Yamahan EAD10 lupaa helpottaa rumpalin elämää, olipa kyse treenaa-misesta, äänittämisestä, keikoista tai tubettamisesta. Simppeli paketti mikittää ja prosessoi, triggaa ja samplaa – ja vaikka mitä. Tästähän otetaan selko.
Soitinlaitteiden testaajan uralla tulee harvoin tunne, että historian lehti kääntyy. Yamahan pakettia aukaistessa olo oli vähän siihen suuntaan. Ihan kuin rummunsoittajien päänsäryn aiheuttajista olisi tehty lista, ja rohdoksi vaivoihin on nyt keksitty lääke.
Electronic Acoustic Drums eli EAD10 ei ainakaan heittämällä loksahda oikein mihinkään nykyiseen laitelokeroon: se on kuin mikseri, efektiboksi, stereomikityspaketti ja triggausaivo nipussa – ja vielä rummuille räätälöitynä.
Fyysisesti tuote koostuu keskusyksiköstä eli ”aivosta” sekä sensoripalikasta, jonka suojamaskin takaa erottaa pienikalvoisen XY-konkkamikkiparin.
Yamahalla on ajateltu monta juttua oikein. Ensimmäinen niistä on, että vaikka rumpalille annetaankin sähköt, hän ei halua alkaa kahlata menuvalikoissa nivusiaan myöten ja opetella kummallisia näppäinyhdistelmiä hoitaakseen jonkun simppelin homman.
Tästä näkökulmasta EAD10:n aivo on kerrassaan näppärä boksi. Säätimiä on aika vähän, mutta käyttö on kohtuuhelppoa. Pintaa koristaa puolen tusinaa tuhdin tuntuista porrastettua potikkaa, joista ensimmäisellä säädetään rumpusetillä itse tuotetun oman soiton ja toisella sekaan miksattavan ulkoisen audion, kuten taustaraidan tai klikin, taso.
Seuraavalla kolmen potikan satsilla säädetään kaikua, muita efektejä ja triggausta. Joukosta erottuu omanaan Scene-potikka, jolla valitaan haluttu muistipaikka. Myös äänitykselle ja klikille on käyttöpinnassa omat nappinsa. Laitteen näyttöruutu on pikkuruinen, mutta käyttö kolmen valintanapin ja plus/miinus-painikkeiden avulla ei ole silti hankalaa.
Säädöt kohdalleen
Käyttöönotto tuskin voisi olla suoraviivaisempaa: pohjaan liitettävällä putkenpätkällä aivon saa ruuvattua esimerkiksi haikkatelineen kylkeen lisävarusteisen adapterin kanssa. Sensoripalikka puolestaan kiristetään bassarin päälle potkupuolen vanteeseen, ja sitten yksiköt yhdistetään toisiinsa kahdella kaksinapaisella kaapelilla, joista toinen kuljettaa audiota ja toinen triggerisignaaleja. Sitten vain muuntaja kiinni, virrat päälle ja ihmettelemään.
Kaikella simppeliydellä on valitettavasti varjopuolensa. Kaikesta DSP-voimastaan huolimatta laitteen rumpusetistä poimimaa balanssia ei tietystikään pysty säätämään juuri muuten kuin asettelemalla jo lähdössä kaikki ääntä pitävät ja kuuluviin haluavat setin osaset niin, että niillä on mahdollisuudet päätyä signaaliketjuun parhaalla mahdollisella tavalla.
Jos on esimerkiksi tottunut pitämään komppipeltiä matalalla bassarin päällä etutomin vieressä, voi olla että mikkipari kuulee sitä liikaa. Myöskään tuplabassarin polkijalle EAD10 ei toimi.
Bassorumpua sensorimötikän mikit eivät välttämättä kunnolla kuule, joten bassarin toistamista avustellaan EAD10:ssä paljolti triggauksella.
Alussa onkin syytä käyttää aikaa paitsi mikkietuvahvisti-mien myös triggerisensorien herkkyyksien ja muiden parametrien säätöön. Esimerkiksi liian pienelle säädettynä bassarin potku ei triggaudu ollenkaan, liian suurella taas lyönti virveliin tai etutomiin alkaa liipaista ilmoille samplebassarin soundia.
Rumpalin efektiräkki
Jo alkuvaiheessa kannattaa fiksata mikkien välittämää setin stereotasapainoa, jos se tuntuu olevan sivussa keskiakselilta. Keskellä rumpusettiä sijaitseva XY-mikkipari näet toistaa rummuston balanssin ja stereokuvan luonnollisena – hyvässä ja pahassa. Jos esimerkiksi soittobalanssissa sinänsä on jotain pielessä tai valtaosa setin instrumenteista sijaitsee keskilinjan toisella puolella, voi lopputulos prosessin läpi ajettuna kuulostaa muulta kuin toivoisi.
