia avaa vielä rahtusen lisää, soundiin tulee sälöytyneen lasin häijyä viiltävyyttä, jolla äkäisemmät sorminyppäykset ja plektran reunalla veistetyt sävelet saavat tervetullutta ja anteeksipyytelemättömän röyhkeätä puskua.
Tehonskaalauskytkin nousee erityisesti tässä yhteydessä arvoonsa, sillä sen ansiosta ilmiön saa toteutumaan myös hiljaisemmalla voluumilla ja jos tehot pudottaa aivan minimiin, löytyy tästä Clean-määritteelläkin nimikoidusta versiosta ihan kunnon muro vaikkapa äänityskäyttöön.
Valitettavasti omaan kalustoon ei kuulu ainuttakaan perinne-Voxia, joten siinä suhteessa en uutukaisen autenttisuutta pysty vertailemaan. MV50 Cleanin soinnissa olen kumminkin kuulevinani samaa ilmettä, jota siihen suuntaan kumartavat mallinnokset huokuvat systemaattisesti. MV50:n tapauksessa näppituntuma on kuitenkin virtuaalivekottimia välittömämpi ja herkempi – vahvistin vastaa kielten käsittelyyn heti ja soundin sävy noudattaa niin hyvässä kuin pahassa soittotatsin vaihteluita.
Emoyhtiö Korgia voikin onnitella paitsi onnistuneesta tuotteesta, myös fiksusta vedosta: MV50 on kerrassaan loistava tapa koeponnistaa Nutube-tekniikkaa konservatiiviseksi tunnetun kitaristikansan keskuudessa. Verraten edullinen hinta alentaa hankintakynnystä, pieni koko tekee pelistä monikäyttöisen ja kolme keskenään eriluonteista malliversiota keräävät nopeasti palautetta hyvin erilaisten tyylilajien soittajilta. Näin saadaan maaperää muokattua ja sitten kelpaakin jo suunnitella seuraavaa Nutube-mallia, kenties vaikka kaksikanavaisena, monipuolisemmin sävynsäädöin ja mikseipä efekteinkin varustettuna – kaikkeen siihen valmistajalla kyllä on tietotaitoa ja kokemusta.
Vox MV50 Clean
• etuasteessa Nutube-triodi
• D-luokan päätevahistin, 50 W RMS / 4 ohmia
• ulkoinen virtalähde kuuluu pakettiin
• yksi kanava, volume
• treble- ja bass-säätimet äänenvärille
• deep-kytkin perussävyn valinnalle
• tehon skaalaus kolmiasentoisella kytkimellä
• eco-toiminto automaattiseen sammutukseen
• kaiutinlähtö, 4–16 ohmia
• kaiutinsimuloitu linja/kuulokeliitäntä
• hintaluokka < 250 e
Lisätiedot: EM Nordic
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
