BBE:n efektipedaaleiden valikoima on laaja. Käsittelen tässä Tremor-tremolon ja MindBender chorus/vibraton, ja painetun Riffin numerossa 7/2013 Timo Koskinen puolestaan ruotii overdrive-, distortion, ja fuzz-pedaaleiden kolmikon. Pirkka Isotalo osallistuu savottaan bassolle tarkoitetun OptiComp-kompressorin testillä,sekin luettavissa paperilehden numerosta 7/2013.
Jos Tremorin koteloon painettu mallitunnus vie tyylillään ajatukset vanhan Fenderin suuntaan, niin kyseessä ei ole sattuma. Pedaalin on suunnitellut Paul Gagon, jonka CV:ssä komeilee myös pesti Fenderin suunnitteluosastolla. BBE kertookin avoimesti, että tavoitteena on toisintaa ison F:n klassikko, tosin yhdellä mainiolla lisämausteella: Tremoriin saa asetettua kaksi eri nopeutta joita voi sitten vaihdella jalkakytkimellä.
Tremolohan on pohjimmiltaan automaattisesti tahdistettu voluumisäädin, jonka virtuaalinen enemmän/vähemmän-liike voi olla hyvinkin erilainen. Säädintä voi kääntää hitaasti auki ja sitten nopeasti kiinni tai päinvastoin. Silloin muutoksen ohjaukseen käytetään kolmioaaltoa. Kanttiaallolla ohjattu sätkätys muistuttaa äärimuodossaan on/off-kytkimen tiuhaa hakkausta, kun taas siniaallolla ohjattu voluumin muuntelu on loivempaa ja pehmeämpää. Tremorissa ohjaus hoidetaan juuri siniaallolla ja tehosteen luonne onkin sulavasti soljuva. Ankarasti loukuttavaa, kulmikasta pätkätystä pedaalista ei saa.
Voluumimuutoksen luonne vaikuttaa aika paljon kuulokuvan ohessa myös soittotuntumaan. Sointujen maalaus rauhallisilla plektran pyyhkäisyillä ei ole niin kriittistä puuhaa, mutta riffittely ja melodioiden soitto sohjoontuu helpommin, jos tremolo syö terän tatsista. Tremorissa asia hoituu sopivilla säädöillä, joilla efektille saa kyllä riittävästi luonnetta ilman että soittotuntuma meltoontuu.
Joskus tällaiseen pikkuruiseen rasiaankin voi ihastua. Tremor on ensinnäkin hiljainen, mikä antoi hyvän ensivaikutelman. Kun sointikin on puhdas ja selkeä, alkoi yhteistyö maistua aina vaan paremmalle.
Kahden eri nopeuden käyttö vuorotellen eri tilanteissa vaikuttaa paperilla oikein houkuttelevalta, mutta itse en keksinyt sille oikein luontevaa käyttöä. Sekä hidas että nopea tremolo ovat itsessään oivallisia tehosteita, mutta nopeutta lennossa vaihdettaessa tekee heti mieli justeerata myös efektin voimakkuuteen vaikuttavaa depth-säädintä kokonaisuuden optimoimiseksi. Kun optoelektroniikka reagoi vielä tempon vaihtoon hyvin nopeasti, ei kahden eri vaihteen käyttö tuota sen kummempaa kiihdytyksen tai jarrutuksen kaltaista vaikutelmaa, vaan uuteen nopeuteen hypätään suurinpiirtein oitis. Joku muu saattaa juuri tätä kaivata, itselleni riittäisi yhdenkin nopeuden käyttö aina kerrallaan.
Image
BBE Mind Bender
Vibrato ja chorus ovat efekteinä lähisukulaisia monessakin mielessä. Kummankin loiva aaltoilu antaa heleän ja kauniisti kimmeltävän hohteen soinnille (ellei peräti imelän siirappisen) ja voimallisempi vellonta taas luo jo ilmiselvää epävireisyyden tuntua. Sukua nämä tehosteet ovat senkin vuoksi, että MindBenderin tapauksessa nämä eri hedelmät poimitaan samasta puusta, analogisiin viivepiireihin perustuvasta, ns. bucket-brigade-kytkennästä.