Jos ollaan studiossa tai keikalla, summasignaalin voi ajaa laitteesta mikseripöytään ja sieltä edelleen tallentimelle tai PA:han. Kahteen kanavaan summatun rummuston jatkokäsittely mikseripäässä on tietenkin rajoitettua, eli kaikki möyhennys ja balansointi on parasta hoitaa kuntoon lähtöpäässä.
Keikkakäytössä EAD10:tä voi ajatella mikityksen korvikkeena, silloin kun se laadullisesti tuntuu riittävältä. Kaiut ja muut saa suoraan samasta purkista, ja pienellä FOH-tiskillä miksaava kiittää siitä, että rumpalilta tulee pöytään vain kaksi linjaa. Ulkoiseen mikitykseen luottava keikkarumpali taas voi käyttää EAD10:tä omin käsin hallittavana näppäränä efektiräkkinä, ”lisämöyhentäjänä”.
Mankkakin mukana
EAD10:n jokainen Scene tarjoaa tietyt perusasetukset koko setin prosessointiin. Annetuista lähtökohdista soittaja voi ruuvailla kaiut, efektit ja triggerisoundit haluamiinsa asentoihin ja tallentaa tuloksen sopivalla nimellä yhteen paristasadasta muistipaikasta. Keikalle Scenet pystyy asettelemaan biisilistaa noudattelevaan jonoon.
Mikkisignaalien perään on tarjolla parisenkymmentä multi-efektiä, joista rytmisoittajalle tuntuvat järkevimmiltä kompressoinnit ja temposäädettävät delayt. Niiden jatkeena on aika ekstriimejä filtteri-, flangeri- ja wah-mausteita, joille on vaikea keksiä paljon muuta kuin hetkellistä hupikäyttöä. Reverb-osastolla on pieni, mutta hyvänkuuloinen kattaus huonetta, kiekkoa, ensiheijastetta ja geittikaikua.
Triggerisoundien valikossa tärkeimmiltä tuntuvat bassari- ja virvelisamplet, vaikka muitakin löytyy lyömäsoittimista rumpukonesoundeihin. Sisäisiä triggerisampleja on satamäärin, ja jos ne eivät riitä, valmissoundien tueksi voi tuoda omia WAV-muotoisia sampleja.
Yksinkertaisena treenimikserinä EAD10 toimii tilanteessa, jossa Aux-tulojakkiin yhdistetään vaikkapa iPhone, josta soitettavaa biisiraitaa rumpali pystyy miksaamaan omaan prosessoituun ja efektoituun livesoittoonsa.
EAD10 osaa myös äänittää. Tosin sisäiseen muistiin ei mahdu edes yhtä kokonaista biisiä, ja sekin katoaa kun sammuttaa virran. Tarvitaan siis vähintään USB-tikku, jollaiselle löytyykin rako laitteen takamuksesta. Vielä parempi vaihtoehto on tyrkätä takalaitaan Applen i-vempain tai tietokone musasoftineen. Audiota ja midiäkin voi nimittäin lähettää näiden kaikkien välillä eestaas, jos niikseen tulee.
Vähemmän tuskaa
Tänä päivänä entistä useampi rumpali tuskailee bändikaverien, miksaajan tai tuottajan esittämien soundivaatimusten paineessa: pitäisi kuulostaa koneelta, mikä ei oikein luonnistu ilman padeja ja muita elektronisia ulokkeita. Nyt varustelun voi pitää minimissään ja soittaa normisettiä tuttuun tapaan, sillä EAD10 auttaa kaivamaan vanhasta setistä parisataa uutta versiota: vanhempaa ja uudempaa, pienempää ja isompaa, kuivempaa ja avarampaa, elektronisempaa ja hevimpää.
Kokeilun päättyessä on todettava, että EAD10:n myötä pitkätkin treenirupeamat saavat uutta potkua, kun studiosoundia muistuttavan kuulokuvan saa suoraan luureihin. Scenejä kelatessa omasta setistä saa valintapyörää kääntämällä kaivettua esiin niin Collinsin geittikannut, Copelandin delay-häröilyt kuin Bonhamin massiivisen kompurasetinkin. Efektipuolella ”Vinyl loop” on aika hillitön, lisätessään tumppuiseksi eekutetun Scene-soundin kuorrutteeksi levysoittimen neulan rahinaa.
Kaikkiaan Yamahan uutuus vaikuttaa mainiolta peliltä. Sen avulla tutusta setistä kumpuaa ääniä, joita sieltä ei ennen kuulunut. Se puolestaan poikii intoa ja inspiraatiota, mikä ei ole musiikintekemisessä koskaan huono juttu.
Yamaha EAD10
Elektroakustinen rumpumoduli
• keskusyksikkö
• sensoriyksikkö
Hintaluoka alle 600 euroa
Lisätiedot: F-Musiikki
Lue myös printtinumeron 2/2018 ilmestymsien yhteydessä julkaistu nettispesiaali EAD-10:n ulottuvuuksista rumbutubettamisen ja keikkailun tiimoilta.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.