Edellä mainitusta huolimatta MindBenderin tuottaman vibraton ja choruksen erot ovat kuitenkin selvät, kun niitä tarkemmin kuulostelee. Vibrato on näistä se villimpi, selkeästi tehostemainen ja harvempaan saumaan istuva, kun taas chorus lempeän pehmeine sävyineen voisi olla päällä vaikka koko illan, jos kitaristi muuten soittaisi puhtoisilla soinneilla. Se antaa sointiin hiukan paksuutta ja tuo sopivaa eloa erityisesti sellaisiin pitkiin staattisiin ääniin, joita tyypillisesti voisi kuvitella höystävänsä vibrakammen hienoisella huojutuksella.
Vibrato toimii vastaavalla tavalla vain kaikkein miedoimmilla asetuksilla, vähänkin enemmän hanoja avattaessa sukelletaan psykedelian puolelle, jollei nyt suorastaan päistikkaa niin pää edellä ja huppeluksiin saakka kumminkin. Nämäkin tehosteet ovat vaikuttavia ja käyttökelpoisia erityisesti yksiäänisiin riffeihin tai sointuapeggioihin, joiden ei halua kuulostavan nimenomaan kitaralta. Mieleen tulee soitto leslien läpi ja vaikka aivan samanlaisesta soundista ei kyse olekaan, niin hyvin likeltä ohitetaan.
MindBenderin yleissointi on miellyttävän pehmeä, mutta sen kaksi efektiä tuntuvat sormissa erilaisilta. Chorus tukevoittaa ääntä ja samalla voluumitaso nousee hieman, ei dramaattisesti mutta juuri sen verran, että portaan huomaa. Efektin polkaisu pois päältä aiheuttaakin lyhyen hetken kestävän voimattomuuden tunteen, kun lisäpotku katoaa sormien alta ja on pärjättävä sillä mitä oli alun alkaenkin. Ellei tietysti sitten pidä efektiä päällä kaiken aikaa.
Vibrato ei samalla tavalla nosta soittovoimakkuutta, mutta äänen alukkeisiin ilmaantuu samantyyppinen aavistuksenomainen viive kuin ensimmäisen sukupolven mallintavissa kitaralaitteissa oli tavallista. Viive on niin pieni, että siihen tottuu nopeasti, mutta äkkinäisempää rytmiikkaa harjoitettaessa plektran iskut tuppaavat silti pikkuisen tylsymään vaikka niitä koittaisi miten terhakkaasti komentaa. Etenkään muun musiikin seassa tätä ei kuulija taatusti huomaa, joten jos kitaristin oma kantti kestää niin eipä hätää.
BBE – toimii
Kumpikin pedaali on omalla tavallaan täsmäase ja käyttökohteiltaan marginaalisempi, jos niitä verrataan vaikka jousikaiun tai säröpedaalin tapaisiin perusmausteisiin. Mutta kun molemmat ovat omassa lajissaan onnistuneita ja hintakin on suopea, raaskii nämä hankkia vaikka ne tulisikin polkaistua päälle vain kerran, tai pari illassa. Ne hetket ovat sitten kyllä sen arvoisia…
BBE Tremor
Optiseen kytkentään perustuva tremolo
• kaksi nopeutta, vaihto jalkakytkimellä
• efektin voimakkuus (depth)
• kytkin efektin ohitukseen, true by-pass
• käyttö paristolla tai virtalähteellä, 9 V
• hintaluokka 120 €
BBE MindBender
Analoginen chorus/vibrato
• säädöt efektin nopeudelle ja voimakkuudelle
• kytkin efektyypin valintaan
• kytkin efektin ohitukseen, true by-pass
• käyttö paristolla tai virtalähteellä, 9 V
• hintaluokka 120 €
